sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Äitienpäivä ei ole vain ydinperheen juhla

Muistan ensimmäisen äitienpäiväni, muistan myös miltä tuntui, kun en viettänyt enää äitienpäivää ydinperheen jäsenenä. Meni monta vuotta että pystyin kertomaan olevani eronnut ilman että minussa väänsi ilkeästi. Syy ei ollut silloin enää parisuhteen päättymisessä, vaan stigmassa, jonka tunsin eroon liittyvän. Äitienpäivä muistutti minua hylkäämisestä ja kivusta. Kuitenkin, äitienpäivän perimmäinen tarkoitus on juhlia äitiyttä. Hienoa, että on montaa tapaa olla äiti. Minäkin havahduin eron jälkeisenä  jälleenrakennusaikanani siihen, kuinka paljon yhdenvanhemman perheessä onkaan mahdollisuuksia omannäköiseen hyvään elämään. Vaikeinta oli alkuun tottua siihen, että lapset eivät olleet aina luonani, parhainta oli itsenäinen elämä ja mahdollisuus vaikuttaa omaan arkeen ilman parisuhteen haasteita. Aloin olla jälleen onnellinen ja vahva.

Vaikka suurin osa lapsista syntyy jo avioliiton ulkopuolella, kokee moni yksinhuoltajaäiti häpeää siitä, että on eronnut. Ydinperhe on oletus, vaikka sen asema ei ole enää yhteiskunnassa entinen. Perheet monimuotoistuvat, maailmassa on tilaa erilaisuudelle. Kuitenkin ero koskee omalle kohdalle tullessa ja monelle se aiheuttaa pitkäaikaisen huonommuuden tunteen, josta pääsee eroon parhaiten käsittelemällä sen takana olevat tunteet ja ajatukset.

Vaikka parisuhde päättyy, vanhemmuus jatkuu. En ajattele, että ystävyys entisen puolison kanssa pitäisi olla päämäärä, mutta tarpeeksikin toimivat välit auttavat paljon arjen sujumisessa.  Hyvä erovanhemmuus on mahdollinen, jos molemmat sitä haluavat rakentaa.

Vietätkö tänään äitienpäivää eroäitinä? Onnea sinulle! Hienoa, että saitte yhteisiä lapsia, upeaa, jos jaoitte myös yhteisiä hyviä hetkiä aikanaan. Vaikka jokin vaihe elämässä päättyy, se ei tarkoita, että menneisyydeltä pitäisi riistää arvo. Jos sinun on vaikeaa antaa anteeksi entiselle kumppanillesi, älä tuomitse siitä itseäsi tai entistä kumppaniasi. Pyri työskentelemään, jotta tulet tietoiseksi asioista, jotka pitävät sinut jumissa. Muistathan, että jos erostasi on alle kaksi vuotta, on vain normaalia, että olo ei välttämättä ole vielä parantunut. Sinä selviät kyllä.


Kuinka rakentaa ystävyyttä entisen kumppanin kanssa?

Käsittele vaikeat tunteesi jonkun muun kuin entisen puolisosi tai lastesi kanssa, esimerkiksi terapeutin kanssa tai ryhmässä. 

Erotunteet ovat vaikeita molemmille, toisen kärsimys ei välttämättä näy sinulle. Älä vedä liian nopeita päätelmiä toisen käytöksestä, syyllistä, tunkeile tai ahdistele.

Älä puhu pahaa eksästäsi lastesi kuullen. Entinen puolisosi on heille joka tapauksessa oma vanhempi, johon he myös samaistuvat. Huomaa, että tapa jolla puhut ihmissuhteista ja muista ihmisistä jää vaikuttamaan lastesi ajatuksiin.

Keskity omaan elämääsi, mieti mitä mahdollisuuksia uusi tilanne sinulle avaa. Kun arvostat omaa elämääsi, teet itsessäsi tilaa myös entisen kumppanin uuden elämän kunnioitukselle.

Jousta kun eksäsi pyytää apua, näin sinullakin on todennäköisemmin tukea käytössäsikun sitä tarvitset.

Osoita sanoin ja teoin, että haluat rakentaa siltaa. Ystävyys ei ole parisuhteen saumaton jatko, vaan uuden ihmissuhteen alku.

Ystävyys ei tarkoita välttämättä sitä, että pitää tiivistä yhteyttä, vaan sitä, että voi luottaa siihen, että toinen on sinua kohtaan hyväntahtoinen ja tarvittaessa apunasi.

