maanantai 8. joulukuuta 2014

Kiitos ja hyvää joulua

Blogini viettää tänään yksivuotissyntymäpäiväänsä ja juuri näillä hetkillä täyttyy myös 30 000 klikkauksen määrä. Kiitoksia kun olet kulkenut mukanani tämän vuoden. Päivitykset jatkuvat tammikuussa 2015, nyt sometaukoilen loppuvuoden.
Toivotan kaikille suhteellisen rauhallista joulua, jossa on sopivasti aktiviteetteja ja lepoa sekä  aivan suhteettoman onnellista uutta vuotta, jolloin voit toteuttaa kutsumustasi, parantaa elämänlaatuasi, antaa, saada ja löytää loistavia asioita. Voit aina vaikuttaa elämääsi, ainakin asenteeseesi. Muistathan, että kun löydät tavoitteen elämällesi, se myös johdattaa sinua eteenpäin polullasi.

Viisi blogini suosituinta tekstiä näyttömääräjärjestyksessä


Kaksikymmentävuotishääpäivän ajatuksia

Onko onnellinen elämä ilman parisuhdetta mahdollistakaan?

Vetovoima kertoo että olet pääsemässä lähemmäs itseäsi

Eron jälkeen: Ajattele nämä asiat läpi ennen uutta suhdetta

Olethan itsesi arvoisessa seurassa?

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Parisuhde ei ole kaikkien unelma


Kuve: Yle
On paradoksaalista että parisuhteesta etsitään turvaa, koska parisuhde luo itsessään tilanteita, joissa helposti tulee satutetuksi. Toisaalta läheisyys ei pääse kasvamaan jos ei ole valmis näyttämään itsestään kaikkia puolia tai olemaan tarvittaessa eri mieltä toisen kanssa. Ikuinen konfliktipelkoon perustuva myötäsukaisuus ja itsensä sopeuttaminen häivyttää puolison tapettiin ja toisesta voi tuntua ettei hän tiedä kenen kanssa elämäänsä elää. Parisuhde on kohdatuksi tulemista. Se on uskallusta katsoa ja tulla nähdyksi. Luottamista että kelpaa ja on haluttu, vaikkei aina pystyisi liittymäänkään toisen arvo- tai ajatusmaailmaan. Kelpaan näin, kokonaisena, epätäydellisenä ihmisenä ja saan olla rakastettu. Maaret Kallio on kirjoittanut aiheesta hienon kolumnin Kuraa ja kyyneliä.

Työssäni tulee näkyväksi se, että eniten yksinäisyyttä pelkäävät riippuvat pisimpään parisuhteissa, joissa ei ole enää edellytyksiä yhteiseloon, rakkautta, kunnioitusta tai läheisyyttä. He ovat siis olleet jo pitkään yksin, mutta pelko lähteä suhteesta on niin suuri, että jääminen kitumaan tilanteeseen tuntuu helpommalta vaihtoehdolta kuin heittäytyminen omille siiville. Osalle myös ajatus elämisestä ilman parisuhdetta on mahdoton. Bruce Fisherin kehittämän eroseminaarin yksi ydinajatus on että ihmisen olisi hyvä olla yksi eron jälkeen jonkin aikaa, jotta hän voisi jälleen tutustua itsestään ja tarpeisiinsa ilman oman käytöksen sopeuttamista toisen persoonaan. Tähän ei riitä kuitenkaan vain yksin oleminen vaan tarvitaan aktiivista oman elämän tarkastelua ja itsensä ihmettelemistä. Usein se löytyy toiminnan ja muiden ihmisten kautta, tarvitsemme kasvukumppaneita, matkasparraajia. Ei lennossa aloitettu uusi parisuhdekaan estä omaa kasvua, turvallisessa ja rakkaudellisessa suhteessa on mahdollista vahvistua ja oppia toisen läsnäollessa.

Parisuhteettomuutta katsotaan yhteiskunnassamme yhä poikkeuksena ja väliaikaistilana vaikka esimerkiksi pääkaupunkiseudun alueella puolet ihmisistä asuu yksin (kaikki toki eivät ole sinkkuja). Myös parisuhde- ja eroasiantuntijoiden rivien välistä voi toisinaan lukea kuinka eroprosessointi nähdään valmistautumisena uuteen suhteeseen, vaikka kaikille uusi ihmissuhde ei ole selviytymispolun päässä odottava säihkyvä palkintopokaali. Jotkut meistä viihtyvät itsenäisessä parisuhteettomassa elämässään erinomaisesti ja kyllä, tällaisessakin elämässä voi olla rakkautta, seksiä, muilta saatua turvaa ja yhteisöllisyyttä, jopa enemmän kuin perusparisuhteessa. Viime perjantain Inhimillisessä tekijässä  eläkkeellä oleva toimittaja ja kirjailija, 76-vuotias, häikäisevän hyvässä kunnossa oleva  Pirkko Arstila avautuu omasta vahvasta ja itsevalitusta sinkkuelämästään rohkeasti ja aistikkaasti. Senioreiden rakkauselämää käsittelevä jakso kannattaa katsoa myös kauniiden vanhemmalla iällä alkaneiden parisuhdekertomusten takia.

torstai 4. joulukuuta 2014

Pelkoa päin

Keskustelin syöpää sairastavan ystäväni kanssa  Hän on pitkään saanut elää remissio-vaiheessa, jossa sairaus ei etene, mutta  hän suhtautuu levollisena myös mahdollisiin  huonoihin uutisiin. Hän tietää, että huomenna voi olla toisin. Säännölliset kontrollikäynnit pitävät huolta ettei totuus unohdu. Puhuimme elämästä ja vuosista, siitä kuinka tärkeää on pitää itsestään huolta diagnoosista huolimatta. Puhuimme myös tuonpuoleisesta, siitä mitä henkisyys meille antaa. Nauroimme ja hän kertoi vallihaudasta joka kiertää heidän taloaan kaapelitöiden takia ja siitä syntyvistä arjen haasteista. Juhlista jotka odottavat. Perheestään.  Lopuksi hän piirsi elämänjanansa fläppitaululle muutamin vedoin, katsoimme sitä hiljaa yhdessä hämärtyvässä päivässä.

Illalla mennessäni nukkumaan mietin, että aamu aamulta olen lähempänä kuolemaa. Ymmärsin ajatuksen auttavan minua vaalimaan vahvemmin elämääni.  Useimmat asiat elämässä tulevat todeksi vasta kun ne kohtaa kasvokkain. Sören Kierkegaard on sanonut että elämää voi elää eteenpäin ja ymmärtää taaksepäin. Voin valmistautua kuolemaan, syntymään, tai rakkauteen, mutta niistä ei ole minulla parempaa tietoa ennen kuin kuljen niiden läpi. Voin kuitenkin yrittää ymmärtää asioita joista minulla ei ole kokemusta, erityisesti jos pelkään jotain tiettyä asiaa.  Silloin paras keskustelukumppani on asialle tuttu ihminen.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Eron jälkeen: Kuinka viestiä eksän kanssa riitaantumatta

