tiistai 23. toukokuuta 2017

Kun ystävä torjuu sinut



Rakkaussuhteen päättyminen koskee, mutta niin sattuu myös ystävän kääntyminen pois luotasi. Molempien asioiden prosessoinnissa on paljon samoja piirteitä, eikä ihme, koska onhan kyseessä kummassakin tapauksessa hylkääminen. Tiedetään, että hylätyksi tuleminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin kipu. Tarvitsemme läheisyyttä, hätäännymme kun se otetaan meiltä pois. Myös silloin hylkääminen ahdistaa, kun tietää, ettei yhdessä jatkamiselle ole edellytyksiä.

Aina hylkääminen ei ole konkreettista pois lähtemistä. Ihmisen voi torjua monella lailla: mitätöimällä (kommentoimalla väheksyvästi sinulle tapahtuneita hyviä asioita, jota joissain tapauksissa myös kateudeksi kutsutaan), ohittamalla toisen tarpeet toistuvasti, jättämällä vastaamatta viesteihin (on epäkohteliasta ja toisinaan myös passiivisagressiivista jättää vastaamatta mihin tahansa viesteihin) tai liittoutumalla toista vastaan muussa seurassa (usein ihmisten kanssa joista sinä et pidä). Myös tyly käytös ja kommunikoinnin jättäminen minimiin kertoo toisen eristämisestä.

Minulle on käynyt ystävyys- ja sukulaissuhteissa näin muutamia kertoa. Erityisen vahvasti muistan itseni syyllistämisen noissa tilanteissa ja pitkään jatkuneen pettymyksen. Tuntuu pahalta, jos ei saa selitystä sille, että toinen kääntää selkänsä. Nykyään osaan onneksi suhtautua asiaan toisin. Kun huomaan, että ihmissuhteeseeni tulee jotain hämärää väliin, pyrin kysymään varhaisessa vaiheessa toiselta onko kaikki hyvin ja jopa itse pitämään viestintää yllä aktiivisemmin, jos toinen perääntyy. Mutta olen myös päättänyt, etten anna sen jatkua kauaa. Jos toinen on luolassa kommentoimatta tilannetta tai kieltämällä sen, ymmärrän etteivät ydinarvomme ole samat. Miksi tarvitsisin sellaisen ihmisen lähelleni? Enää en halua olla rakkauden kerjäläinen. Eniten se johtuu siitä, että olen oppinut rakastamaan ja arvostamaan itseäni.

On ikävää, jos toinen ei halua seuraani, mutta voin kunnioittaa hänen valintaansa. En halua elämääni ihmisiä, jotka eivät halua olla minun kanssani ja sen oivaltaminen on ollut hyvin vapauttavaa. Samalla olen huomannut, että maailma on täynnä hyvin kiinnostavia  ihmisiä, joiden kanssa vuorovaikutus virtaa. On upeaa huomata, että myös aikuisena voi saada uusia ystäviä. Heidän luokseen kyllä löytää, kun on aloitteellinen ja samalla avoin muiden lähestymiselle.

Jos siis toinen jatkuvasti tuottaa sinulle pahaa mieltä, pohdi, voisitko oman asenteesi kautta vaikuttaa suhteeseenne? Johtuuko tunteesi siitä, että odotatte suhteeltanne eri asioita vai siitä, että toinen kohtelee sinua huonosti? Muista, että sinullakin on oikeus valita, kenen seurassa vietät aikaasi. Tarvitsetko ystävää, joka saa sinut voimaan pahoin?

Kun ystävä hylkää, hänellä on siihen aina syynsä. Sen olen oppinut, että syy on harvoin se ensimmäiseksi  mieleen tuleva. Ihmissuhteet ovat herkkiä, tarvitsemme eri tavoin lähellä olemista ja palautetta. Kaikki eivät kaipaa parasta kaveria tai tiivistä yhteydenpitoa. Aidoille ystävyyssuhteille on kuitenkin ominaista, että ne ovat vastavuoroisia ja läheisiä koska kestävät avoimuutta ja rehellisyyttä. Samoin kuin parisuhteessa, myös ystävyyssuhteessa kunnioitetaan toisen rajoja.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Eroäidin äitienpäivä

Kuva: Joka toinen pari
Minä muistan ensimmäisen äitienpäiväni, ehkä siksi, että siitä on olemassa kuva. Vierelläni on noin kuukauden ikäinen esikoiseni. Hymyilen, on valoisaa, päälläni on iso vaalea paita. Silmäni loistavat, kun katson kameraa, jonka takana on mieheni. Olemme olleet naimisissa vasta yhdeksän kuukautta ja kolme viikkoa.