Muista, että eron jälkeinen ystävyys pääsee kasvamaan vasta kun molemmat ovat käsitelleet eroon liittyvät tunteet tahoillaan. Voi olla, että entinen puolisosi ei ole vielä valmis.




tiistai 8. toukokuuta 2018

Entinen puolisosi ei ole vastuussa kaikesta tuskasta, jota tunnet eron keskellä

Uusin Hidasta elämää bloggaukseni on ote juuri ilmestyneestä kirjasta Sinä selviät kyllä
- Erovuoden matkaopas.

Parisuhde ja perhe ovat varmasti suurimmalle osalle niissä elävistä tärkein elämäntarkoitus, jonka pysyvyyteen ja toimivuuteen linkittyvät muutkin elämänvalinnat. Syyt miksi aloitamme parisuhteen ja perustamme perheen vaihtelevat jonkin verran, vaikka yleinen oletus onkin, että rakkaus toiseen ihmiseen ohjaa valintojamme. Ihminen pyrkii uskomaan hyvään ja näkemään kauniita motiiveja ympärillään.
Lue koko juttu >>

lauantai 5. toukokuuta 2018

Elämäni ehdottomasti parhaat opettajani ovat lapseni

Äitienpäivä lähenee ja ensimmäistä kertaa vietän sitä niin, etteivät lapseni enää asu kotona. Ajatus tuntuu oudolta, koska he ovat koko ajan mielessäni, lähellä. Eivätkä he edes muuttaneet kauas, josta olen iloinen ja jota uskallan pitää jopa kiitoksena. Ajattelen, ettei heidän tarvinnut ottaa liikaa välimatkaa, joka toivoakseni johtuu siitä, että olen osannut antaa heille aikanaan tarpeeksi tilaa kasvaa.

Tämä on siis eräällä tavalla uuden ajan ensimmäinen äitienpäivä minulle. Mullistava, koskettava ja varmasti ikimuistoinen. Vietin 19 vuotta heidän lähivanhempanaan, minulla oli arjessa perhe läsnä. Nytkin he ovat kyllä lähellä, mutta minun pitää sopeutua uuteen elämään, jossa yhteys toimii pääosin etänä.

Omaan äitiini verrattuna olen ollut äitinä tiukempi ja enemmän rajoja laittava. Tapani kasvattaa on ollut aika rutiinikeskeinen, kuitenkin useimmiten rento ja  luulen, että olen ollut hyvin kiltti. Erityisesti olen halunnut kasvattaa lapseni ymmärtämään tunteiden merkitystä. Oppimista siinä on ollut minulla itsellänikin. Ahdistun helposti jos välit läheisiin ovat hankalat, minun on pitänyt tietoisesti opetella, että vaikeatkin tunteet ja riidat kuuluvat elämään. Että niitä on hyvä sietää. Monesti olen joutunut kamppailemaan, etten olisi liian aikaisin mennyt lasteni väliin heidän selvittäessä asioitaan. Onneksi useimmiten onnistuin siinä. Vain vuoden välein syntyneet sisarukset ovat kasvaneet läheisiksi keskenään, minä olen siitä hyvin onnellinen. Sukulaisuus ei tee itsestäänselvästi ihmisistä toisilleen tärkeitä.

Tämä kevät on poikkeuksellinen myös siksi, että synnytin kaksi kirjaa. Ensimmäisessä olin yhtenä kirjoittajana isossa äitijoukossa, toinen on ihan omani: erovuoden selviytymisopas.  Äitikirjaa on myyty hyvin äitienpäivälahjaksi, kuulin äskettäin. On huippujuttu, että se on löytänyt lukijoiden luo. Jos et vielä ole kuullut kirjastamme Lasten oppeja äideille, niin tutustu Hidasta elämää -sivustolla siihen. Kirja sopii mahtavan hyvin kaikille äideille lahjaksi, koska kirjan kertomuksissa on tarinoita eri puolilta elämää.

Niin ja ehdit vielä osallistumaan myös kirjan arvontaan Pienperheyhdistyksen Facebook-sivulla, jossa kommentoimalla postausta voit saada kirjan omaksesi ensi viikon arvonnassa.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Matkalla läpi seitsemännen porttivuoden

Näin Otavan kuvaaja Arto Wiikari minut näkee.
Viimeinen puoli vuotta on ollut rankka. Olen kulkenut vaikean vaiheen läpi, jonka aikana olen samaan aikaan joutunut selviytymään monista haastavista tilanteista. Kahden läheisen ihmissuhteen päättymisestä, luottamuksen ylläpitämisestä itseäni kohtaan kahden kirjan kirjoittamisprosessin keskellä, ammatillisista kasvunpaikoista, anonyymeistä vihaviesteistä, vanhenemiseen liittyvistä peloista. 

