lauantai 25. helmikuuta 2017

Miksi petämme?

Toimittajat Sanna Raita-aho ja Tuija Sorjanen keräsivät viime vuoden tarinoita uskottomuudesta. Jaoin tarinapyynnön myös Uuden elämän värit -Facebook -sivullani. Uskottomuus on aihe, joka koskettaa monia asiakkaitani.

Haastatteluiden perusteella syntyi kirja: Toisen kanssa - Tarinoita kolmiodraamoista (Into 2017). Odotin kirjaa suurella mielenkiinnolla ja hiihtoloma kuluikin aihetta pohtien.

Tutkimuksista tiedetään, että joka kolmas pettää puolisoaan. Luku on suuri, mutta lohdutuksena kauhistelijoille voidaan todeta sen olevan kuitenkin vain kolmasosa, suurin osa siis ainakin pyrkii olemaan uskollinen. Kirjassa haastateltu historoitsija Pasi Saarimäki toteaa, että "Mikään ei todista ihmisen olevan yksiavioinen, mutta mikään ei todista ihmisen olevan myöskään moniavioinen." Tiedeyhteisö ei ole saavuttanut asiassa yksimielisyyttä. Myös terminä yksiavioisuus on haasteellinen ja populaarikulttuuri hämmentää soppaa vielä lisää.

Uskottomuus on sitä, että pettää puolison luottamuksen, annetun lupauksen. Aina suhteissa ei kuitenkaan edes käydä keskustelua siitä, mitkä ovat odotukset uskollisuudesta. Missä menee pettämisen raja? Voisi ajatellakin, olisiko ihmisten syytä keskustella enemmän omista tarpeistaan suhteen alussa ja aikana? Mitä haluan? Mitä odotan? Mihin kykenen? Avoimuus myös toisi parille lisää läheisyyttä ja jakamalla tunteita, myös uskottomuuden uhka voisi väistyä.

"Ei voi sanoa, että ihmiset eroavat uskottomuuden takia, vaan uskottomuuteen kytkeytyy asioita, jotka tukevat eropäätöstä." Osmo Kontula, tutkimusprofessori, Väestöliitto

Uskottomuus on usein järkytys myös uskottomalle, ei vain petetylle. Jos pari haluaa uskottomuuden tultua julki vielä jatkaa yhdessä, on edessä usein pitkä toipumisprosessi, johon usein tarvitaan ammattilaista avuksi. Aina sekään ei riitä. Osa kirjan petetyistä oli kuitenkin valmis yrittämään yhdessä isojenkin loukkausten jälkeen, eikä rakkaus aina vaikuttanut olleen suurin motiivi tälle päätökselle.

"Valitsin perheen hyvinvoinnin. Olemme edelleen yhdessä, mutta tunteeni häntä kohtaan eivät ole enää samanlaisia kuin ennen." Jasper

Kirjan tarinoita ei yhdistä juuri muu kuin uskottomuus ja sen aiheuttamat tunteet sekä halu päästä jakamaan oma kokemuksensa.  Ääneen pääsevät niin miehet kuin naiset, pettäjät ja pettyneet. Joillakin on kokemusta molemmista rooleista. Nuoren miehen tuska ei juuri eroa elämää kokeneen ajatuksista. Suhdetarinat eroavat toisistaan kuitenkin paljonkin ja se tekee kirjasta kiehtovan.

Tunteista häpeä saa paljon kirjassa tilaa. Useimmille on vaikeaa kertoa elävänsä sivusuhteessa tai olevansa sellaisessa osallinen. Tilanne on voinut yllättää, harva suunnittelee toisen naisen tai miehen osaa itselleen. Kirjan tärkein anti onkin juuri tässä, se haastaa lukijan kohtaamaan omat ajatuksensa uskollisuudesta samalla kun se tekee näkyväksi sen, ettei ole olemassa standardisivusuhdetta tai tyypillistä pettämistarinaa, vaikka keltainen lehdistö meille niitä tarjoileekin.

Ihminen ei ole kuitenkaan vasten tahtoaan uskoton ja pettämiselle on tilaa siellä, missä etäisyys puolisoiden välillä on kasvanut. Siksi se haastaa aina molemmat osapuolet pohtimaan suhteen tilaa. Miksi kolmas mahtui väliimme?

