perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kenelle suosittelisin avioeroa?

Asiakkaani kysyi minulta viimeisellä tapaamisellamme päättäessämme yhteistä matkaamme, mitkä ovat sellaisia asioita, joiden tähden suosittelisin eroa vastaanotolleni tulevalle ihmiselle? Kysymys oli hieno selkeydessään. Se ilahdutti minua, koska tajusin, kuinka kirkas visioni on eroneuvonnan ja hoitotyön näkökulmasta. Asiakkaani siis antoi minulle kysymyksen kautta tietoa itsestäni siitä, kuinka tukevalla maalla tunnen kulkevani eroauttajana.

Vastaus oli siis minulle helppo. Sanoin, että sillä hetkellä kun terapeutti tai valmentaja kuvittelee tietävänsä, mikä on parasta asiakkaalle, nostaa auttaja itsensä jumalan asemaan. Parasta, mitä voimme siis asiakkaallemme antaa, on oikeat, hänelle räätälöidyt kysymykset ja tehtävät, joiden avulla hän voi pohtia parisuhteensa tilaa ja itseään, omaa paikkaansa elämässään. Nimittäin auttaja voi aina toki tietää, kuinka hän suhtautuisi omassa elämässään vastaavaan tilanteeseen, mutta hän ei kuitenkaan ole elämässä asiakkaansa elämää.

On kuitenkin olemassa muutama asia, joiden kohdalla en väisty kysymyksen edessä vastakysymyksen taakse. Näitä tilanteita ovat, kun suhteessa on henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai vuorovaikutukseen liittyy jäykkyyttä, joka juontuu persoonallisuudessa oleviin haasteisiin, suoremmin sanottuna, persoonallisuushäiriöihin.  Silloin pyrin antamaan tietoa ja opastusta, tekemään epänormaalin näkyväksi ja kehottamaan hakemaan apua vahvistamalla rajoja (kuinka tunnistaa minun ja sinun tunteet toisistaan), turvallisuutta (pitäisikö hakea lähestymiskieltoa?) ja samalla uskoa tulevaan (pärjäät kyllä, pärjäät paremmin vielä, kun et pelkää). Usein vertaistuki hoitaa parhaiten.

Epänormaalista tulee vahingollisessa suhteessa normaali hyvin pian. Oli kyseessä väkivalta, alkoholi, huumeet, uskottomuus, valehtelu, alistaminen tai joku ei niin selkeä, mutta yhtä vahingollinen asia suhteen kannalta, kuten etääntyminen, tunnekylmyys, puhuttomuus, ilkeily tai hylkääminen. Alkuun asia yleensä kielletään, sitten tilannetta ryhdytään sopeuttamaan vaikuttamalla omaan käytökseen. Lopulta jää jäljelle enää vain (epä)toivo, joka voi olla niin sitkeä, että mikään merkki ei riitä sen näkemiseen, ettei se rakkaus ole, joka täällä asuu. Toisaalta, eivät eroa harkitsevat rakkautta enää välttämättä osaa odottaakaan, vaan keskiössä on usein ahdistus lapsista, taloudesta tai yksinäisyydestä. Eronnut kun menettää helposti paljon muitakin ihmissuhteita kuin puolisonsa.

Kysymyksen minulle antanut asiakkaani oli työskentelymme päättyessä tyytyväinen uuteen elämänmaisemaansa. Rakkaus itseä kohtaan oli löytynyt ja siitä oli tullut näkyvää ja hoitavaa. Rajat olivat vahvistuneet, vastuu itsestä ja toisesta oli selkeytynyt. Ihmiset näkevät itsensä rakastamisen usein hankalasti ymmärrettävänä asiana ja käsitteellistävät sitä liikaa. Ei se ole rakettitiedettä, kyseessä on sen ymmärtäminen, että on itseään lähinnä oleva henkilö ja siksi myös suhde itseen on tärkein hoidettava ihmissuhde. Pidäthän siis sinäkin huolta itsestäsi, kehu, hoivaa ja salli lipsua, helli, anna anteeksi, ole kiltti ja kiitä. Muistathan, itsensä rakastaminen on tärkeää, olet sitten parisuhteessa tai sinkku.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Sinun rakkautesi oli totta

Joku viisas on joskus sanonut, että ihmisen on tärkeämpää osata rakastaa kuin saada rakkautta. Tämän näkökulman voisi helposti haastaa kysymällä, että kuinka sitten rakastaa, jos ei rakkautta ole osakseen saanut, eikä sitä kautta sen olemuksesta oppinut?  Kuitenkin, olen tavannut ihmisiä, joita on rakastettu, mutta joille rakastaminen on vaikeaa ja heitä, joille rakkautta ei juuri suotu, mutta jotka havahtuivat siihen ja päättivät jakaa rakkautta myös muille.