Kipeintä on ollut päästää lapset omilleen. Kahdenkymmenen lähivanhempivuoden jälkeinen tyhjä pesä haastaa minut itseni äärellä isojen asioiden eteen. Avioerovuoteni jälkeen en ole kokenut mitään näin vaikeaa aiemmin. Toki elämässä on ollut vastoinkäymisiä  aiemminkin, luopumisia ja kasvunpaikkoja, mutta ne ovat olleet eri mittakaavassa. Äitiys on ollut minulle tärkein tarkoitukseni, vaikka elämääni on mahtunut  myös paljon muuta. Voit lukea lisää ajatuksiani aiheesta  juuri ilmestyneestä Lasten oppeja äideille kirjasta >>

Minkä turvin olen selvinnyt? Ykkössija on selvä, se on uskollisin rakastajani: Uni. Suurin turvani, kaiken keskellä voin luottaa sen kantavaan voimaan. Terapiaprosessini: Minut johdatettiin juuri oikean ihmisen luo tilanteessa, jossa en enää voinut luottaa omaan voimaani. Kiitos sinulle R, kun saan vahvistua myötätuntosi voimassa. Läheiset ihmiseni: rakkaani, tiedätte keitä te olette. Kehonpalvontatemppeli: Kuntosali, joka hieman pelottaa, mutta enemmän palkitsee ja jolle pyrin tulemaan tutuksi.

Ensimmäistä kertaa luin porttivuosista erovuonnani 1998. Taisi olla Tony Dunderfeltin kirjasta.  Opin, että käymme läpi noin joka seitsemäs vuosi vaiheen, jolloin elämä myllertää. Menin silloin 28-vuotiaana kolmannen porttini läpi. Havahduin tänään, että porttivuosihan se on jälleen menossa, Neljäskymmenesyhdeksäs vuodenkierto ravistelee. Miksi siis ihmettelisin? Jospa vain antautuisin?

Sinä selviät kyllä -erovuoden matkaopas ilmestyy 7.5. Voit tilata sen minulta erityishintaan täältä >>

maanantai 19. helmikuuta 2018

Läheisyys onnistuu vain aidon kohtaamisen kautta

Vuorovaikutuksessa tulemme näkyviksi toisillemme. Se, kuinka vahva yhteys välillemme kasvaa, on pitkälti kiinni siitä, miten paljon olemme valmiita antamaan itsestämme. Aina oma yrittäminen ei kuitenkaan riitä. Jos toinen näkee sinut ainoastaan omien tarpeidensa kautta tai pyrkii hyötymään suhteestanne, ei  aidolle kohtaamiselle jää tilaa. Silloin kannattaa ottaa etäisyyttä, jottei joutuisi manipuloinnin ansaan.

Aina ei ole helppoa tunnistaa toisen vääriä vaikuttimia. Mitä läheisempi ihminen on, sitä helpommin eksymme tekemään vikaan meneviä tulkintoja toisen käyttäytymisestä. Kiltit ja sopeuttavat ihmiset ovat alttiimpia näkemään myös muut ihmiset hyvinä. Toiseen luottamisessa ei ole mitään pahaa, se on toisen arvostamista,

Sinun kannattaa kuitenkin olla varuillasi seuraavien merkkien edessä.



  • Ensimmäinen lienee oma varoituskello. Meillä kaikilla on intuitio, joka varoittaa meitä, jos vain olemme herkkiä sen äänelle. Jos yhä uudelleen sorrut selittelemään itsellesi toisen huonoa käytöstä, on jossain todennäköisesti oikeasti vikaa.

  • Kun huomaat, että tavatessanne toinen ei ole sinusta kiinnostunut, vaan katse harhailee muualla puhuessasi itsestäsi, voit olla aika varma, kummasta kaverisi on enemmän kiinnostunut, sinusta vai itsestään. Kuuntelemista sanotaan tärkeimmäksi keskustelutaidoksi.


  • Jos joudut olemaan varpaillasi toisen läsnä ollessa, koska hänen miinakenttänsä vaatii huomiotasi,  et voi olla näkyvä itsenäsi ja ajatuksinesi. Rakkaudellinen ystävyys viestii hyväksyntää.