Parisuhteen päättyminen nostaa pintaan monenlaisia tunteita. Käytännön asioiden selvittäminen ja lapsiin liittyvistä asioista sopiminen voi tuntua alkuun hankalalta. Tärkeää on muistaa, että ainoa asia johon todella voit välillänne vaikuttaa on oma käytöksesi ja ajatuksesi. Tunteet tulevat ja menevät, mutta meidän ei tarvitse olla niiden armoilla. Kuten hyvään avioliittoonkin, niin hyvään eronjälkeiseenkin elämään tarvitaan molempien puolisoiden hyvää tahtoa ja yhteistä yritystä saada arki sujumaan. .Tässä avuksesi lista asioista, jotka voivat olla apunasi taiteillessasi entisen rakastetun kanssa uudenlaisessa elämäntilanteessa eteenpäin.
  1. Kirjatkaa tärkeät asiat sopimuksiin
    Elämäntilanteet vaihtuvat ja suullisesti sovitut asiat helposti unohtuvat. Yhteisen näkemyksen varmistamiseksi on asiat hyvä laittaa paperille, se on molempien etu.
  2. Älä provosoidu
    Jos eksäsi on hankala, pyri olemaan provosoitumatta. Muista myös ettei sinun tarvitse heti vastata vaikeisiin kysymyksiin, ota aikalisä ja lupaa palata asiaan myöhemmin.
  3. Ennakoi tulevat tilanteet
    Tunnet kyllä eksäsi, käy siis läpi mielessäsi kuinka mahdollinen keskustelunne etenee, mieti valmiiksi kuinka voit välttää yhteenotot. Älä ota yhteyttä väsyneenä tai stressaantuneena.
  4. Turvaudu sähköpostiin
    Kun on hankalaa kohdata kasvotusten tai tunteet helposti läikkyvät yli, käytä sähköpostia, jossa käsittelet asiat asioina ilman muita kiemuroita. Jos eksäsi yrittää ujuttaa mukaan manipulointia tai haastamista, tuo selkeästi esille että et lähde siihen mukaan ja haluat käsitellä viesteissänne vain pakollisia asioita. Sinulla ei tarvitse ottaa vastaan toisen hyökkäyksiä tai syyllistämistä.
  5. Muuta itseäsi, älä toista
    Ikuinen ohje toimii tässäkin, paras tapa helpottaa omaa tilannetta on omaan asenteeseen ja käyttäytymiseen vaikuttaminen.
  6. Lopeta veivaaminen
    Asioiden puimisella on aikansa, mutta jossain vaiheessa asiat voivat jäädä junnaamaan paikalleen ja katkeruus pääsee kukoistamaan. Jos sinun on vaikeaa löytää uutta suuntaa tai mitään hyvää uudesta elämäntilanteestasi, hae apua ammattilaiselta tai lähde mukaan eroseminaariin. Kavereiden jaksamisella on rajansa, mutta vertaisryhmästä löydät ihmisiä, jotka jaksavat keskustella asiasta kanssasi.
  7. Ota oma uusi elämä haltuusi
    Paras merkki  siitä että pääset eteenpäin on se, että alat kiinnostua omasta elämästäsi enemmän kuin eksän uudesta elämästä. Teillä molemmilla on oikeus rakentaa omaa uutta tulevaisuuttanne rauhassa tahoillanne. Ero ei ole vain menetys, se on myös uuden elämän mahdollisuus.
  8. Pyydä anteeksi
    Kun mokaat, pyydä anteeksi, sillä voi olla ihmeitä tekevä vaikutus.
  9. Jousta tarvittaessa
    Kun olet valmis joustamaan arjen aikatauluissa ja yllättävissä tilanteissa, saat todennäköisemmin itse myös apua sitä tarvitessasi.
  10. Kun mikään ei auta
    .
    Eron jälkeiseen vihanpitoon ja asioiden hankaloittamiseen riittää se, että vain toinen heittäytyy ilkeäksi, silloin mitkään omat joustot tai yrittäminen eivät auta. Jos sinusta tuntuu että olet keskellä mielivaltaista peliä ja alat uupua arkeesi, hae rohkeasti apua asiantuntijoilta, voit pyytää apua vaikkapa Eroneuvosta

Kuva: Free Digital Picures: Smarnad

Valot päälle ja maailmaan


Ihmissuhteet ovat vuorovaikutuksen tulosta. Yhteys syntyy luottamuksesta, uskalluksesta avautua toiselle. Tämä ei tapahdu hetkessä. Tarvitaan sanoja, kokeilua, arvojen punnitsemista. Mitä enemmän on kipua taustalla, sitä vaikeampaa voi olla luottaa toiseen. Joskus naamio voi olla niin vahva, että tarvitaan paljon aikaa sen riisumiseen, siinä mitataan tahtoa ja uteliaisuutta, kunnioitusta ja ihastumisen vahvuutta, tietenkin.

Ihmiseen tutustuessa on merkitystä sille kuinka valmis on katsomaan toista ilman ennakko-odotuksia ja kuinka valmis on luopumaan niistä kun toinen avaakin odottamattomia maisemia. Ihminen voi menettää hetkessä ulkoisen kauneutensa tölväistessään typeryyksiä. Ja toisinkin päin tapahtuu, joskus ryhmän ulkoisesti huomaamattomin viettelee sinut älykkyydellään, joka taianomaisesti myös pukee henkilön sana sanalta tilan seksikkäimmäksi henkilöksi.  Niinkin voi käydä että arvioit toisen aivan väärin, luotat ja avaudut,  mutta hän vetää maton altasi. Silloin täytyy ottaa aikalisä, etsiä käsiin parhaat kaverit sparraamaan itsetunto kuntoon, oikaista kraka tai lisätä huulipunaa ja hypätä uudelleen kehiin.

Viime aikoina eroryhmissäni on keskusteltu paljon Tinder-treffeistä. Osa pitää sovellusta mainiona keveänä tapana tutustua ihmisiin, osalle naamaplärääminen on aivan liikaa. Monilla on kokemuksia siitä miten on tullut heivatuksi kesken keskustelun kun parempaa seuraa on tullut tarjolle, mutta niinkin on käynyt, että  joku on löytänyt rakkautta. Omalla asenteella on Tinder-mailmassakin merkitystä. Määrittelemme hirveän mielellämme asioita, se auttaa maailman hahmottamisessa: Ravintolasta ei voi löytää ketään, ekoilla treffeillä ei saa mennä sänkyyn, verkosta löytää vain huijareita, Tinderissä on pinnallisia ihmisiä. Kuitenkin, elämä on paljon ihmeellisempää. Vaikka todennäköisyyslaskelmilla voisi piirtää millaisia graafeja vain, se voit olla sinä joka rakastut kaupungin kuumimmassa iskupaikassa. Se voi olla "hän", jonka kuvaa jäät tuijottamaan sohvallasi illalla puhelimesi ruudulta. Tiedän useita onnellisia pareja joiden rakkaustarina on alkanut ravintolasta. Stadin maineikas mummotunneli on ollut monelle tuntemalleni eronneelle aarreaitta.

Tavatakseen ihmisiä pitää mennä ihmisten joukkoon. Olla rohkea, avata keskusteluja. Laittaa valot päälle. Varjoissa kulkevaa kulkijaa ei huomata. Netissä voi huijata aivan samalla tavoin kuin oikeassa elämässä. On aivan mahdollista että seuraava ihastuksesi satuttaa sinua, mutta voi myös käydä niin että löydät jotain arvokasta, ihmisen joka oikeasti haluaa tutustua sinuun ja sinä häneen. Tutkimusmatka toiseen on aika myös löytöretki itseen. Vaikka olisit pettynyt ihmissuhteissasi, älä anna kokemusten riistää sinulta mahdollisuutta uuteen parisuhteeseen, jos sitä toivot.

Kalevan toimittajan Tinder-kokemuksia voit lukea täältä.


torstai 20. marraskuuta 2014

Kuka sinä haluat olla?

 
Mietelauseissa se on sanottu monin eri tavoin, mutta idea on aina sama: Jos haluat olla jotakin, rupea olemaan. Be the light you want to see. Kun haluat uuden ominaisuuden, ala toimia kuin sinulla jo olisi se hallussasi. Aivotutkijat sanovat ettei ihmisen mieli tunnista futuuria, parhaat tulokset syntyvät kun antautuu näkemään unelmansa kuin ne olisivat jo nyt tässä. Älä siis sano itsellesi: Ensi vuonna aion elää haluamallani tavalla. Vaan: Elän haluamallani tavalla.

Muutos edellyttää aina vanhasta toimintatavasta luopumista, vastaamista elämän asettamaan kysymykseen: Voisitko olla oman potentiaalisi arvoinen? Perustelemme muutoshaluttomuuttamme monin tavoin, usein esteenä on toinen ihminen, raha tai elämäntilanne. Syyt itsemme ulkopuolella, ulottumattomissamme, siellä minne emme pysty vaikuttamaan. Kuitenkin tärkein ja vahvin apumme päästäksemme  alkuun on ajattelutavan muutos ja se edellyttää ennen kaikkea pelosta luopumista tai tekemistä toisin pelosta huolimatta. Onko rohkea se joka tekee vaikka pelkää vai se joka ei pelkää?

Pohdi hetki: Kuka sinä olet? Kuka sinä haluaisit olla? Voisitko olla se, jota kaipaat? Voisitko kohdella itseäsi hellästi rakastaen? Tunnistatko haaveitasi? Voisitko alkaa toteuttaa omia toiveitasi?