Ajatus itsensä rakastamisen tärkeydestä on aiheuttanut närää monessakin asiantuntijassa, mutta uskon sen johtuvan ennen kaikkea siitä, että ajatus ei aukene kaikille aivan samankaltaisena. Kun puhumme rakkaudesta, puhumme väistämättä aina samalla itsestämme

Ihmiselle on tärkeää puolustaa omaa rakkauselämäntapareviiriään. Teini-iästä saakka parisuhteessa ollut viisikymppinen puhuu mielellään parisuhteen tärkeydestä ja tarkoituksellisuudesta, eikä näe mieltä yksinäisen suden vapaudessa kulkea omia polkujaan samalla kun susi saa puistatuksia ajatuksesta jakaa matkansa ikuisesti uskollisen parinsa kanssa. Romanttisen rakastumisvaiheen ytimessä elävä  ihminen on riippuvainen toisen läsnäolosta. Jollekin parisuhde on ainoa tapa elää, ja jollain minulle arvoituksellisella tavalla tuo kutsumuksellinen olento aina löytää uuden suhteen joka kerta yhtä keveän helposti edellisen päätyttyä. Ehkä me olemme ytimeltämme erilaisia, ehkä tapa pariutua tai olla pariutumatta on todella lajiominaisuus? On ihmisiä, jotka ylivirittyvät niin paljon hormonihuumassa, että rakastumisvaihe ei ole vain ihanuutta vaan stressaava poikkeustila. Eräät pelkäävät niin paljon hylätyksi tulemista, ettei suhde ole sen tähden vaihtoehto itsenäiselle parittomalle elämälle.

Moni asiakkaani pohtii, rakastiko entinen puoliso oikeasti häntä milloinkaan ja mistä sen tietäisi aivan varmasti? Myös Affair-sarjan Helen painii näillä hetkillä Suomessa nähtävissä jaksoissa saman jäytävän ajatuksen kanssa: Oliko Noahin rakkaus totta? Valittiinko minut vääristä syistä? Sarja on vallan mahtava kuvaus vaihtuvista ihmissuhdedynamiikoista. Voisi kysyä valmistuuko yksikään ihmisssuhde milloinkaan?  Koska niin kauan kuin me muutumme, muuttuvat tarinammekin.

Vaan mitkä ovat oikeat syyt rakastaa? Ne, joita sinä asetat rakkaudelle vai ne, jotka kumppanisi asetti? Mistä puhut kun puhut rakkaudesta? Mitä kaipaat, kun kaipaat rakkautta? Ovatko ne samat syyt kuin syyt sitoutua? Tai löytyykö syy eroon näiden tarpeiden muuttumisesta?  Onko rakkaus halua ja himoa vai tahto perustaa yhteinen elämä? Onko yhteinen elämä edes mahdollista? Onko edes mahdollista luvata toiselle loppuelämää? Onko parisuhde päämäärä vai mainio opinto-oikeus omaan itseen?

Eroseminaarissa puhutaan paljon rakkaudesta ja myyttisestä itsensä rakastamisesta. Olen saanut ilon seurata monen henkilön itseensä rakastumista ja kyllä, se on kaunista, koska itseään rakastava ei ole yksin, vaan hän on rakkauden kanssa. Eikä kukaan voi tätä rakkautta häneltä riistää. Ajattelen, että  itsensä rakastaminen on tärkeää siksikin, että itseään rakastamalla oppii paljon siitä mitä rakkaus yleensä itselle merkitsee. Jos siis olet eronnut, voit toki pohtia, oliko puolisosi rakkaus aitoa, mutta se on loppupelissä vain mörkömetsään eksymistä. Juhli mieluummin sillä tiedolla, että sinun rakkautesi oli totta ja sillä on sinulle valtavaa merkitystä. Sinä osasit rakastaa, ja sinä osaat rakastaa.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Etsivät löytävät ja rohkeat rakastavat

Kuva: Ripsu Hongisto-Salmi
Mia Halonen on toimittaja ja rakkausvalmentaja, joka on avoimesti kertonut vuosien varrella, millaista on etsiä rakastavaa parisuhdetta elämäänsä.

Samalla kun Mia on paljastanut meillä omat ajatuksensa, ja tunteensa, hän on antanut peilin lukemattomille ihmisille, jotka painivat samojen kysymysten äärellä: Uskallanko vielä kerran heittäytyä? Voisinko aktiivisesti etsiä rakkautta?

Mia on kerta toisensa jälkeen muistuttanut meistä kaiken rajallisuudesta, rohkeuden tarpeellisuudesta ja siitä, että mennyttä ei takaisin saa, mutta tulevaisuus on aina avoinna oleva mahdollisuus.