En muista ensimmäistä äitienpäivääni eronneena. Muistan kuitenkin, että olin muuttanut molempien lasteni kanssa Talista kotiseudulleni Kumpulaan. Oli vuosi 1999. Uuden ajanlaskun aika elämässäni. Vieläkin se nostaa tunteet pintaan, mutta nyt katson muistoa jo niin kaukaa, että nuori Marika on kuin toinen ihminen. Rakas, älyttömän nuori, hieman vieras, mutta samalla niin tuttu. Haluaisin ottaa hänet syliin ja halata, sanoa: kaikki järjestyy kyllä. Kuten on järjestynytkin. Franklin Roosevelt on sanonut, että tulevaisuudessa on se hyvä puoli, että se tulee päivä kerrallaan. Tänään minulla täynnä jo yhdeksäntoista vuotta tuosta hetkestä.

Ensimmäisistä avioliitoista 39% päätyy eroon. Kukaan ei ajattele kuluvansa joukkoon mennessään naimisiin. Eroon päätyy lisäksi vielä suuri määrä avoliittoja, joita ei löydy tilastoista. Ihmissuhteiden pituudesta ei voi koskaan tietää, mutta se on huono syy olla aloittamatta niitä. Tarvitsemme kohtaamista ja läsnäoloa.

Silloinkin kun tärkeä ystävyys tai -rakkaussuhde päättyy, voimme ajatella sillä olleen tärkeä merkitys meille. Mutta tällaisen asenteen löytäminen vaatii ihmiseltä tietoista valintaa tehdä työtä eronsa selvittämiseksi. Käytännössä tunteiden kohtaamista ja tapahtuneesta oppimista. Näitä tarinoita saamme seurata upeassa Mia Halmeen ohjaamassa Joka toinen pari -dokumentissa, joka on yhä nähtävissä Kinopalatsissa ja myös muissa erikoisnäytöksissä. Korjaamolla 4.6. olen myös itse mukana keskustelemassa.

Dokumentissa pääsemme seuraamaan kolmen eroperheen tarinaa eropäätöksestä kohti uutta elämää. Aina ei ole helppoa, mutta aikuiset tekevät parhaansa myös vaikeiden tunteiden keskellä. Henkilöiden kasvumatkaa on mielenkiintoista seurata, ohjaaja pääsee lähelle kuvattaviaan. Elokuva nosti muistot mieleen. Sen aution maan maiseman, joka eteeni levittyi syksyllä 1998. Tunteen, että tulevaisuus oli äkkiä peruutettu. Kipeän kasvumatkan omaa itseeni ja sen hetken, kun ymmärsin tapahtuneen tarkoituksen. Harva merkityksellinen asia elämässä on vain paha tai hyvä. Elämän luonteeseen kuuluu se, että monenlaiset sävyt värittävät hetkiämme. Avioero on yksi tällaisista, se voi tarjota syyn itsensä hylkäämiseen, mutta parhaimmillaan avata aivan uudenlaisen väylän omaa itsetuntemukseen ja uudenlaiseen elämään.

Tänään, äitienpäivänä 2017 istun oranssilla sohvallani ja näen, kuinka ikkunani takana oleva kaunis vanha vaahtera avaa lehtiään uuteen kevääseen. Sillä on takana pitkä talvi, jonka se on käyttänyt lepäämällä. Elämä on syklistä, niin suhteetkin. Jos tänään on sinun elämäsi ensimmäinen äitienpäiväsi eronneena, herättää se varmasti sinussa vahvoja tunteita. Älä pelkää, kaikki kyllä järjestyy. Rakkautta ei voi riistää sinulta, se on läsnä, kunhan vain olet sille auki. Eronsa hyvin käsitellyt aikuinen on erolapsen paras turva. Huolehdithan siis itsestäsi, niin huolehdit samalla lapsestasi. Hyvää äitienpäivää!

torstai 4. toukokuuta 2017

Erityisherkyys on haaste ja rikkaus

Vierailin Tukea vanhemmille -sivustolla kirjoittamassa erityisherkkyydestä.