Itävaltalaisen Viktor Franklin luoman logoterapian ydinajatus on että ihminen tarvitsee tarkoituksen elämälleen. Tarkoitukseton elämä on tyhjää ja ajaa ihmisen mielettömyyteen, maisemaan jossa ihminen on keskellä autiota hedelmätöntä maata ilman merkitystä. Logoterapiassa on puhuttu tarkoituksesta pian sadan vuoden ajan, yhtä pitkään logoterapeutit ovat nähneet tarkoituksen puutteen yhtenä tärkeimmistä syistä masennukselle ja tyhjyyden kokemuksille, jotka johtavat helposti itsetuhoisuuteen ja passiivisuuteen. Turhautuminen, tarkoituksettomuus ei ole aikamme sairaus, se on yksi ihmisen osista, jos emme ota vastuuta omasta ja läheistemme hyvinvoinnista ja se jälleen vaatii sitä että haluamme tutustua itseemme ja muihin paremmin. Aaro Hellakoski on kirjoittanut: "Tutki muita, löydät itsesi. Tutki itseäsi, löydät muut.” Logoterapiassa kehotetaan antamaan maailmalla  parhaintaan, suuntautumaan ulospäin. Antamaan anteeksi, olemaan kiitollinen.  Kohtaamaan muut ja saamaan näin myös merkitystä omaan elämään. Logoterapian mukaan onni ei ole milloinkaan noukittavissa mukaan, vaan se on aina sivutuote joka tulee luoksemme, kun toimimme arvojemme mukaisesti omaan tarkoitustamme toteuttaen.



Inspiraatioksi itsen etsimiseen

Derek Walcot: Love after love

Sama suomeksi:

Tulee aika, jolloin innoissasi tervehdit itseäsi
saapumassa kotiovellesi.

Omassa peilissäsi kumpikin hymyilee toisen tervetulotoivotuksille ja
sanoo, käy istumaan. Syö. Rakastat uudelleen
muukalaista, joka oli oma minäsi.

Tarjoa viiniä. Tarjoa leipää. Tarjoa sydämesi takaisin itselleen,
muukalaiselle, joka on sinua rakastanut koko
elämäsi, jota laiminlöit toisen vuoksi ja joka
tuntee sisimpäsi.

Ota rakkauskirjeet pois
kirjahyllystä, valokuvat ja epätoivoiset viestit,
kuori pois peilistä oma kuvasi. Käy istumaan. Juhli
elämälläsi.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Hyvä jälkihoito takaa parhaat muistot

FreeDigitalPicturesNonicknamephoto
Kun lähtee deittailemaan pitkän tauon jälkeen on hyvä muistaa muutama asia. Ensimmäinen (tai edes kahdeskymmenes) deitti on harvoin se oikea ja varma loppuelämän suhde. (Meillä ei ole itse asiassa milloinkaan varmuutta että kukaan tapaamistamme ihmisistä olisi se loppuelämän suhde). Paras antimme hedelmällistä ja rentoa deittailua varten on hyvä itsetuntemus. Jos aiemmasta treffailusta on jo aikaa, kuten esimerkiksi eron jälkeen on, on aivan mahdollista, että siitäkään ei ole apua alkuun. Tunteet elävät omaa elämäänsä ja todellisuus heittää monenlaisia haasteita. Yhdenlainen deittilista pitkän tauon jälkeen radallelähtijälle voisi olla vaikka seuraava:


1.  Muista että tapaat mielikuvitusolentosi tai sen vastakohdan
Uusi ihminen on aina pitkälti  mielikuvituksesi tuote (erityisesti jos olet rakentanut mielikuvaa kirjoittelemalla netissä ennakkoon) , kehenkään ei pysty tutustumaan sukeltamalla pää edellä täysiä sisään, anna ihmiselle aikaa tulla näkyväksi. Ihmiseen tutustuu ajan kautta ja se ottaa yleensä enemmän kuin yhdet treffit.

2. Käytöstavat pelastavat
Ole kohtelias, käytöstavat pelastavat meidät monista hankalista tilanteista ja alun jähmeydestä. Älä mene liian nopeaan henkilökohtaisiin asioihin.

3. Kunnioita tunnetta
Jos koet toisen läsnäolon hankalaksi, hän kokee todennäköisesti samoin. Älä sopeuta väkisin tilanteesta toimivaa jos tutustuminen ei etene luontevasti.

4.  Ole aito oma itsesi
Tunteet ja kiinnostuksen saa näyttää. Voi olla, että se pelästyttää toisen, mutta no, etsitkö lopulta pelaajaa?

5. Vapaus jäädä tai lähteä
Ihminen saa muuttaa mieltään aina, sinulla on oikeus tehdä muutoksia myös aiemmin tehtyihin lupauksiin .Sinulla on vastuu itsestäsi, kuten deitilläsikin.

6.  Hyväksy tosiasiat
Jos et saa vastakaikua tunteillesi, tai et kykene vastaamaan toisen kiinnostukseen, ei se tarkoita sitä että sinussa tai toisessa olisi jotain vikaa. On vain harvinaista että molemmilla syttyisi yhtä aikaa lamppu palamaan tai että molemmat antaisivat sen näkyä. Treffeistä voi nauttia satunnaisena kohtaamisena, uuden ihmisen ja itsensä ihmettelynä.

7. Muista jälkihoito
Hyvin hoidettu jälkihoito tekee treffeistä ja deittikumppanista  ikimuistoisen. Harmi vain että harva osaa tuon hienon taidon.  Kiteytettynä kyse on siitä, että treffeistä kiitetään treffien jälkeen, mielellään persoonallisella ja lämpimällä otteella, oli se sitten somessa, tekstarilla, puhelulla tai postikortilla. Huom. Myös silloin,  vaikkei jatkoa tulisi. Kohteliasta on myös kertoa jatkotoiveistaan tai siitä ettei niitä ole, eikä vain feidata takavasemmalle nihkeilemään. Se on toisen ihmisen arvostamista. Kokemuksesta voin kertoa, että näistä deittikumppaneista puhutaan kauniiseen sävyyn myös silloin, kun ekat treffit jäivät viimeisiksi.

Lue myös Jevgeni Särjen keskusteluvinkit: 6 vinkkiä ujoille: Kuinka puhua uusille ihmisille?

perjantai 14. marraskuuta 2014

Olisimmeko vähemmän yksinäisiä jos jakaisimme tunteitamme?

Kuuntelen kuinka kaunis nainen itkee ja syyttää itseään. Hänellä on ollut pitkään stressiä, elämä on tuonut monta ikävää yllätystä, jotka hän on joutunut kantamaan yksin. Nyt häntä pelottaa, uudessa ihmissuhteessa on sanottu puolin ja toisin asioita vihan vallassa, eikä niitä saa otettua pois enää. Tarkoitus ei ollut satuttaa, mutta nainen ei jaksa uskoa anteeksiantoon. Kysymys on llmassa: ”Entäpä jos jään nyt kokonaan yksin?” Riidan pilvi varjostaa iltaa.

Nuori nainen on heittäytynyt ja antautunut suhteeseen, jossa mies perääntyykin parin viikon huuman jälkeen. Häpeä iskee. Sanotut sanat haluaisi ottaa takaisin. Itsesyytökset ovat raskaita. ”Miksi uskoin, miksi luotin sanoihin, helinään. Miksi annoin nähdä itseni paljaana? Miksi en lähtenyt ensimmäisenä, miksi jälleen petyin?  Parempi olla yksin.”
Terapeutti on tehnyt elämänsä aika paljon hyvää ja auttanut toisia. Ura on rakentunut omasta kivusta nousevan kutsumuksen varaan. Suurin tyydytys nousee muiden auttamisesta, tarpeellisena olemisesta. Illat ovat yksinäisiä, Facebook sykkii valoa hämärään ja hiljaiseen huoneeseen, keskusteluita tuttujen välillä syntyy ja sammuu. Ennen nukkumaanmenoa hän ottaa lämpimän kylvyn, se on kuin ihmisen syli, mutta turvallisempi.
Make ei saa pillua, naiset ovat hankalia. Niille on vaikea puhua, eikä ilman puhetta pääse eteenpäin. Oikeastaan Make haluaisi tyttöystävän, mutta puheen puutteessa ihmisen läsnäolon kaipaus kohdistuu seksiin. Se on hallittavampaa, helpommin ymmärrettävää ja hän tietää miltä se tuntuu. Se miltä kohtaaminen tuntuu on epämääräisempää. Seksissä voi suoriutua, ihmissuhteessa tehtävät liikkeet ovat  monimutkaisempia.
Pelko satutetuksi tulemisesta estää meitä avautumasta ja kohtaamasta ihmisiä. Ylistämme ja alistamme toisiamme.  Kurkimme aurinkolasien takaa toista ihmistä. Kun toinen lähestyykin meitä, mietimme miksi ihmeessä? Me koristelemme muiden elämät mielikuvituksellamme ja näemme niiden kauniit puolet, lähimmäistemme naamiot, puoleensavetävät puolisot, lahjakkaat lapset. Talon, autotallin ja puutarhan. Yksinäisyy, se koskee vain minua. Mitä minä olen tehnyt väärin jäätyäni ulkopuolelle?
Sananlasku sanoo ”Älä kadehdi toisen onnea, kun et tiedä hänen salaista suruaan.” Jos me todella tietäisimme toistemme salaiset surut, olisimmeko silloin lähempänä toisiamme, olisimmeko vähemmän yksin?
 