  • Jos kaverisi on kiinnostunut enemmän vastoinkäymisistäsi kuin iloitsee menestyksestäsi, kannattaa pohtia, missä on yhteydenpidon motiivit. Hyvässä suhteessa tuetaan murheissa, mutta riemuitaan myös onnistumisesta ja saavutuksista. 


sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Käsikirjoitus on valmis, eläköön erosta selviytyminen!


Sinä selviät kyllä - Erovuoden matkaopas on kirjani, jossa jaan parhaat oivallukseni erosta selviämiseen. Lisäksi kirjasta löytyy asiakkaitteni kokemuksia eron keskeltä.  Teos ilmestyy toukokuussa Otavan Hidasta elämää -sarjassa. Kirjan viitekehyksenä on logoterapeuttinen ihmiskäsitys ja tarkoituksellinen elämä. Tässä ote muutoksen merkityksestä.

Elämä on jatkuvaa muutosta
Elämässä ei ole mitään pysyvää, olemme jatkuvassa muutoksessa. Muutostilanteet ovat kuitenkin meille vaikeita, koska meidän on vaikea luopua tutusta silloinkin, kun se ei tee meille hyvää. Vapaus voisi siis oikeastaan olla eräänlaista jatkuvan muutoksen hyväksymistä, sille suostumista.

Kuinka sinä voit toimia itsesi matkaoppaana nyt, kun uusi elämäsi liittonne päättyessä alkaa, mitkä seikkailut sinulla on vielä kokematta, mitkä nähtävyydet näkemättä? Mitä haasteita haluat selvittää itsesi kanssa?

”Toisen läsnäolo voi hallita melko lailla, vaikkei parisuhteessa sinänsä mitään suurta vikaa olisikaan. Arkeni suuri ilo on se, että voin herätä aamuun yksin (lasteni kanssa), voin tehdä asiat siinä järjestyksessä, kun se meille parhaiten sopii. Kiireestä huolimatta asiat rullaavat mainiosti. Voin tehdä asioita niiden ihmisten kanssa, joista pidän, samoin lapset. Minusta on ihanaa, ettei tarvitse enää varoa eikä ajatella toisen mieltymyksiä ja tapaa elää. Se vapaus, joka arkea nyt vie eteenpäin, on mahtavaa!”

Nainen 35-v.

Iällä on merkitystä sille, millainen merkitys erolla on myöhempien elämänhaaveiden kannalta. Nuoret naiset ja miehet ovat eroryhmissä erityisen huolissaan siitä, kuinka perheen perustamisen kanssa käy. Pienten lasten vanhemmat pohtivat paljon jaetun vanhemmuuden haasteita sekä uusperheen uhkia ja mahdollisuuksia. Keski-ikäiset sanovat usein suoraan unelmoivansa itsenäisestä elämästä, jossa uusi mahdollinen kumppani voisi asua omassa asunnossaan. Tutkimustenkin mukaan erillään asuminen tekee hyvää parisuhteen dynamiikalle.


”Olen jättäjä. Se, joka ei enää jaksanut etäisyyttä välillämme, paikalleen jämähtämistä, puhumisen vaikeutta, spontaanin läheisyyden puutetta. Oli vain muureja. Eikä hän kai osannut olla eri mieltä. Hyväksyi hiljaa ja lähti. Eron jälkeinen tunnemylläkkä tuli yllätyksenä. Itkin vuolaasti. Vuoroin ikävääni ja yksinäisyyttäni, vuoroin raivoani ja vihaani. Välillä mietin, miksi olin jäänyt, miksen ollut luovuttanut jo aiemmin. Sitten taas, miksi päästin hänet menemään. Teimmekö varmasti kaikkemme, luovutimmeko sittenkin liian helpolla? Kun kipu oli kovimmillaan, en ollut varma, selviänkö. Yön pimeinä tunteita puristin tyynyäni ja ulisin hiljaa. Kuin pieni uuvutettu eläin. Äänellä, jollaista en aiemmin tiennyt minusta edes lähtevän. Työ oli pakopaikkani. Kunnes aika hoiti armollista tehtäväänsä, ja huomasin nousevani taas omille jaloilleni. Ehkä sitoutuminen oli ollut kumppanilleni vaikeaa. Mutta oma epävarmuuteni ja vaativuuteni, joita sumeilematta vyörytin kumppanini päälle, eivät varmasti auttaneet häntä. Ymmärsin ajautuneeni odottamaan, että kumppanini tekisi minut onnelliseksi. Elämä voi yllättää! Tänään seurustelen miehen, jollaista en uskonut olevankaan kanssa. Puhumme kaikesta ja koemme yhdessä elämän pieniä iloja. Olen rakastunut ja onnellinen, elämälle kiitollinen.”