"Erityisherkkyys on ominaisuus. Se ei ole vain mielessä, vaan tuntuu kehossa, tunteissa ja tavassa tulkita maailmaa. Amerikkalaisen psykoterapeutin Elaine N Aronin mukaan erityisherkillä on usein ollut lapsuudesta saakka vahva tunne erilaisuudesta, joka on saanut heidät kokemaan ulkopuolisuutta tai huonommuutta.  Erityisherkät ihmiset ovat tarkkanäköisiä, intuitiivisia, tunnollisia, omaa käyttäytymistään ja sen vaikutusta muihin pohtivia, mutta he saavat helposti liiallisen latauksen hälystä, kiireestä ja muista ihmisistä. Huomioitavaa on, että vaikka erityisherkällä ihmisellä voi olla myös aistiyliherkkyyttä, ei kyse kuitenkaan ole vain siitä. Erityisherkkyys voi ilmetä myös ilman aistiyliherkkyyttä." Koko juttu luettavissa täällä >>


Muista nämä:

Jos olet erityisherkkä vanhempi

  • Muista, että sinun tunteesi eivät ole lapsesi tunteita.
  • Pidä huolta jaksamisestasi huolehtimalla myös omasta päivärytmistäsi.
  • Kunnioita tunnettasi, äläkä puske itseäsi asioihin, jotka eivät vedä puoleensa.
  • Iloitse siitä, että sinulla on hieno ominaisuus, anna itsellesi rakkaudellista palautetta.
Jos sinulla on erityisherkkä lapsi (etkä itse kuulu erityisherkkiin)
  • Lapsesi näkee ja kokee maailman toisin silmin, arvosta sitä.
  • Lapsesi tarvitsee enemmän aikaa asioiden prosessointiin, budjetoi tämä ajankäyttöönne.
  • Lapsesi kokee tunteensa voimakkaasti ja kehollisesti, auta lasta sanoittamaan tunteitaan.
  • Älä oleta tai tulkitse, vaan kysy ja auta samalla lastasi vahvistumaan itsetuntemuksessaan.
Lue lisää erityisherkkyydestä HSP Suomen erityisherkät ry

tiistai 2. toukokuuta 2017

Rakastanko sinua silloinkin, kun en saa sinulta mitä haluan?

Kirjoitin Hidasta elämää -sivustolle Rakkauden kielestä." Aina siis meille ei riitä ohjeeksi tehdä toiselle, mitä haluaisi tehtävän itselle, vaan meidän tulisi olla tietoisempia sitä, mitä toinen haluaa ja toivoo. Sekä tietenkin  kertoa kumppanille, mitä itse kaipaamme. On sanottu, että ihmisen tulisi olla ensin läheinen itselleen, jotta voisi olla läheisessä suhteessa toisen kanssa."
Lue koko juttu >>

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Mikä on sinun intohimosi?

Pääsin eilen upean keväisen auringonvalon loisteessa tutustumaan Minna Marshiin, rohkeaan ja lumoavaan mentaalivalmentajaan, jolla on kutsumuksena saada ihmiset tunnistamaan oma intohimonsa. Tein tilausjuttua tulevaan Tunne&Mieli -lehteen, jota olen avustanut muutaman vuoden ajan. Istuimme kauniin Svenska Teaternin kahviossa ja keskustelimme. Helposti, kuin kaverit, jotka tapaavat pitkä tauon jälkeen.

Artikkelia varten sain materiaalia kyllikseni, mutta aika tuntui kuitenkin loppuvan kesken. Niin moni asia tuntui yhdistävän elämänpolkujamme ja kiinnostuksemme kohteita: Seksuaalisuus, ihmisen kasvu, yksinhuoltajuus, äitiys, pettymyksistä versonut sisu, toivo, ihmisten valmentaminen ja kiinnostus logoterapiaan. En mene tarkempaan nyt eiliseen keskusteluumme, se löytyy pian ilmestyvästä lehdestä, mutta muutamia ajatuksia jaan jo nyt kanssanne Minnasta ja Minnan kolmannesta teoksesta.

Luin Intohimo-kirjan Nizzan lennoillani viime viikonloppuna ja palasin huippukohtiin vielä monta kertaa jälkeenpäin. Minua ilahdutti erityisen paljon kuvaukset intohimosta energiana, oman potentiaalinsa haltuunottoon liittyvät kappaleet, asenteen merkitys elämällemme, sekä seksuaalisuutta ja pelkoa koskevat luvut. Pelko on Minnan mukaan suurin kaikista esteistä meidän ja intohimoisen elämän välillä. Tähän ajatukseen lienee useimpien meistä on helppo liittyä?