Lue myös Suvi Aholan kolumni yksinäisyydestä.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Sinkkutytön paras kaveri on hyvä aviomies

FreeDigitalPicturesGubGib
Erotessani avioliitostani nuorena naisena minulla ei juuri ollut miespuolisia ystäviä.  Muutamat lähemmin tuntemani miehet olivat tulleet elämääni puolisoni kautta ja myös lähtivät samasta ovesta. Silloin, alle kolmikymppisenä minulla oli myös vahvempia mielipiteitä siitä voisivatko mies ja nainen olla ystäviä. Onneksi ikääntyminen, heteronormatiivisen maailmankatsomuksen kariseminen itsestäni sekä elämänkokemus (jolla ei välttämättä ole muuten tekemistä iän kanssa) ovat haalentaneet rajaa mustan ja valkoisen välillä huomaamattomaksi. Samasta syystä myös tämän postauksen otsikkona voisi olla: Sinkun paras kaveri on toisen hyvä puoliso.

Kun rakkaussuhde päättyy tai edes suhteenpoikaset eivät etene halutulla tavalla alkua pitemmälle on usko usein ihmissuhteisiin kortilla. Syytellään sitoutumiskyvyttömiä kumppaneita, huonoa tuuria, omia paskoja valintoja, idioottimagnetismia, läheisriippuvuutta. Olenpa kuullut pitkään jatkuneelle sinkkukaudelle selityksinä myös feronomien puutteen ja perintötekijöiden vaikutuksen. Ihminen kaipaa syitä vaikka autuaaksi tekevää avausta harvoin löytyykään. Olemme monimutkaisia olioita, aina jossain määrin toiselle ja itsellemme tuntemattomia. Harva suhde on alunalkujaan napakymppi, ihminen on altis epäilyyn, vertailuun ja analysointiin. Moni lähtee suhteeseen vaikkei tuntisi palavaa rakkautta, pakottavaa himoa tai vastustamatonta kiintymystä. Tarve olla hyvän ihmisen lähellä tai perustaa perhe voivat olla tarpeeksi ja usein riittävätkin. Rakkaus voi syntyä pikkuhiljaa, halu toiseen löytyä yhteisen elämän kautta.
Vaikeimpia askeleita eronneelle on löytää luottamus takaisin. Mitä pahemmin on siipensä satuttanut päättyneessä suhteessa sitä vaikeampi on katsoa luottavaisena uuteen ihmiseen. Tekeekö tämäkin minulle saman? Onko minulla omaa osuutta asiassa, provosoinko toisen käytöstä, tunnistanko masokistisesti laumasta henkilön, joka astuu elämääni avaamaan haavani uudelleen? Siksi tärkein asia eron jälkeen onkin oman itsetunnon kasvattamisessa, omien vahvuuksien ja kauneuden löytämisessä. Emme nimittäin koskaan saa takeita elämältä siihen, ettei meihin enää sattuisi, mutta kun tärkein ihmissuhteemme, suhde itseemme on kunnossa, on meillä paremmin voimia selvitä haasteistakin.
Tästä pääsemmekin lopulta otsikon väitteeseen. Onko rakkautta ja parisuhdetta etsivälle ihmiselle paras kaveri onnellisessa suhteessa elävä ystävä? Ainakin se antaa mahdollisuuden nähdä läheltä, että rakkautta ja puolisoaan arvostavia kumppaneita on olemassa. Vielä mahtavampaa, jos tällaisen ihmisen tuntee vetovoimaiseksi. Kaveruussuhde tahollaan suhteessa olevaan ihmiseen on paras osoitus satutetulle sinkulle että maailmassa on rakkautta.  Tämä taas vahvistaa hänen omaa uskoa uuden parisuhteen mahdollisuuteen.  Toisen ihmisen läsnäolosta voi nauttia monella tapaa. On sitä paitsi hyvin vapauttavaa ettei elämää sulostuttavan vetovoiman tarvitse johtaa tapahtumiin, joissa useamman ihmisen elämä särkyisi.
 

lauantai 8. marraskuuta 2014

Voiko analysoida liikaa?

FreeDigital Pictures Bplanet
Jokainen tulkitsee asioita itsestään ja omasta menneisyydestään käsin. Siksi tapahtumille annetut leimat ovat aina subjektiivisia. Kun tilanteeseen liittyy ihmisen kohtaaminen  ja sen myötä tulevat monimutkaiset tunteet on tapahtuman analysointi vieläkin haavoittuvampaa. Tavallista on että menneisyyden tapahtuma näyttäytyy muistoissamme helposti hyvin erilaisena kuin saman hetken jakaneelle ihmiselle. Tällainen asetelma on hedelmällinen maaperä myös riidalle.

Kokemus syntyy tunteissa ja mielessä ja asettuu aina elämäntapahtumien jatkumoon. Vertailemme tilannetta omaan menneisyyteemme, muihin ihmisiin ja aiempiin tilanteisiin, etsimme todistusaineistoa ajatuksillemme ja pyrimme selittämään itsellemme tapahtumia. Se on tärkeää, koska pyrimme näin ymmärtämään toisen ihmisen osuutta tapahtumalle sekä omaa vastuutamme asiassa.

Analysointi on sitä intensiivisempää mitä vähemmän toinen ihminen antaa tietoa omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Tämä asetelma taas polarisoi tilannetta, jolloin vähemmän antava helposti syyllistää tulkitsijaa: "Sä analysoit liikaa, pitääkö sun aina tulkita." Tyypillinen tilanne on sellainen jossa varautuneempi ja hiljaisempi (usein myös omille tunteilleen vieraampi) henkilö ihastuu analysoijaan ja hänen tapaansa selittää maailmaa. Kun romantiikan hehku karisee, alkaa sulkeutuneempaa helposti ärsyttää toisen huomiot.

Mutta voiko analysoida liikaa? Aivan varmasti voi, mutta se on mittari myös sille ettei tulkitsija ole saanut välitöntä ja suoraa informaatiota joka on taas perusta ymmärrykselle ja yhteyden syntymiselle. Avoimuus on kehittyvän ihmissuhteen tärkein ominaisuus eikä sitä ilman synny läheisyyttä. Kun analysoija askartelee omien ajatustensa kanssa yksin ja analysointinyrpistelijä perääntyy omaan nurkkaansa antamatta itsestään irti ajatuksia ei ole tilaa yhteisten oivallusten syntymiselle.

Analysoinnin ikävin muoto on veivaus, johon erityisesti me naiset syyllistymme. Etsimme selityksiä asialle,  josta meillä on aivan liian vähän dataa ymmärtääksemme sitä. Käymme yhä uudelleen ja uudelleen läpi tapahtumaa tai ihmissuhdetta, vaikkei sen tarkastelu johda mihinkään. Veivaaminen on aikaa vievää touhua ja se satuttaa. Jos sinulla on tällainen taipumus niin ravistele itsesi siitä irti menemällä maailmaan ja kohtaamalla ihmisiä, jotka ovat valmiita jakamaan kanssasi ajatuksiaan niin ettei tulkinnalla jää tilaa. You see what you get.

Pohdittavaa

Jos koet joutuvasi analysoimaan toista, kysy mieluummin suoraan mitä hän ajattelee.

Huomioi, että toisen pidättäytyminen keskustelusta/kohtaamisesta voi olla myös passiivista vastarintaa mahdollista suhdetta kohtaan.

Jos et tunne saavasi yhtä paljon kuin annat, on todennäköistä ettei yhteytenne toimi

Rakastamalla täysiä et pysty muuttamaan toista avoimemmaksi.



Lue myös

Deittailetko saavuttamatonta ihmistä?: http://www.mindbodygreen.com/0-7132/5-signs-youre-dating-an-emotionally-unavailable-person.html



tiistai 4. marraskuuta 2014

Hyvät treffit, pahat treffit?

Ihmiseen tutustuminen on aina samalla itseensä uudelleen tutustumista. On aika, kun huomaat ihmisen, baarissa, kirjastossa, tinderissä tai bileissä. Maaginen hetki, jolloin mielihuvittelet hänet haluamaksesi. Aika kuluu ja haaveolennosta kasvaa ihminen, jolla on ollut myös sinusta omat odotuksesi. Viimeisen näytöksen jälkeen voi käydä niin että lyömme kannet kiinni ja arkistoimme paketin, usein pahoilla mielin ja pettyneenä, muistamatta, että tarinassa oli monta kohtaa ja johtopäätösten ei tarvitse synkentää koko yhteistä matkaa. Viisas ystäväni muistutti tästä minua hakiessani lohdutusta kompuroidessani mielestäni huonosti päättyneiden treffien kanssa: ”Jälkeenpäin voi antaa asioille leimoja, kuten moka tai onnistuminen tai virhe tms. Silloin kun ne oikeasti on kohdalla, niin sehän on ihan vaan tätä elämää.”