" Vaimoni ei vieläkään tiedä, että olen pettänyt. Pääsyy pettämiselle oli seksi. Jotenkin tuntuu, että parisuhteestani puuttui jotain. Kaipaan siihen tunnetta, avoimuutta fetisseihin ja fanrasioihin. Vaimoni ei esimerkiksi suutele minua seksin aikana. Nämä kaksi naista ovat olleet innokkaita suutelemaan." Lauri

Jos oma suhde on ollut seksitön pitkään siksi, ettei itseä haluta, onko oikein vaatia sitä myös puolisolta, joka olisi halukas? Jos kumppani elää vain työlleen, kykenemättä läheisyyteen parisuhteessa, onko väärin hakea huomiota muualta? Jos pettää salaa puolisoaan jatkuvasti, olisi ehkä rehellisempää myös sallia puolisolleen sivusuhteet tai lopettaa liitto? Tai voisimmeko sopia avoimesta suhteesta, jota seksibloggaaja Melissa Mäntylä tarjoaa yhdeksi vaihtoehdoksi. Mäntylä on sitä mieltä, että liki kaikki suhdeongelmat johtuvat yksiavioisuuteen pakottautumisesta.

"Usein ongelmat liittyvät seksiin. On haluttomuutta ja epäsopivuutta. Voisin sanoa näille ihmisille, että relax. Käykää panemassa muita."

Luin kirja yhdeltä istumalta ja kaipasin lisää tarinoita luettavaksi. Riemuitsen siitä, että tärkeästä asiasta kirjoitetaan, koska uskottomuus ei häviä häivyttämällä. Tarvitsemme keskustelua ja avoimuutta, jotta kriisin kohdanneet voivat kokea, etteivät ole yksin.  Uskon, että avoimuus tekee meidät vapaammaksi ja se edellyttää aina ajatusten jakamista.

Pettäminen on lupauksen rikkomista. Kysymys kuuluu, mitä olen luvannut toiselle ja kuinka elän lupauksen rikkomisen jälkeen? Kuinka se muuttaa suhdettamme ja kuinka se muuttaa suhdettani itseeni? Ammattiauttajatkin jakautuvat useampaan leiriin siinä, pitäisikö satunnaisesta pettämisestä kertoa puolisolle. Minä uskon, että se on ennen kaikkea sydämen asia, johon ei voi toista henkilöä ohjeistaa.  Kuitenkin, jos joudut uskottomuuden kohteeksi, muista, että uskottomuus ei vie sinun arvoasi. Uskottomuudesta voi selvitä, uskottomuus voi opettaa suhteestanne, eikä uskottomuus ole välttämättä merkki siitä, että rakkaus olisi päättynyt, vaan se voi auttaa paremman suhteen alkuun.

Kirja oli toimitettu hyvin ja asiantuntijat valittu laaja-alaisesti eri puolilta aihetta. Toivottavaa olisi ollut kuitenkin, että tarinoiden henkilöillä olisi voinut olla jokaisella omat nimensä, nyt kahdessa ensimmäisessä tarinassa on Juha-niminen mies, vaikka nimet oli varta vasten keksitty anonymiteetin takia. Osalla haastatelluista oli tarinoissa tarkka ikä, osalle ikä oli tuotu esille muulla tavoin, kuten "keski-ikäinen", yhtenäinen linja olisi ollut lukijan kannalta selkeämpi.  Suosittelen kirjaa kaikille ihmissuhdetyöläisille avartamaan näköalaa ihmisen mieleen.

Lue myös: Sivusuhteet, tabu keskuudessamme

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Parisuhteen päättyessä päivittyvät muutkin ihmissuhteet