Nainen 60-v.

Monelle ero on ollut alku henkisempää elämää kohti. Henkisellä tarkoitan tässä kohtaa läsnäolevaa ja tietoisempaa elämää, johon voi liittyä elämäntarkoituksellisia pohdintoja tai intuitiivisia kokemuksia. Jotkut saavat lohtua uskonnosta tai ideologioista. Ajattelen, että ero ravistelee aina maailmankuvaamme laajemmin kuin alkuun huomaamme. '




Voit tilata oman kirjasi minulta omistuskirjoituksella itsellesi tai ystävällesi. Toukokuun 6. päivä mennessä mennessä tehdyt tilaukset ilman postimaksua hintaan 23 €. Jos tilaat myös kauniin Uusi alku -muistikirjan, saat teokset yhteishintaan 30 €. Molemmat  kirjat ovat kovakantisia. Tilaukset sähköpostitse marika.rosenborg@gmail.com

perjantai 16. helmikuuta 2018

Seksuaalisuus on sitä mitä olemme, seksi on sitä mitä teemme

Innostun, virityn, avaudun, kohtaan. Hyvä vuorovaikutus tuntuu nautinnolliselta aivoissa ja leviää sieltä kehoon hyvänolontunteeksi. Olipa kyseessä sitten ystävien tapaaminen tai molemminpuoliseen seksuaaliseen vetovoimaan liittyvät kiinnostus. Hyväksyvä läsnäolo yhdistettynä muihin vetovoimatekijöihin saa ihmisen onnelliseksi. Tuntuu upealta tulla ymmärretyksi, saati kokea molemminpuolista vetovoimaa.

"Seksuaalisuus on sitä mitä olemme, seksi on sitä, mitä teemme."

Lauseen nappasin Sexpon opetusmateriaalista. Täydennän osaamistani tämän vuoden heidän järjestämässään seksuaalineuvojakoulutuksessa.

Kuinka lause auttaa sinua ymmärtämään itseäsi? Omaa seksuaalista historiaa kannattaa tutkia, eikä se tarina ala vasta aikuisuudesta. Olennaista on pohtia koko matkaa lapsuudesta alkaen, kasvatusmaisemaa, tunteiden ilmaisua, ja omien vanhempien parisuhdetta. Mistä oli sallittua puhua, kuinka tunteita osoitettiin? Kunnioitettiinko sinun rajojasi? Mitä opit ensimmäisistä suhteistasi? Kuinka halusi on vaihdellut eri aikoina ja millaiset asiat ovat saaneet sinut innostumaan tai vetäytymään?

Kouluttajamme Patricia Thesleff muistutti, että meidät on kyllä laitettu opettelemaan koulussa kaikki Suomen joet ja järvet, mutta seksuaalikasvatusta ei ole nähty tarpeelliseksi.  Eikä sillä vieläkään ole tarpeeksi tilaa opetussuunnitelmassa. Suurin osa meidänkin opiskelijaryhmässä oli saanut sitä vain parin tunnin verran, hätäisesti ja kiusallisessa tunnelmassa. Kenelläkään ei liittynyt koulussa annettuun seksuaalisuusopetukseen hyviä muistoja, aika kamalaa, ajattelen.  Iloitsen, että Raisa Cacciatore jaksaa pitää seksuaalikasvatuksen merkitystä esillä julkisessa keskustelussa.Tarvitsemme hänen kaltaisiaan loistavia seksuaalisen ilon lähettejä.

Seksuaalisuudestamme voimme jokainen nauttia silloinkin, kun emme voi sitä toteuttaa toisen ihmisen kanssa. Sooloseksi on mainio tapa tutustua omaan itseen ja kehon reaktioihin. Lisäksi  se on takuuvarmaa turvaseksiä. Mausteita itsesi seurassa viihtymiseen löydät verkosta, kirjoista, musiikista ja omista uniikeista ajatuksistasi. Kaikki on mahdollista mielikuvituksessasi. Eikö olekin hienoa! Voisiko sinulla olla seksitreffit itsesi kanssa tänä viikonloppuna?  Puhelin vain pois päältä, lämmin suihku, läsnäolon taikaa ja unelmointia.