Hetkestä hurmioituminen, toiselle ihmiselle avautuminen ja alttiiksi asettuminen on tulemista myös itselleen näkyväksi. Tällainen minä olen, näin minä toimin. Uskallatko katsoa minua? Nähdä myös omien ennakkoluulojesi läpi?  Entä uskallanko minä kohdata sinut pelkoinesi ja arpinesi, tuomitsematta sinua hylkääjäksi, jos olet vain itsellesi rehellinen, niin kuin meidän kaikkien tulisi olla? Onko meillä loppujen lopuksi edes muuta mahdollisuutta kuin olla oma itsemme kohdatessamme toisemme?

Voi tehdä kipeää huomata olevansa tarvitseva. Vielä kipeämpää on kun toinen kääntyykin poispäin sinusta. Silloin on suuri kiusaus rikkoa yhdessä rakennettu hieno vuorovaikutusteos ja mitätöidä yhdessä koetun ajan arvo. Haukkua marjat happamiksi ja juosta luolaan karkuun.  Toisinkin voisi ehkä toimia? Tarkastella yhteistä matkaa, nauttia sen alkumetrien kauneudesta, huomioida itseään ja toista arvostaen väliin tulleet haasteet ja päästää irti. Toinen viisas ystäväni muistutti minua: ” Eivät nämä asiat kenellekään helppoja ole ja sorrumme usein latteisiin selityksiin ja piiloutumiseen totuudenhetkellä. Sen takia aikoinaan hovietikettikin kehittyi monimutkaisine kumartelukuvioineen, epämukavista tilanteista selviytymiseen mahdollisimman ehjin nahoin ja kasvot säilyttäen.”

Ihmiseen tutustuu vain tutustumalla, oikotietä toisen mieleen ei ole. Tärkeät ihmissuhteet vaativat antautumista ja heittäytymistä, aikaa. Nuorena ehkä riitti kauniit silmät ja nätti hymy. Aikuisena etsii muutakin, yhteyttä, jonka varassa on turvallista kasvaa, nauttia ja löytää. Joskus tällainen side puuttuu, se ei ole epäonnistumista, se on sen myöntämistä että se mikä ei toimi, ei toimi. Yleensä toinen vain myöntää tämän hieman toista ennen.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Hoitava kohtaaminen

Keskustelin eilen pitkään uuden ystäväni,  ihanan viisaan naisen kanssa.  Elämä on kutsunut meidät molemmat satutettujen auttajiksi.  Omien kipujemme kautta meillä on mahdollisuus ja uskallus kohdata myös muiden haavat ja auttaa niiden paranemisessa. On huima tunne kun saa uppoutua keskusteluun kaltaisensa kanssa. Kun jakaa tarpeeksi monta yhteistä nimittäjää, soljuu  keskustelu eteenpäin  kasvaen suuremmaksi ja hoitavammaksi. Kahvihetkestä kasvoi iltahetki, kohtaamisesta monioksainen puu, joka jäi versomaan. Kun astuin ulos lämpimään syysiltaan koin onnea ja kiitollisuutta.

Samoin kuin sopivan parisuhteen löytämiseen, on myös sopivan ystävän löytämiseen hyvä tiedostaa itsestään asioita. Kenestä vain ei ole ystäväksi kenelle vain. Puhutaan aallonpituuksista, sielunsiskoudesta tai -veljeydestä, synkkaamisesta ja klikkaamisesta. Happoradion biisissä lauletaan: "Puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla joita ymmärrän".  Eilen minä sain kohdata tällaisen ihmisen, naisen joka kuuli ja näki minut ja jolle pystyin kertomaan asioita, joita en ole uskaltanut sanoa itsellenikään aiemmin.

Kuinka siis löytää ihminen, joka voisi olla läheinen? Älä odota että "olisipa minulla joku" vaan ole joku jollekin. Anna maailmalle parhainta itsestäsi. Liiku paikoissa jossa viihdyt, asioiden äärellä jotka saavat sinut kukoistamaan. Ota yhteyttä ihmisiin, jotka kiinnostavat sinua ja luota tunteisiisi. Mene asia edellä eteenpäin. Yhteiset foorumit keräävät ääreensä samalla tavoin ajattelevia ihmisiä. Älä mieti mitä haluat vaan mitä voit antaa. Se ei tarkoita sitä, että unohtaisit itsesi vaan sitä, että antamalla muille parhaintasi sinulla on mahdollisuus kokea rakkautta enemmän. Anna niin sinulle annetaan. Ja kun annat muille kauneintasi, sinun on myös mahdollisuus tunnistaa itsesi. Näin löydät helpommin myös ystäväsi.

torstai 2. lokakuuta 2014

Vetovoima kertoo että olet pääsemässä lähemmäksi itseäsi

Free Digita photos Gub Gib
Olet havainnut henkilön, joka herättää sinusta kiinnostusta, innoitusta, himoa tai kaipuuta. Olet ehkä ensisilmäyksellä jo tuntenut yhteyden tai ajan myötä saanut kasvaa vahvempaan tietoisuuteen siitä, että muodostatte yhdessä jotain, josta voi syntyä ainutlaatuista tietoisuutta, eheyttä tai nautintoa. On ihana mysteeri huomata, että emme pysty aina selvittämään itsellemme, mistä kiinnostus nousee tai mitä se meissä palvelee.  Suuri osa ihmissuhteisiin liittyvistä sisäisistä motiiveistamme liittyy menneisyyteemme ja siellä tapahtuneisiin keskenjääneisiin asioihin. Haluamme ikään kuin saattaa asiat loppuun, ratkaista arvoituksen tai salaisuuden.  Se ei tarkoita kuitenkaan että kulkisimme sokeasti toisiamme päin ymmärtämättä syitä käyttäytymisellemme. Ihailemani ja usein siteeraamaani terapeutti Robert Burney on sanonut tämän viisaasti: ”Kaksi ihmistä, jotka tietoisesti pyrkivät kohti toisiaan, voi olla todella kaunis kokemus."

Kun koet toisen ihmisen viehättävän ja tunnet vetovoimaa häntä kohtaan, on kyseessä aina tunnistaminen. Kun tunnet toisessa korvaamattomuutta ja ainutlaatuisuutta, jota haluat koskettaa, olet samalla itsesi äärellä. Ihastuksen, ilon ja tunnistamisen tunteet kertovat siitä, että olet saanut yhteyden omaan sisäiseen maailmaasi ja tämä toinen ihminen on siinä oppaanasi tai herättäjänäsi. Tämä on kallisarvoinen, havahduttava lahja. Tulemme näkyväksi itsellemme toistemme kautta.

Ihmisten välinen vuorovaikutuskenttä on pyhä, mutta sen voi myös pilata helposti. Yhteenkään ihmiseen ei voi hypätä pää edellä hetkessä sisään, tutustuminen vaatii aikaa, vaikka henkilö tuntuisikin tutulta alusta alkaen. Miten tämä ihminen katsoo minua, kuinka hän ottaa minut huomioon? Onko hän kiinnostunut enemmän itsestään kuin yhteyden syntymisestä välillämme? Millaista meillä on yhdessä? Ohittaako hän tarpeeni? Kuinka herkkyytemme kohtaavat? Onko minun hyvä olla itsessäsi tämän ihmisen seurassa? Millaisen energian muodostatte yhdessä?

Jos sinusta tuntuu että olet väärässä seurassa, niin todennäköisesti olet. Ihmisten välisestä viestinnästä vain 30 % käydään sanojen kautta. Aistit ovat suuri rikkautemme ja niissä on sanojen ulottumattomissa olevaa viisautta. Luota siis siihen mitä tunnet, näet, haistat, maistat ja koet itsessäsi. Jotta voit tietää mitä kaipaat ihmissuhteilta, tulisi sinun ensin kuitenkin tuntea itsesi. Silloin on helpompi löytää läheinen, mutta myös sanoa hyvästit, kun sen aika on.