"Tästä kaikesta seuraa jotain todella hyvää." on Minna Marshin motto. Hän uskoo, että vain vastoinkäymisten kautta hioudumme parhaimmiksi versioiksi. Marshin mukaan meillä kaikilla on täällä tehtävä, jota toteuttaa. Jos aiomme kukoistaa itsenämme ja kulkea oma polkuamme pitkin, tulisi meidän olla uskollisia itsellemme. Siihen kuuluu Marshin mukaan myös se, että luopuu kritiikin pelosta. Kaikkia ei voi miellyttää. Mieti siis, mikä miellyttää sinua ja luovu muiden tulkitsemisesta, hän kehottaa meitä.

Konfliktinpelkoisena ihmisenä Minna Marshin sanat ovat päälleni satavaa mannaa. Jos tuo upea nainen uskaltaa olla oma itsensä, niin voisinko minäkin uskaltaa? Ehkäpä voisin luovuttaa suorittamisesta ja kiitoksen kalastelusta? Ehkäpä rehellisyys tekisi minusta  onnellisemman ja paremman läheisen vierelläni kulkijoille?

Olen miettinyt jo ennen Minnan kirjan lukemistakin paljon avoimuuden merkitystä. Ajassamme on näkyvissä se, ettei meidän tarvitse enää hautoa salaisuuksia tai hakeutua välttämättä ammattiterapeutille, kun jokin haluaa meistä ulos. Uskallamme kertoa ääneen ja se tekee meille kaikille hyvää. Esimerkkejä on paljon, myös Minnan kirjassa.

Seksuaalisuus on yksi kirjan pääteemoista, mutta kirja on paljon muutakin. Tärkeä ajatus on, että seksuaalienergia vaikuttaa kaikessa, ei vain ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Marsh kannustaa kirjassaan meitä pohtimaan seksuaalihistoriaamme ja peilaamaan sitä muihin elämämme tapahtumiin, myös henkiseen kasvuumme.

Minua kosketti kirjassa erityisen paljon viesti sitä, että meillä on aina mahdollisuus muutokseen, mutta meidän pitää kulkea tietoisena sitä kohti. Lohduttavaa, innostavaa, rauhoittavaa ja samalla niin intohimoista! Luulenpa, että luen pian myös Minnan aiemmat kirjat ja suosittelen sitä myös sinulle.

Mina Marshin blogi >>


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Pitääkö asiantuntijan elää, kuten opettaa?


Minulta kysytään usein deittineuvoja ja vinkkejä uuden parisuhteen löytämiseen.  Jos olen kuormittunut asiakkaitteni erotarinoista, vastaan: Olen ero- , en parisuhdeasiantuntija. Koska kyllä, välillä on niitäkin päiviä, jolloin minun on vaikea uskoa parisuhteisiin. Nuo hetket ovat kuitenkin paljon harvinaisempia kuin ne, jolloin usko parisuhderakkauteen johdattaa kutsumustani. Ja kyllä, olen saanut olla amorina aika useassakin rakkaustarinassa, joka on joka kerta ollut yhtä kiitollinen ja kannustava tehtävä.

Eroista ei voi puhua ilman, että puhuu parisuhteesta: surusta ei voi puhua ilman ilon näkyä. Parisuhteen pettymyksistä ei ilman niissä olleita odotuksia.Eroseminaarissakin puhutaan enemmän onnistuneen parisuhteen avaimista kuin märehditään menneessä. Neljätoista vuotta eroasiantuntijana ovat siis opettaneet minulle ennen kaikkea parisuhteesta ja siitä, että jokainen rakkaustarina on omanlaisensa, kuten niiden päättyminenkin. Omat parisuhteeni ja eroni ovat olleet minulle parhaita opettajiani työssäni. Kuinka voisin auttaa asiassa, jota en olisi itse elänyt läpi?