Avioero resonoi aina myös muihin ihmissuhteisiin. Lapset reagoivat vanhempiensa eroon, olivatpa pieniä tai suuria. Myös aikuiset lapset käyvät läpi vanhempiensa uutta tilannetta, joskus vahvasti kantaa ottaen.  Vuosien kuluessa lapset käyvät uusien ikävaiheiden myötä yhä uudelleen läpi vanhempiensa erotarinaa ja oman elämän vaiheet nostavat siitä uusia näkökulmia esiin. Lue koko juttuni Hidasta elämää sivustolta >>

tiistai 24. tammikuuta 2017

Tunne menneisyytesi, tunnet itsesi

Kuva: Kansallisteatteri
Joskus vuonna 1983 seisoin Vera Kiiskisen vieressä tanssityttörivissä Pasilan Nuorisoteatteritalo Narrissa laulamassa shallallaata hopeisessa iltapuvussa. Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin minä työskentelen erokriisissä olevien henkilöiden ja parien kanssa  ja Vera debytoi Kansallisteatterissa ohjaaja-käsikirjoittajana draamalla, joka käsittelee uskottomuutta parisuhteessa. Näitä pohdin istuutuessani kaksi tuntia sitten äitini seurassa eturiviin seuraamaan Kansallisteatterin Omapohjaan "Sisäistetyt teoriat rakkaudesta" -esitystä. Tiesin esityksen saaneen hyviä arvioita, mm Hesari antoi kiitettävän kritiikin näytelmästä. Roolituskin oli mielestäni kiinnostava, mutta erityisesti minua motivoi aihe: pettämiskriisi ja siitä seuraavat vaiheet toista lastaan odottavan parin elämässä.

Menneisyys ei ole paikka, eikä tulevaisuuteen ole tila, johon astutaan. Elämä tapahtuu tässä ja nyt, mutta tapahtuneiden asioiden jäljet ovat meissä kiinni, usein tavoilla, joista emme ole tietoisia, kuten näytelmän terapeutti (Irina Pulkka) useaan otteeseen muistuttaa. Tietoiseksi tuleminen voi kuitenkin vapauttaa meidät omasta vankilastamme, joiden kaltereiden sisälle olemme huomaamattamme joutuneet.

Yhdysvaltalainen terapeutti Harville Hendrix on kirjoittanut kirjassaan "Kaikki se rakkaus, joka sinulle kuuluu", että parivuoteessa ei makaa pelkästään pariskunta, vaan kuusi ihmistä: parin lisäksi molempien vanhemmat. Kiiskisen petauksessa sängyssä on vielä ahtaampaa.

Näytelmän nainen (Sanna-June Hyde ) ja mies Leo (Ilkka Villi) odottavat toista lastaan kun liitossa rytisee. Tekstiviesti paljastaa miehen sivusuhteen, jota on kestänyt jo jonkin aikaa. Tunteet kuohuvat ja syytöksiä satelee puolin ja toisin, lopulta pari päättää hakeutua ammattilaisen luokse. Terapeutti edustaa psykodynaamista viitekehystä, jota varsinkin pariskunnan miehen on välillä vaikea niellä. Edistystä kuitenkin tapahtuu. Käsikirjoituksen päähenkilöksi nousee kuitenkin vahvemmin Ida, joka terapiaprosessin havahduttamana näkee menneisyytensä uudessa valossa ja sitä kautta myös itsensä.

Näytelmä on herkullinen. Kiiskinen on saanut hienosti puoleentoista tuntiin mahtumaan paljon ilman, että lopputulos olisi ahdas tai hengästyttävä. Näytelmä laajenee kauniisti pelkästä parisuhdekriisitematiikasta  kauemmaksi: äiti- ja isäsuhteeseen, riippuvuuden ja riippumattomuuden teemoihin, luottamuksen pohdintoihin, parisuhteen määritelmään ja itsensä rakastamisen teemoihin. Ilman kliseitä, oleelliseen tarttuen.

Aiheesta huolimatta näytelmä ei herätä ahdistusta. Ajattelen, että se johtuu  käsikirjoituksen soljuvuudesta, mutta myös siitä, että se sisältää traagisuudessaan hillittömän hauskoja kohtauksia, kuten Leon hahmoterapeuttisen session, jossa hän kohtaa vanhempansa mielikuvissaan terapeutin sohvalla.  Kiiskinen ei osoittele, vaan ikään kuin johdattaa katsojan kädestä kauniisti pitäen matkalle mukaan: Katso, tämän haluan sinulle kertoa.

Näyttelijäsuoritukset olivat upeita. Siksi että ne olivat aitoja. Ilkka Villin Leon olen tavannut usein ammatissani. Sanna-June Hyden ilmeikkyys kosketti. Irina Pulkka vaihtoi roolista toiseen taianomaisesti, ja Kaija Kiiski ja Jari Virman vakuuttivat. Tämä kattaus oli taiturimainen.

Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta, mutta asioita ei ratkaista vain puhumalla. Parisuhde on ennen kaikkea henkinen prosessi. Avoimuus ja yhteys omiin (ja toisen) tunteisiin on keskiössä, jotta läheisyys voisi kasvaa. Hyvän parisuhteen perusta on pitkälti siinä, että tuntee itsensä. Se on minun mielestäni Vera Kiiskisen näytelmän tärkein sanoma.

Näytelmää esitetään enää muutama kerta, harmi, koska sen soisi saavan jatkoaikaa. Tämän näytelmän toivoisin jokaisen parisuhdekriisiään  läpikäyvän näkevän.

Linkki näytelmän sivulle >>
Vera Kiiskisen haastattelu Annassa >>


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Näitä luitte eniten viime vuonna

Kirjoitin viime vuonna 52 bloggausta, joista kolme suosituimman linkit löydät esittelyineen alta.

Herkkä ihminen, tulkitsetko liikaa?
Tulkinta on suorin tie vääriin johtopäätöksiin, jos et haasta itseäsi koettelemaan ajatuksesi kestävyyttä. Intuitiivisillakin henkilöillä voi ensivaikutelma pettää välillä. Siksi kannustan sinua varmistamaan asian kysymällä, ymmärsitkö oikein? Herkkä ihminen tulkitsee usein asiat itselleen negatiivisesti värittyen, siksikin on tarpeen tarkastaa, ymmärsinkö oikein sanasi tai eleesi vai värittyivätkö ajatukseni kehoni reagoinnilla tai vahvoilla tunteillani?
Lue koko juttu >>

Kun epänormaali muuttuu normaaliksi
Suhde, jonka dynamiikka perustuu vallankäytölle ja alistamiselle, tekee ikävää jälkeä sen kohteeksi joutuneelle. Kun toinen mitätöi, puhuu rumasti, on väkivaltainen, kontrolloi rahan käyttöäsi, ihmissuhteitasi tai vartalosi kiinteyttä, on aika havahtua. Se, mitä tunnet on totta. Älä puhu itseäsi ympäri pysymään suhteessa, jossa voit pahoin. Hae apua, jos et pysty irrottautumaan ilman.
Lue koko juttu >>

Uskottomuus ei riitä selitykseksi eroon
Pettäminen nousee eroon johtaneiden syiden kärkilistalle, mutta yksittäisenä tapahtuma se on huono ja riittämätön syy lopettaa suhde. Uskottomuuden jälkeen on mahdollista jatkaa yhdessä, jos tapahtunut käsitellään ja jätetään taakse. Yhdessä jatkaminen vaatii ymmärrystä, itsetutkiskelua, anteeksiantoa, anteeksi pyytämistä, avoimuutta ja rakkautta. Halua rakentaa toimiva suhde yhdessä.
Lue koko juttu >>

perjantai 30. joulukuuta 2016

Antaisitko itsesi kasvaa potentiaalisi kokoiseksi?

Nuorena, juuri eronneena naisena loin oman vahvistuslauseeni, kirjoitin: "Ihminen täydentyy itsensä kautta."Muutamia vuosia kului, kasvoin matkallani, viimein vaihdoin pisteen tilalle pilkun ja jatkoin lausetta:  mutta kasvaa toisen rinnalla.

Kohtaaminen:  hetki jossa kaksi tai useampaa henkilöä antautuvat näkyviksi toisilleen on merkityksellinen kokemus. Se voi olla lyhyt tai pitkä, hetki tuntemattoman tai tutun kanssa, mutta aito kohtaaminen voi tapahtua vain, kun molemmat tulevat näkyviin sellaisina, kuin sisimmältään ovat. Kohtaamiseen ei mahdu manipulaatiota, naamioita tai poissaolevaa mieltä. Aidon kohtaamisen äärellä olevat ihmiset tunnistavat tämän hetken merkityksellisyyden ja muisto siitä voi pysyä mukana kauan. Kantaa vaikeuksissa, antaa uskoa elämään.