Kuinka siis löytää näitä arjen enkeleitä, joiden kanssa itsestään voi löytää kätkettyjä aarteita? Pidä silmäsi ja sydämesi auki, älä pelkää kohdata ihmistä. Usko ihmeeseen. Lähetä tilaus maailmankaikkeudelle. Luota tunteisiisi vaikkeivat niiden viestit aina sinua miellytäkään. Hymy valaisee sinut myös sisältäsi, ohjaa matkaasi ja aukaisee vastaanottamaan myös muiden läsnäolon. Kulje paikoissa jotka sinua miellyttävät. Tee asioita joista saat riemua. Kohtaa ihmiset ilman ennakkoluuloja, se on usein vaikeaa, mutta mahdollista. Anna aidon kauneutesi näkyä, roolit ja naamiot estävät kohtaamisen syntymisen. Muista myös, että jokainen ansaitsee toisenkin mahdollisuuden, aivan kuten sinäkin.

Jos erehdyit luulemaan tämän kirjoituksen käsittelevän vain romanttisia suhteita, olet väärässä. Kasvattava suhde on mikä vain ihmissuhde, joka saa sinut kukoistamaan.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Eron jälkeen: Ajattele nämä asiat läpi ennen uutta suhdetta


Rakkaussuhteen päättymisen jälkeen voi tuntua pitkäänkin siltä, ettei uusi parisuhde kiinnosta. Sekin päivä kuitenkin tulee todennäköisesti vastaan ja on samalla myös yksi varmoista armollisista merkeistä siitä, että elämä jatkuu. Tunne voi syntyä alkuun haluna kohdata erityinen ihminen tai sitten käy niin, että jokin henkilö, uusi tai vanha ihminen elämässäsi, herättää sen.

On muutama asia, jotka kannattaa käydä itsensä kanssa lävitse ennen uuteen ihmiseen heittäytymistä. Tärkeä kysymys on: Mihin tarpeeseen toivon itselleni parisuhdetta? Ensi lukemalta kysymys voi vaikuttaa älyttömältä. Ihminenhän tarvitsee toista, olemme laumaeläimiä, läheisyydessä kukoistamme. Kysymyksen ytimessä on kuitenkin ydinajatus: Etsinkö toisesta ihmisestä itselleni jotain mitä en pysty itselleni antamaan, vaikka se olisi tärkeää osata. Kuten onnellisuutta, tasapainoa tai turvaa? Tai etsinkö pakoa itsesi luota?  Toinen kysymys on: Mitä minä toivon saavani parisuhteelta? Listaa asiat jotta teet niistä itsellesi näkyvämpiä. Ole mahdollisimman tarkka niitä kirjatessasi. Ole rehellinen. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi: seksi, taloudellinen turvallisuus, kumppanuus, läheisyys, rakkaus, lapset, koti, ihailu, keskustelukaveri, sohvalla dokauskumppani, seikkailu ym. Kolmas kysymys on: Mitkä ovat minun luovuttamattomat arvoni, asiat, joista en pysty neuvottelemaan parisuhteessa? Näitä voivat olla mm. uskollisuus, alkoholin käyttö, lasten hankkiminen, väkivalta, ihmiskäsitys,  poliittiset tai uskonnolliset arvot. Tämä kohta on tärkeä, koska joskus käy niin, että liitymme intohimon vallassa ihmiseen, jonka kanssa meillä ei ole mahdollisuuksia rakentaa yhteistä elämää. Niinpä rupeamme kuvittelemaan, editoimaan toista toisenlaiseksi, näkemään hänessä mahdollisuuksia, joita ei ole. 
Parisuhteen toivominen, samoin kuin eksän perään haikailu voivat olla merkkejä siitä että kaipaatkin itsesi luokse. Kun kadottaa yhteytensä omaan ytimeen, alkaa helposti etsiä vastausta ulkopuolelta, muista ihmisistä, päihteistä tai  suorittamisesta.  Turhautuminen, yksinäisyys, merkityksen ja tarkoituksen katoaminen ovat tunteita, jotka muistuttavat sinua tärkeimmästä ihmissuhteestasi, suhteesta omaan itseesi. Silloin kannattaa katsoa enemmän sisään- kuin ulospäin.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Korvaamaton, korjaamaton, hyväksytty


Viime päivinä olen joutunut käsittelemään kipeitä tunteita ja huomaamaan jälleen kerran, että koen vihamieliset hyökkäykset itseäni kohtaan kovin vahvasti. Huutaminen, ala-arvoisella tyylillä tehty arvostelu, ilkeily ja tympeä negatiivisuus saavat minut pahoinvoivaksi fyysisesti. Minulla menee siitä toipumiseen päiviä. Kipu tuntuu kehossa, päässä ja rinnassa. Onneksi näitä tilanteita tapahtuu hyvin harvoin. Vaikka järjellä pystyn avaamaan itselleni, ettei tällaista kohtaamista pitäisi kantaa mukanaan, menee tunnereagointi kuitenkin tässä järjen edelle.

Minulla on useita herkkiä ja hyviä ihmisiä ystävinä, jotka eivät pelästy samalla lailla vaikeita tilanteita, vaan pystyvät jatkamaan hyvin nopeasti eteenpäin. Näiden ihmisten esimerkki on saanut minut pohtimaan, onko kyseessä ollenkaan tahdon asia vai annettu ominaisuus. Olenko "Syntymässä säikähtänyt", kuten Eino Leino kirjoitti vai voisinko ehkä kovettaa itseäni kestävämmäksi? Mietin, mitä sanoisin vastaavassa tilanteessa valmennettavalleni? Kahden päivän pohdintojen jälkeen ymmärsin,  että  kokemukseni vahvuus liittyy omaan erityisherkkyysominaisuuteeni, tämä sinänsä aivan selvä lopputulema on osoitus jälleen siitä, että oman itsen analysointi ja auttaminen on usein paljon neuvottomampaa kuin muiden ihmisten. Ymmärsin, että minun ei väkisin tulisi pyrkiä olemaan "kestävämpi" tilanteissa jotka satuttavat minua, vaan ehkä jopa  sallia itselleni vielä enemmän tunteiden tuntuminen kokonaisvaltaisesti. Olla se mikä olen. Korvaamaton, korjaamaton, hyväksytty.

Toinen asia on sitten se, kuinka itse toimin tilanteessa suhteessa hyökkääjään. Osaanko laittaa rajat, puolustaa itseäni? Pitääkö minun toimia toisen oksennuskuppina vai voisinko vaikka poistua paikalta aiemmin? En nimittäin usko siihen, että mitään kehitystä tapahtuu silloin, kun päämääränä on satuttaa toista ihmistä.

(Kuva: Heini Kulmala)

tiistai 9. syyskuuta 2014

Mehiläiskuningatar, riikinkukko ja muut itsetunnon latistajat


Free Digital Pictures/Gualberto107
Ihminen kohtaa toisen aina omista odotuksistaan käsin ja jos et ole erityisen odotettu, saatat joutua myös itsetunnon latistajan armoille. Heihin ei voi olla elämässä törmäämättä, mutta heidän kynsiinsäkään ei kannata jäädä. Sinä voit poistua paikalta sankarina. Tässä listaus muutamasta kohtaamastani ja varmasti sinullekin tutusta arkkityypistä, joiden jäljiltä voit tuntea olosi hetkellisesti noloksi. Mutta hei, jos toinen kohtelee sinua huonosti siksi että tarvitsee sinun mitätöimistäsi oman egonsa pönkitykseen, et sinä ole silloin syyllinen. 



Mehiläiskuningatar on nainen, joka on tottunut olemaan keskipisteenä, mieluiten miesten, mutta kyllä hän ihailevat naisetkin suvaitsee, jos he eivät uhkaa hänen asemaansa. Hän ei välttämättä ole joukon hehkein kaunotar, mutta on oppinut elämässään käyttämään muita avujaan, esimerkiksi nokkeluuttaan tai karismaansa saadakseen haareminsa, jota hän tarvitsee tunteakseen olonsa viihtyisäksi. Siihen ei useinkaan muut naiset mahdu, jollei heillä ole hänelle annettavanaan jotain erityistä lisäarvoa. Saatat olla mehiläiskuningattaren reviirillä, jos tämä joukon keskipiste kohtelee sinua kuin ilmaa, katselee lävitsesi, eikä ole kiinnostunut edes kohteliaisuudesta ottamaan sinua mukaan keskusteluun. Saatat saada myös arvioivia, hieman tympeähköjä katseita.

Ratkaisu: Jos pystyt ohittamaan mehiläiskuningattaren yritykset sinun poistamiseksi paikalta ja keskittymään muuhun seuraan, niin hyvä. Jos taas pistin on liian liki, niin kannustan vaihtamaan seuraa. Älä missään nimessä rupea myymään itseäsi kuningattaren haaremiin, sinä olet enemmän arvoinen.