Arvostan kovin asiantuntijoita, jotka tulevat esiin myös oman tarinansa kanssa. Kesäkuussa 2016 Hesarin artikkelissa Heidi Valasti, viidesti eronnut pariterapeutti kertoi rohkeasti omasta elämästään ja heti oli lauma räksyttäjiä kintereillä huutelemassa, kuinka ihmeessä tällainen henkilö osaa auttaa pareja? Minä ajattelin, että tietenkin, hän jos joku tietää, mitä on avautua, heittäytyä ja mitä on omistaa rohkeus lähteä silloin, kun täytyy.

Mia Halonen, räväkkä rakkausvalmentaja, on vuosia kertonut avoimesti haastatteluissaan ja jutuissaan siitä, kuinka hankalaa on löytää parisuhde aikuisella iällä. Hän ei ole arastellut puhua yksinäisyydestä, deittailuistaan tai ihmissuhteiden hankaluudesta, vaan on rohkeasti valmentanut ihmisiä löytämään parisuhteita, itse siinä aina onnistumatta. Tietenkin! Hän tietää, mitä on etsiä rakkautta ja missä sitä kannattaa tehdä. Tällä viikolla Mia aloitti Eevan blogistina, saamme lukea hänen tarinoitaan uuden elämän alkulehdiltä eteenpäin. Mia avioitui hiljattain vain vuoden päivät tuntemansa kanadalaisen Tim Poustien kanssa. Siinä meillä näköala oman elämänsä valtiattareen.

Minna Marsh, jonka kirjan Intohimo (Gummerus 2017) luin viikonloppuna loppuun, kertoo teoksessaan siitäkin, kuinka haastavaa on ollut oppia olemaan välittämättä ilkeistä arvostelijoista. Jos aiot kulkea omaa polkuasi, sinun pitää hyväksyä se, etteivät kaikki voi sinua hyväksyä. Marsh kannustaa ja sanoo, että valinta kuitenkin kannattaa, jos haluaa elää täyttä ja intohimoista elämää. Näin hän itsekin on tehnyt; kirja on täynnä intiimejä ja vilpittömiä tarinoita Marshin elämän varrelta. Minnan kirjasta lisää ensi viikolla blogissani

Kaikki naiset tuovat esiin saman asian: Epäonnistumista ja muiden kritiikkiä ei kannata pelätä, jos haluaa elää rohkean elämän. Koska mikään ei ole varmaa, on kaikki mahdollista.

Viimeisten parin vuoden aikana moni auttaja, terapeutti ja valmentaja on tullut esiin oman tarinansa kanssa. Se on aina haastavaa, koska itsensä asettaminen alttiiksi arvioinnille vaati paljon. Kokemukseni mukaan asiakkaat kuitenkin arvostavat tätä ja tältä pohjalta teen myös omaa työtäni. Olen kirjoittanut eroistani ja elämästäni paljon ja eroryhmissäni ja kursseillani kerron aina, että minulta saa kysyä omista kokemuksistani.
Valmistun kesäkuussa 2017 Solmuja parisuhteessa -menetelmän vetäjäksi ja otan jo nyt varauksia vastaan kesäkuun kalenteriin. Työskentelymalli on pariskunnille, jotka haluavat parantaa suhdettaan ja se sopii menetelmäksi niin akuutissa kriisissä kuin parisuhteen parantamisessakin. Tapaamisia on yhteensä kahdeksan ja ne kestävät kerrallaan puolestatoista kahteen tuntiin. Kokonaishinta 790,00 (sis 24% alv.) Ota yhteyttä: marika.rosenborg@gmail.com.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kun himo herättää keskellä vaihdevuosien yksinäisyyttä

Hämmentävää, kiehtovaa, nautinnollista ja pelottavaa. Puoleensavetävää, puistattavaa, himottavaa ja kaunista. Seksuaalisuus  aiheuttaa meissä kaikissa tunteita ja jokaisella on oma ainutlaatuinen seksuaali-identiteettinsä. Tapa ilmaista haluaan, tai olla ilmaisematta. Keinot kokea, olla läsnä, mennä lähemmäs tai kauemmaksi.

Ikääntyminen tuo kehoon uudenlaisia tuntemuksia, eivätkä ne välttämättä ole negatiivisia. Vuosien karttuessa myös itsetuntemus lisääntyy ja joskus myös rohkeus sen myötä vahvistuu. Olemme seksuaalisia olentoja läpi elämämme. Keho on osa meitä ja meillä kaikilla on siihen myös oma suhde, riippumatta siitä, olemmeko sitä tietoisia tai emme.