Kaikilla ihmisillä on olemassa jokin yksinäisyyden kokemus. Kuluvana vuonna yksinäisyys on ollut paljon esillä mediassa. Professori, tutkija Juho Saari nimitti yksinäisyyden Hesarin haastattelussa yhdeksi kansantaudeistamme. Mutta onko meillä valta vaikuttaa itse siihen, kuinka yksinäisiksi koemme itsemme?

Tiedetään, että yksinäisyys merkitsee eri asoita eri ihmisille. Introvertti vahvistuu yksin ollessaan, ekstrovertti ihmisistä, väliin jäävä ambivertti tunnistaa molemmat puolet itsessään. Erityisherkät ihmiset voivat sulkeutua omaan luolaansa vain sen vuoksi, että ovat satuttaneet itsensä niin monesti ihmissuhteissa, myös tilanteissa, joissa toinen osapuoli ei sitä tarkoittanut. Silloin eristäytyminen  ei suojaa, vaan estää parantavan yhteyden syntymisen.

Voi olla haastavaa myöntää itselleen olevansa se henkilö, joka sabotoi omia ihmissuhteitaan. Tämä on ollut myös minulle vaikea asia myöntää. Kuitenkin oivallettuani asian  olen pystynyt ottamaan uudenlaista vastuuta ihmissuhteistani, myös suhteestani omaan itseeni. Herkkä ihminen tulkitsee helposti toisen ihmisen käytöstä sitä kautta, kuinka olisi itse toiminut tilanteessa. Se, että toinen ei näin tee, ei tarkoita sitä, ettei hän välittäisi. Hän kokee maailman toisin kuin sinä.

Logoterapiassa kannustetaan ihmistä kasvamaan koko potentiaalinsa kokoiseksi, se on tilan luomista sille kutsumukselle itsessään, joka haluaa tulla esiin. Usein se vaatii haitallisten ihmissuhteiden päättämistä, omien elämäntapojen muuttamista tai aivan koko oman arvopohjan uudelleen inventoimista: Roikunko jossain, joka ei palvele minua enää? Olenko oman onneni tiellä haitallisten uskomuksieni kanssa? Elänkö elämää, jota haluan elää?

Kiitos sinulle lukijani kuluneesta kolmannesta vuodestani täällä. Kiitos myös kaikesta palautteesta, jonka olen teiltä vastaanottanut. Kiitos sinulle, joka osallistuit kursseilleni, ryhmiini tai kävit yksityisvastaanotollani. Jokainen teistä opetti minulle lisää elämästä, ihmissuhteista ja itsestäni samalla kuin vahvisti omaa kutsumustani tehdä tätä työtä.

Kannustan sinua oppimaan itsestäsi enemmän. Se onnistuu, kun suostut vuorovaikutukseen. Ystävät ja muut lähimmäiset ovat tätä varten, mutta maailma on täynnä myös uskomattoman upeita kursseja, kirjoja, valmentajia, blogeja, tapahtumia, artikkeleita ja yhteisöjä, joihin tutustumalla voit tulla itsellesi läheisemmäksi ja silloin, usko pois, sinun on myös helpompi tulla läheiseksi muiden kanssa.

Tämän vuoden parhaat löytöni, jotka haluan jakaa kanssasi

Verkkosivustot
Tuimakka (Tuija Matikan itseapupakki moneen mielenhaasteeseen)
Elä paremmin Jevgeni Särjen upeaa kannustusvyörytystä)
Haluton Tarja Törmäsen ja Veera Uusoksan blogi seksistä ja haluista suoraan ja sumeilematta ihmisyyttä kunnioittaen)
Anna Taipale (Itsensä rakastamisen tärkeydestä)

Valmennukset ja koulutukset
Majakka Lighthouse (johtajuusvalmennusta Dale Carnegien legendaaristen oppien avulla Irja Kiertosen valloittavassa ohjauksessa)
Hehku Hyvinvointi (loistavan Annika Tammiluodon valmennukset parempaan itsetuntemukseen ja iloon)
Mieliliike (Karita Palomäen kutsumus on muistuttaa, että olemme kokonaisuus)
Kasvutahto (Kaisa ja Simo Kuurneen kasvumatkoja ajatuksien ja joogan kautta)

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Kun haluat eteenpäin, antaudu tunteelle

Ihminen, joka on valmis kohtaamaan itsensä, on koskettava. Kun suostuu astumaan kohtalonsa armoilta kohti kutsumustaan, on otettu iso askel ulos uhriluolasta. Ei ole helppoa haastavassa elämäntilanteessa katsoa itseään rehellisesti, siksi siihen on hyvä ottaa rinnalla kulkijaksi terapeutti tai valmentaja, joskus tehtävään voi soveltua läheisempikin ihminen.