Riikinkukko on lahjakas henkilö joka tietää olevansa lahjakas, muttei välttämättä ole saanut kaikkea huomiota maailmalta mitä ansaitsee ja haluaa, vaikka pyrstö onkin komeasta tanassa kaikkien näkyvillä. Hän on mielellään ystäväsi niin kauan kun saa ihailua ja mahdollisuuksia kauttasi, mutta ei ole saatavilla kun sinä tarvitset apua tai kaveria, silloin pylly on jo sinua päin ja kukon mahdollisuuksia etsivä katse jo toisaalla.

Ratkaisu: Opi kerrasta, koska tunnet jo henkilön. Älä hakeudu Riikinkukon hoodeille toistamiseen, äläkä luota hänen apuunsa.


Kultainen noutaja, suloinen lurppasilmäinen pallero on parhain ystäväsi, niin kauan kuin kuulut sen laumaan, koska niin kauan sinusta on hänelle hyötyä ja tehtävää. Kultsi palkitsee sinut hymyllään kun taputat sitä ja puolustaa sinua kun olet vaarassa. Voit erehtyä jopa ajattelemaan, että kuulut sen ystäviin. Mutta tiimin ja ystävyyden välillä ei ole välttämättä yhtäläisyysmerkkejä. Huomaat sen kun menet eteenpäin ja reviirialue vaihtuu. Noutaja on heimouskollinen. Se, jota luulit ystävyydeksi, olikin sen tehtävä.

Ratkaisu: Anna Kultsille anteeksi, vain lauman sisällä esiintyvä uskollisuus on luonteenpiirre, ei valittu ominaisuus. Nauti yhteisistä muistoistanne, niitä ei kukaan voi ottaa pois.

Strutsi meuhkaa ja pöyhkeilee, hän on niin korkealla, ettei näe maanpinnalle ja jos joskus yrittääkin, ei se onnistu, vaan pää uppoaa helpolla hiekkaan. Strutsin tapaat usein asiantuntijatehtävissä mittailemassa arvoaan tai vartioimassa takapihaansa, jottei siellä pelattaisi pallopelejä tai kulkisi väärän taloyhtiön ihmisiä.

Ratkaisu: Strutsi saa sinut tuntemaan pienuutta ja pelkoa kokonsa ja äänensä takia, mutta kun katsot strutsia silmiin, pelkosi kyllä häviää. Näet, ettei tosiasiassa mitään pelättävää ole, koska suuren strutsin sisällä elää pieni turvaton ihminen.


Kommenttikenttään saa mielellään jakaa myös muita olioita, joista sinulla on kokemusta elämäsi varrelta.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Lätinää vai läsnäoloa?

Olen syksyn aikana pohtinut paljon parisuhteen vuorovaikutusta. Minulla on ollut myös onni jakaa ajatuksia asiasta kollegojen ja asiakkaideni kanssa. Mitä on keskusteleminen ja parisuhdekommunikointi? Tutkijoiden mukaan viestinnästä 70% on sanatonta. Tämän toki tietävät kaikki kielimuurista huolimatta joskus ulkomaalaiseen rakastuneet. Kehojen kieli on vastaansanomatonta. Onko rakkaus parisuhteessa ennen kaikkea siis tekoja? Vai onko se kosketusta? Onko se erotiikkaa? Tunteiden osoittamista ilmein? Onko siivoaminen ja ruoanlaitto viestintää? Kuinka suuri osuus on sillä tunteiden ja tunnelmien vaihdolla, jotka nappaamme ilmasta? Missä menee oman intuition ja pelkoihin perustuvan tulkinnan raja?

Mistä sinä tiedät olevasi rakastettu? Haluatko kuulla sen sanottavan ääneen? Perheneuvoja ja vuoden papiksi valittu Pekka Puukko sanoo City-lehden Suhdeklinikan haastattelussa: ”Kaikkea ei voi purkaa hyvään kommunikaatioon. Kielen tehtävä on antaa yhteinen merkitys yhteisesti koetuille asioille. Kommunikaatiosta on tullut päämäärä, vaikka sen pitäisi olla väline”. Pariskunnille pitäisi siis tarjota myös muista välineitä kuin keskusteleminen, kun parisuhteessa alkaa olla tukalaa. Mutta mitä nämä työkalut voisivat olla? Puukko tarjoaa tähän mm. tekemistä, olemista ja armoa. Ettei pelkästään kehitettäisi jatkuvasti parisuhdetta, vaan voitaisiin myös downshiftata. Ehkä parisuhdeleirien sijaan pariskunnille pitäisi tarjotakin fiilistelyä ilman odotuksia? Koska sinä olet viimeksi katsonut rakastettuasi rauhassa ja kauniisti syvälle silmiin?

Väestöliiton muutaman vuoden takaisessa julkaisussa tuotiin esiin ajatus, että viestinnän tehostaminen ei ole aina parisuhteen parhaaksi vaan että suhde on ennen kaikkea henkinen prosessi. Asettelussa on kaunis viesti. Jotta kahden ihmisen liittyminen toisiinsa voisi toimia, tulee molempien olla auki elämälle ja itselle. Keskittyä läsnäoloon eikä lätinään. Antaa hengen kulkea ja mielen johdattaa. Rakkaus on annettu meille käytettäväksi. Kuinka sinä ilmennät rakkautta elämässäsi ja ihmissuhteissasi?

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Oletko itsellesi läheinen?

Olen siirtynyt eteenpäin. Kuin huomaamattani mietin yhä enemmän sitä kuinka minä suhtaudun ihmisiin, millaisia odotuksia heille asetan, mitä kipuja toivon heidän minussa ratkaisevan, kuinka itse katson ja kuuntelen? Oli aika jolloin mietin enemmän miksi joku kohtelee minua huonosti, miksi joku satuttaa minua eikä suo minun olla onnellinen. Miksi joku ei pidä minusta tai väistää minua elämässään?

Luin Anthony de Melloa ensimmäistä kertaa vuonna 1999. Ymmärsin ja hurahdin, mutta mieli päivittyy hitaammin. Vaikka tajusin jo tuolloin tärkeän idean siitä, kuinka ihminen usein itse suostuu satutettavaksi ihmissuhteissaan, en saanut sitä päivitettyä systeemiini. Tämän kesän ja syksyn myötä olen ruvennut vihdoin elämään todeksi oppimaani. Osittain varmasti logoterapiaopintojeni myötä, jotka myös korostavat ihmisen omaa asennetta oman onnellisuutensa suhteen, tarkoituksen ja toivon kauneutta. Huomaan turvaavani enemmän läsnäolon rakkaudellisuuteen, huolehtivani itsestäni paremmin ja kiittäväni yhä enemmän elämää sen antamista kokemuksista. En odota ihmisten tai asioiden tekevän minua onnelliseksi, annan elämän johdattaa minua läpi tapahtumien, jotka minun täytyy kohdata. Koen voimakkaana kutsumuksena ihmissuhdetyön, auttaminen ja antaminen vahvistavat minua.
Millaisia odotuksia sinä asetat ihmisille? Kun et saa mitä haluat, kenen on syy? Kun toinen satuttaa, täytyykö sinun suostua kipuun vai voisitko antaa alhaisen olla omassa arvossaan? Kun kaipaat hyväksyntää, läheisyyttä tai rakkautta toiselta ihmiseltä sitä saamatta, niin voisitko antaa niitä itsellesi? Voisitko olla itsesi paras ystävä? Kipu on usein kysymys, joka odottaa vastausta. Toinen ihminen voi kulkea rinnallasi tukena, mutta sinä olet itseäsi lähinnä, siksi olisi tärkeää että tulisit itsellesi läheiseksi.

perjantai 29. elokuuta 2014

Yksinäisyys on suuri opastaja

Mitä näet kun olet yksinäsi?  Mitä tunnet kun olet ilman seuraa? Kuka puhuu sisälläsi? Löydätkö yhteyden itseesi?

Yksinäisyys on suuri opastaja. Se on mahdollisuuksien olotila ja uuden suunnan näyttäjä. Ystävä, joka sinulla on aina mukanasi. Kun avaudut läsnäololle itsessäsi ja annat mahdollisuuden sisältäsi löytyville vastauksille, saat opastajan vailla vertaa. Löydät intuitiosi lähteen, oman itsesi. Jos pelkäät yksinoloa, voi olla että väistelet kysymyksiä tai vastauksia jotka odottavat esille pääsyä.