Kaksi upeaa naista: Heli Heino ja Minna Marsh keskustelevat Aamu-televisiossa seksistä toimittajan kanssa: suoraan, ujostelematta. Molemmat ovat julkaisseet kirjan aiheesta. Siitä, miltä tuntuu herätä halukkuuteen keski-iässä. Havahtua katseille ja oman kehon kuiskeelle. Miltä tuntuu sanoa kyllä mahdollisuuksille, seurata kehon kutsua ja katsoa elämää rohkeasti silmiin.

Tuijotan ruutua ihastuneena puurolautaseni yli, olen lumoutunut siitä, että seksuaalisuudesta voidaan puhua näin avoimesti, suoraan ja kauniisti tavallisena arkipäivänä. Päätän hankkia molemmat kirjat arvioitavakseni.

"Ei enää ikinä seksiä."

Toinen naisista, Heli Heino, on kirjoittanut kirjan seurustelunsa ensimmäisestä vuodesta. Kirjassa kuvataan riemukkaasti, tarkasti ja välillä piinallisenkin yksityiskohtaisesti parin yhteisiä seksikokemuksia: kohtaamisia ja yhteisiä kokeiluja. Pimppi-ja peniskuvauksia, saunasessioita ja kosteita metsämatkoja riittää. Päähuomion saa kuitenkin sivu sivulta vahvistuva läheisyys, tunnusteleva luottamus ja heräävä rakkaus.

Vaikean ja kylmän avioliiton jälkeen Venuksen vuoden päähenkilö Liina ajattelee, ettei seksi ole häntä varten ja elämä voi olla kyllin hyvää ilmankin. Vaihdevuodet tuovat kuitenkin yllättäen esiin uudenlaisia tuntemuksia kehossa ja samalla kaipuun miehen lähelle. Pian Liina tapaakin ystävänsä järjestämillä sokkotreffeillä komean Leon.  Kotimatkalla parin askelten yhteinen rytmi jo ennustaa hyvää, vaikka Liina hieman arastelee heittäytyä mukaan.

Molemminpuolinen vetovoima, mutkaton avoimuus ja rohkeus asettua alttiiksi toisen katseelle vievät parin kuitenkin yhä lähemmäs toisiaan. Vaikka kirjassa (ja kirjasta mediassa julkaistuissa  artikeleissa) seksi näyttää olevan pääosassa, nousee mielestäni tarinassa ainakin yhtä tärkeäksi kuvaus kahden aikuisen ihmisen arvostavasta ja tiedostavasta kulkemisesta toisiaan kohti. Epävarmuuden  ja ahdistusten tunteiden kanssa painiva Liina tekee rohkeaa matkaa itseensä kyseenalaistamalla omia uskomuksiaan ja puhumalla niistä avoimesti Leolle. Erityisesti hylkäämisen pelosta nousevat tunteet haastavat Liinan kerta toisensa jälkeen kohtaamaan itsensä, mutta sinnikkäästi hän prosessoi tunteitaan välillä Leon kanssa, ja toisinaan, tilanteen vaatiessa, yksin. Hän huomaa myös pian, ettei kaikkia hankalia asioita voi puhua läpi, vaan ne täytyy neuvotella itsensä kesken valmiiksi. Joskus on hyvä antaa asioiden vain olla ja kehittyä.

Häkellyttävän avoin tapa avata ikkuna omaan seksuaaliseen heräämiseen aiheuttaa minussa liikutusta ja ihailua. Tämä kirja voi olla käänteentekevä matka monelle sellaiselle naiselle, jolla ei ole ollut sanoja seksuaalisille tuntemuksilleen. Ehkä se jopa voi kannustaa ihmisiä rohkeammin etsimään itselleen kumppania. Kirjan vaaleanpunainen kansi ja naisiin vetoava nimi voivat turhaankin säikäyttää miehet pois kirjan ääreltä. Se on sääli, koska tämä kirja toimii rakkauskertomuksen lisäksi myös mainiona seksitekniikan oppaana molemmille sukupuolille.

Heli Heino kertoo kirjan Facebook-sivulla teoksen syntyneen yhteistyönä kumppaninsa Ali kanssa. Teos on siis kirjoitettu yhteisessä näyssä molempien toiveita kunnioittaen. Varmaan kirjoitusprosessi jo itsessään on tehnyt parista vielä tyytyväisemmän suhteeseensa?