Mia tapasi  kanadalaisen Tim Poustien noin vuosi sitten ulkomaisella nettitreffisaitilla. Kiinnostus heräsi nopeasti ja sitä seurasi molemminpuolinen rakkaus. Pari ei arkaillut tulla lähemmäs toisiaan, vaikka välissä oli tuhansia kilometrejä ja arjen esteitä, joihin joku muu olisi väsynyt jo ennen yrittämistä. Ei Mia, eikä Tim. He valitsivat ottaa mahdollisuuden vastaan.

Ajattelen, että rakastuminen on parhaimmillaan vahva kutsumuksen tila. Sielu tunnistaa parinsa tai ainakin mahdollisuuden liittyä toiseen ihmiseen ja elämäntarkoitus tulee näkyväksi kirkkaalla tavalla. Jotta ihminen voisi rakastua, hänen pitää olla alttiina sille, kirjoitti rakkaussosiologi Francesco Alberoni aikoinaan kirjassaan. Ketään ei voi pakottaa rakkaudelle. Rakastumiselle alttiina oleminen on avoinna olemista elämälle ja samalla omalle itselleen. Tärkeä kysymys on: Mitä kaipaan, kun kaipaan rakkautta?

Sain olla vieraana keskiviikkona Mian ja Timin häävastaanotolla Töölön tunnelmallisessa kesäillassa. Tilaisuus oli hyvin kaunis. Ei pönötystä, ei tylsiä puheita. Saimme nauttia kauniista sanoista, läsnäolosta, hymyilevistä ihmisistä, sadepisaroista, auringosta, meren kimmellyksestä, huikeasta ohjelmasta ja ennen kaikkea hääparin onnesta. Juhlan yllätysvieras, upea Marion Rung aloitti ohjelmanumeronsa laulamalla Hyvästi yö. Kyllä siinä tunteet nousivat pintaan.

Mietin, miksi tuo säteilevä, naurua kihertävä Mia on niin ihana? Monesta syystä, mutta varmasti etenkin juuri siksi, että hän ei häpeä mitään. Mia loistaa ja on näkyvä silloinkin, kun useimmat meistä hiipisivät luoliinsa miettimään, mikä meissä on vikana. Mia on antanut meidän seurata mukanaan elämänsä ylä- ja alamäet, se on ollut meille lahja. Eikä hän kompastu koskaan ajatukseen: Mitä jos? Siinäpä meille aremmille haastetta kylliksi elämään. Kiitos.

Mia ei kulkenut kohti rakkautta, vaan hän kulkee rakkaudessa ja kannustaa meitä jokaista tekemään samoin. Meillä kaikilla on vain tämä elämä.

Onnea hääparille vielä kerran, kosketitte sydäntäni.

Lisää häistä voit lukea Mian blogista Eevan sivuilla ja Ripsu Hongisto-Salmen blogista .

torstai 22. kesäkuuta 2017

Ilkeä ihminen on lopulta oman itsensä uhri

Kirjoitin Hidasta elämää -sivustolle ilkeydestä.

"Jos sinua kohtaan ollaan epäreiluja ja epäempaattisia, muista että ilkeä ihminen on ilkeä myös muille kuin sinulle. Sinusta voi tuntua, että olet poikkeus ja juuri sinä ansaitset hänen halveksuntansa ja vihansa, mutta tosiasia on, että ihminen ilmaisee viesteillään aina enemmän itsestään kuin asiastaan, josta puhuu. Todennäköisesti hänellä on hankalaa omassa elämässään, koska hän näkee ongelmat aina itsensä ulkopuolella. Erittäin todennäköisesti hän on kohdannut ilkeyttä myös itseään kohtaan. Lue koko juttu >>

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Seksin kauneus

Salla Nazarenkon Ihana kiihko on mitä parhainta kesälukemistoa. Se viettelee nautinnon äärelle samalla kun haastaa lukijan kohtaamaan omat ennakkoluulonsa ja uskomuksensa seksin suhteen. Kirjassa useat suomalaiset julkisuuden henkilöt jakavat ajatuksiaan seksuaalisuuteen ja nautintoon liittyen. Kysymys on ennen kaikkea kohtaamisen taidoista, itsetuntemuksesta ja vuorovaikutuksen ihmeellisestä maailmasta.