Keskellä kriisiä on vaikea nähdä uuden elämän mahdollisuuksia, koska kaikki energia menee tunteiden ja välttämättömän kanssa selviytymiseen. Mutta rankan myrskyn jälkeen koittaa aina jossain vaiheessa aamu, jolloin kysytään, oletko valmis ponnistelemaan, näkemään uusin silmin, löytämään toisenlaisen tarkoituksen, jota et ehkä uskonut näkeväsi?

Harvat asiat elämässämme menevät niin kuin me toivomme. Petymme, kohtaamme vaikeuksia. Ajattelemme, että miksi juuri minulle kävi näin? Mitä suurempi merkitys jollain ihmissuhteella, työllä, tai muulla menettämällämme asialla on meille ollut, sitä suurempi on irrottautumisesta aiheutuva kipu. Tuskan tunteella on tärkeä sanoma, se kutsuu sen äärelle, joka vaatii huomiota. Siksi sen seuraan on syytä pysähtyä.

Rakkaussuhteen päättymiseen liittyvä tunnetyöskentely ottaa helposti ainakin vuoden, useammankin. Monelle tämän ymmärtäminen on hankalaa, olisi kiusaus suorittaa tapahtunut nopeasti ohi, vetää tunnekuilut tasaava lääkekuuri, hypätä uuteen suhteeseen tai hakea lohtua viinin pehmentämistä omista hetkistä. Parhainta tulosta tulee kuitenkin, kun on valmis kohtamaan tunteensa ja suostumalla prosessille ilman pakoreittejä. Se ei ehkä ole kivuttomin tai nopein, mutta sen tulokset ovat tehokkaimmat ja pysyvimmät.

torstai 22. joulukuuta 2016

Ydinperheen voi menettää vain kerran

Ensimmäinen joulu eron jälkeen on monelle vaikea. Kaikki on toisin. Joskus se voi olla helpotus, joskus suuri tuska. Vaikka eron uhka olisi ollut jo pitkään tiedossa, voivat omat reaktiot yllättää.   Siirtyminen parisuhteesta eronneeksi ei kulje ilman tunnetyöskentelyä, mutta joskus ihminen voi tarvita työkaluja ajatustensa selvittämiseen. Silloin avuksi voi tulla ystävä, kirja, musiikki, eroseminaari tai terapeutti.

Minun eroni puolisostani tapahtui joulun alla vuonna 1998. Kaikki oli kaaosta. En ollut osannut valmistautua asiaan, vaikka olin tuntenutkin sen olevan tulossa. Yksin jäätyäni minusta tuntui, kuin ympärilläni olisi ollut autio, loputon maa. En nähnyt tulevaisuutta edessäni. Toisaalta pitkään jatkunut pelko mahdollisesta avioerostamme oli totta, olin astunut ahdistavimman kynnyksen yli.

Kun aattoiltana istuin yksin kuusen vieressä kodissamme, oli tunne musertava ja samalla pysäyttävä. Minulla oli ikävä lapsiani, mutta samaan aikaan tiesin, ettei minusta olisi ollut heille sitä iloa, jota he saivat kokea sukujoulun keskellä isänsä kanssa. Ymmärsin samalla, että ensimmäisen eron jälkeisen joulun voi kokea vain kerran. Antauduin tunteelle, annoin elämän tapahtua minussa.

Muistan, miltä tuntui nuorena naisena miettiä mahdollista yksinhuoltajuutta ja eroa. Ajatuskin kauhistutti, en halunnut ajatella kohtaloa itselleni. Yksinhuoltaja oli jo sanana kammottava, epäonnistunut ja  yksinäinen. Mikä pelottavinta: siinä oli hylätyn leima. Ajattelin, ettei se minua koskaan koskisi, olimmehan tehneet lupauksen.