Kehollisuus, tunteet ja nautinto kuuluvat yhteen. Ihminen voi myös kadottaa kosketuksensa aistimaailmaansa. Viime vuosina on tutkimuksissa tullut ilmi, että kiireinen ja datapitoinen elämä vaikuttaa myös fyysiseen nautintoon ja yhdessä jaettujen nautinnollisten hetkien määrään. Meillä on vaara vieraantua toisistamme ja samalla itsestämme, jos emme tietoisesti kiinnitä huomiota kehomme viesteihin ja tarpeisiin. Kirja pyrkii vastaamaan kysymykseen miksi seksi on tärkeää? Siksi sinunkin kannattaa tarttua siihen. Löydät kirjan täältä >>



keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Eroja haetaan eniten lomien jälkeen

Suomessa jätetään erohakemuksia eniten heti joulun jälkeen tammikuussa sekä heti kesäloman jälkeen elokuussa. Näkökulmia ilmiölle on useita. Yhteinen loma haastaa yhteisen ajan äärelle ja näin arvioimaan samalla suhteen nykytilaa. Mitä saan, mitä pystyn antamaan?  Loma mahdollistaa nykytilanteen tarkasteluun rauhassa ilman arjen paineita.  Tai ehkä aikaa on vain enemmän päätöksen laittamiseksi vireille. Ajatus kypsyy päätökseksi.

Avioeropaperien jättäminen ei kuitenkaan ole vielä päätös erilleen menossa, vaan se mahdollistaa harkinta-ajan alkamisen. Joillekin se kirkastaa konkreettisuudessaan sen, voisiko yhteinen tulevaisuus olla yhä mahdollinen. Tässä kohtaa on vielä mahdollisuus löytää toisen luo,  harkinta-aika auttaa tekemään prosessista dynaamisen.

Muutos alkaa tapahtua siellä, missä tehdään asioita konkreettisesti näkyväksi. Se, että pohdiskelee elämänmuutoksen mahdollisuutta vuodesta toiseen, ei vielä muuta mitään. Parisuhteen jatkoa pohtivat ihmiset ajattelevat helposti, että vain päätös lähteä suhteesta on konkreettinen ele. Hyvä olisi muistaa, että myös jääminen on valinta.

Eroseminaari mahdollistaa oman parisuhteen tilan tarkastelemisen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Se tarjoaa yhdentoista viikon matkan, joka voi johtaa eropäätökseen tai vahvistuneeseen tahtoon jatkaa yhdessä. Yleensä eroryhmässä on mukana muutama tällainen harkitsija. Jos valinta on jatkaa yhdessä, suosittelen lämpimästi uuden lähdön tueksi ammattiapua. Esimerkiksi strukturoitu Solmuja parisuhteessa -menetelmä tarjoaa oivallisen rakenteen pohtia yhdessä suhteen nykytilaa koulutetun parineuvojan kanssa.



maanantai 12. kesäkuuta 2017

Elämyshakuisen erityisherkän paradoksi

Kirjoitin erityisherkkyydestä eilen Hidasta elämää -sivustolle ja juttu kiinnosti kovin lukijoita. Jäin miettimään, onko herkkyys aiheena alue, joka ei tule nähdyksi tarpeeksi ajassamme vai olisiko niin, etteivät herkät ihmiset koe tulevansa nähdyiksi?

Eritysherkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, josta on saatu paljon tietoa viime vuosina. Se ei ole siis diagnoosi tai sairaus, vaan piirre, joka tekee henkilön herkemmäksi tunteille, kuin normaalilla systeemillä varusteltu ihminen. Hyvässä ja pahassa.

Herkkä ylivirittyy helposti ja kokee tunteet voimakkaammin kehollisesti kuin ei niin herkkä ihminen, mutta samalla hänellä on kyky myös hurmioitua hyvistä tunteista voimakkaammin. Syvällisen prosessointikyvyn seurauksena erityisherkillä ei yleensä ole tylsää omassa seurassaan, vaan yksinäisyys on heillä lohtu ja turvapaikka.

Osa erityisherkistä ihmisistä kuuluu elämyshakuisiin, joka tarkoittaa sitä, että he nappailevat mielellään uusia kokemuksia ja saavat niistä hyvältä tuntuvia tunnekiksejä. Suuressa määrin se kuitenkin ylivirittää heitä ja saa väsymään. Siksi elämyshakuisen elämysherkän elämä on jatkuvaa tasapainottelua innostumisen ja latautumisen välillä. Välillä he viettävät mieluusti pitkiä aikoja omassa seurassaan tästä samasta syystä. Jos erityisherkkä kaverisi ei siis jaksa lähteä kanssasi ulos, syy ei ole sinussa, hän vain kaipaa iltaa omassa seurassaan tai tarvitsee aikansa latautuakseen.

Herkkyys kiinnostaa, mutta näyttää siltä, että sen ilmaisulle ei ole ollut tarpeeksi tilaa yhteiskunnassamme. Monelle miehelle oman herkkyyden ilmaiseminen voi olla vaikeaa. Erityisherkkyys ei ole vain naisten ominaisuus, tai herkkyys ylipäätänsä. Lisäksi on hyvä muistaa, että herkkyyttä on monenlaista. Erityisherkkyys antaa herkkyydelle yhden näkökulman, joka on  ollut monella ihmisille todella merkittävä.

Oletko sinäkin ehkä erityisherkkä? Voit tehdä englanninkielisen testin täällä >>