Jokin aika sitten eräs eroa pohtiva asiakkaani sanoi, että jos lentokoneet putoaisivat samalla 39% todennäköisyydellä, kuin ensimmäiset avioliitot päätyvät eroon, kukaan ei uskaltaisi lentää. Naimisiin kuitenkin mennään. Ihmisellä on suuri tarve uskoa omaan ainutlaatuisuuteensa ja rakkaussuhteensa kestävyyteen.

Avioliiton pysyvyydessä kysymys ei kuitenkaan ole vain lupauksesta tai tahdostakaan, jos emme ole valmiita työskentelemään tunteidemme kanssa ja olemaan läheisiä itsellemme ja toisillemme. Läheisyys on näkyväksi tulemista, sen tiedostamista, että on tärkeää tietää, mitä puolisolle kuuluu. Aivan samoin kuin omalla vastuullani on kertoa tunteistani ja toiveistani puolisolle. Silloin meillä on mahdollisuus kuulua 61 prosenttiin tai jopa kasvattaa tuota lukua.

Tiedämme tutkimuksista, että suurin osa ihmisistä haluaa elää uskollisessa parisuhteessa. Vaikka asumme nykyään yhä lähempänä toisiamme, on yksinäisyys silti suuri ongelma. Sekin tunnistetaan, että ihmisestä tulee sitä valikoivampi, mitä enemmän on valinnanvaraa. Ennen vanhaan mentiin yhteen naapuritalon pojan tai tytön kanssa, mutta nykyään aidosta kohtaamisesta on tullut vaikeampaa. Nelikymppisistä miehistä kymmenen prosenttia ei ole koskaan seurustellut. Saman ikäisistä naisista seurustelukokemus puuttuu viideltä prosentilta. Se on suuri määrä ikäluokasta.

Juhlapyhinä normit vahvistuvat. Voi tulla kiusaus verrata itseä toisiin. Tämä korostaa erilaisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä. On hyvä muistaa, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Joku on joskus kirjoittanut, että älä kadehdi toisen onnea, koska et tiedä hänen salaista suruaan. Toisaalta voimme yhtyä Eeva Kilven runon sanoihin: "Siis kauneutta on. Rakkautta on. Iloa on. Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät, puolustakaa niitä!"

Ydinperhe on maailmanhistoriassa uusi tulokas. Perheeseen on aiemmin katsottu kuuluvan useita sukupolvia, jopa palvelusväkeä. Ydinperheen käsite alkoi muotoutua romanttisen rakkauden syntymisen yhteydessä 1800-luvulla. Siihen liittyy vahvoja latauksia, odotuksia ja haaveita. Ydinperheen voi menettää vain kerran. Eroryhmissä moni suree enemmän perheen hajoamista, kuin toimimattoman parisuhteen loppumista. Erityisen pahalta ero tuntuu usein lasten takia. Eroperhe voi kuitenkin olla kokonainen.

Tiedämme, että eroperheen lapsen erosta selviytymistä edesauttaa parhaiten se, kuinka hyvin vanhemmat ovat käsitelleet eronsa. Eron käsitteleminen merkitsee sitä, että on valmis pohtimaan avoimesti tapahtunutta ja kaikkien osapuolien osuutta asiassa. Se vaatii tunteiden ilmaisua, mutta sen tulisi tapahtua turvallisesti ja kasvukokemukseen pyrkien. Myös lasta kannattaa kannustaa ilmaisemaan tunteensa. Lapsille on tarjolla erilaisia ryhmiä ja kursseja, joissa käsitellään vanhempien eroa. Näitä ovat mm. Pienperheyhdistys ja Kasper - Kasvatus- ja perheneuvonta.



Ensimmäisenä jouluna eron jälkeen
  • Hoida itseäsi hyvillä asioilla
  • Älä pakene tunteita alkoholiin
  • Pyydä rohkeasti apua tai seuraa kavereilta
  • Jos kaipaat ihmisiä, mene ihmisten pariin
  • Anna itsellesi lahjaksi lista asioista, joista voit olla kiitollinen
  • Muista, että hyvät asiat menneisyydessä pysyvät, ne eivät katoa milloinkaan.
  • Liiku luonnossa
  • Kirjoita kirje vuoden päässä odottavaan seuraavaan jouluun.

Lähde: Väestöliitto: Sovussa kohti joulua ja sen yli -mediatilaisuus