Keho on annettu meille jotta voisimme käyttää sitä tunteidemme ja ajatuksiemme resonanssiin. Se on herkkä ja kaunis olento, joka on suunniteltu elämänaikaiseen käyttöömme. Se reagoi ja antaa palautetta, käy jatkuvaa vuoropuhelua mielemme kanssa. Parhaimmillaan nuo elementit toimivat kauniissa synkroniassa, mutta se edellyttää läsnäoloa ja rauhallista kuuntelua.


Voit aloittaa vaikka tällä yksinkertaisella harjoituksella

Hakeudu rauhalliseen paikkaan seisomaan tai makaamaan

Pidä silmät kiinni ja kuuntele hiljaisuutta, voit valita myös haluamaasi musiikkia

Toista vaikka yksilauseista mantraa päästäksesi irti arjen ajatuksistasi

Kun alat rentoutua, kysy itseltäsi kysymyksiä, vaikka  "Kuka minä olen" tai "Mitä minä haluan?" Kuuntele miltä kehossasi tuntuu, mitä mielestäsi nousee.

Jos rentoutuminen on vaikeaa, voit jättää kysymykset pois ensimmäisillä harjoituskerroilla ja keskittyä vain yksinoloon ja kehosi tuntemuksiin.



maanantai 18. elokuuta 2014

Ihminen täydentyy itsensä kautta, mutta kasvaa toisen rinnalla


"On vain yksi matka. Matka sisimpään."
Rainer Maria Rilke

On syksy, rakkain vuodenaikani. Kun astun elokuun lempeiden tuulien syliin pihakadulleni minusta tuntuu rakastetulta. Lämmin sade hoitaa minua. Näin on ollut aina. Kuuma kesä saa minut hehkumaan, mutta syksy auttaa minut takaisin itseni luo, tuntuu kuin saapuisin kotiin.

Mikä on sinun mielenmaisemasi? Missä sinun sielusi lepää? Hakeutumalla paikkoihin jossa rentoudut, pääset samalla lähemmäs itseäsi. Nauttimalla sinulle tärkeistä asioista ravitset mieltäsi. On suuri ihme ja kauneus että olemme saaneet syntyä tänne, kukin omanlaisiksemme. Ihminen täydentyy antautumalla itselleen, mutta kasvaa lähimmäisen rinnalla, koska vierellä kulkija on kirkas peili. Mitä elämä kysyy sinulta tänään? Minkä asioiden kanssa askartelet? Uskallatko kohdata pelkosi ja tunteesi? Astua kohti haavettasi, joka haluaa täyttyä?

Syksyn ainoaan Logoterapeuttiseen muutostyöpajaan ilmoittautuminen on nyt käynnissä. Edullinen ja kiitetty työpaja auttaa sinua päätöksessäsi eteenpäin. Ryhmässä vielä kuusi paikkaa. Lue lisää


Palaute kevään kurssilta:

"Olen käynyt useilla kursseilla. Tämä antoi kaikista eniten. Kiitos, paras kurssi ikinä! Kurssin vetäjä on tosi hyvä "tyyppi" ja osasi käsitellä vaikeita asioita oikein. "

Selviytymispolku juuri eronneelle


1. Uskalla tuntea tunteitasi
Selviytymisesi ja uuteen elämään sopeutumisesi kannalta on tärkeää, että annat kaikille tunteillesi tilaa. Uskalla kohdata myös pelottavat ja kipeät tunteet. Ota aikaa ja käytä tunteiden käsittelyssä apuna esimerkiksi musiikkia, urheilua tai kirjallisuutta.



2. Luo rakkaudellinen suhde itseesi olemalla itsesi paras ystävä

Nyt on aika panostaa elämäsi tärkeimpään ihmissuhteeseen. Tutustu itseesi, helli itseäsi, puhu itsellesi kauniisti. Kysy mitä kuuluu, mitä tänään tehtäisiin? Myös itselleen on tärkeä antaa rakkautta. Kun saat itsestäsi parhaan ystäväsi, et ole koskaan enää yksin.

3. Keskity omaan elämääsi
Älä märehdi mennyttä elämäänne loputtomiin. Unohda myös exän elämän kyttääminen. Jos et tiedä mihin muuhun aikasi käyttäisit, niin hanki oma, uusi ja upea elämä.

4. Hae vertaistukea
Ystävienkin kestokyvyllä on rajansa. Paras keskustelukaveri on toinen eronnut. Verkosta löytyy keskusteluryhmiä ja eroseminaareista ja -ryhmistä vertaistukea.

5. Muista että ero on mahdollisuus
Elämä jatkuu. Vaikka nyt voi tuntua siltä, että loppuelämä olisi peruutettu, on kaikki vielä mahdollista. Sinulla on käytössäsi arvokasta elämänkokemusta, joka auttaa sinua luomaan paremman tulevaisuuden. Luota itseesi, niin elämä kantaa sinua.

Polkuni ilmestynyt aiemmin minusta tehdyn haastattelun yhteydessä

torstai 14. elokuuta 2014

Avoimen suhteen auvo vai yksiavioisuuden ylistys?

Moniarvoinen yhteiskuntamme antaa mahdollisuuden valita minkälaisessa parisuhteessa haluamme elää. Yksi  ikuisuusaiheista on parisuhteen uskollisuus. Mitä se tarkoittaa? Mitä on olla uskoton? Onko ihminen yksi- vai moniavioinen?  Eroryhmissä uskottomuuden aiheuttama kipu on keskeisiä kysymyksiä. Eikä se koske vain seksuaalista uskottomuutta.  Ihminen kaipaa liittymistä toiseen, mutta yhteiskuntamme kuten todennäköisesti myös perimämme tarjoaa samaan aikaan haasteita monogamialle.

Olen lukenut paljon avoimien suhteiden dynamiikasta tänä kesänä. Teoria vaikuttaa ylittämättömältä, mutta samalla myös elämänasenteelta, joka vaatii toteuttajaltaan tasapainoista ja itseriittoista luonteenlaatua. Ei ahdistavia lapsuusluurankoja kaapeissa, ei tarvitsemista, ei omien kipujen heijastamista suhteessa toiseen, ei riippuvuutta tai omistamisenhalua. Tällaisia ihmisiä ei taida olla paljoa? Ovatko he ehkä erityisjoukko, joka on ymmärtänyt rakkauden olemuksesta jotain paremmin kuin me tavikset, jotka haluamme tulla omistetuksi ja omistaa? Erityisesti kahden nuoren miehen tekstit häikäisivät ja saivat pohtimaan asiaa. Nuori ja älykäs valmentaja Jevgeni Särki pohtii pitkässä bloggauksessaan avoimen suhteen kauneutta ja Olli Posti päästelee tyylilleen uskollisena ajatuksiaan asiasta omassaan. Nuorten miesten asenne on kiehtova ja argumentointi on helposti omaksuttavaa.  Ihailen tätä intohimoista ideologista heimoa ja ymmärrän heidän ajatuksiaan, mutta en pysty liittymään heihin. 
Uskottomuus yksiavioisessa parisuhteessa  on tabu siinä kuin väkivaltakin. Asioita, joita tapahtuu, mutta joista ei puhuta edes kavereille. Joita ei aina tunnusteta edes itselle. Uskottomuuskriisistä  voi selviytyä kun molemmat sitä sydämestään tahtovat, koska siitä paranemista voi tapahtua vain yhteisessä tahtotilassa. Silloin vanhalle suhteelle sanotaan hyvästit ja astutaan uuteen, tiedostavampaan ja päivitettyyn parisuhteeseen. Pariskunta tulee näkyväksi toisilleen uudella tavoin. Tällainen voi olla äärimmäisen herkkä ja avaava kokemus.
Avoimista suhteistakaan ei helposti avauduta läheisille, luultavasti niitä on enemmän kuin näemme ympärillämme. Ihmisen vapaus valita ja tehdä päätöksiä on upea lahja. Saamme elää vapaassa maassa tahtomallamme tavalla. Avointa suhdetta ja yksiavioista suhdetta yhdistää yksi perustavanlaatuinen asia, molemmat toimivat silloin kun avoimuus ja luottamus ovat kohdillaan. 

Perustavanlaatuiset luovuttamattomat elämänarvot kuten se, mitä uskollisuus minulle merkitsee kutsuvat pohtimaan oman henkisen puolemme kysymyksiä ja etsimään niihin vastauksia. Nämä vastaukset saattavat vaihdella elämän aikana, eikä kukaan muu voi vastata niihin sinun puolestasi, ole siis uskolllinen itsellesi myös  etsiessäsi mahdollista elämänkumppania.

tiistai 12. elokuuta 2014

Älä elämää pelkää

Elin ensimmäiset kolmekymmentä vuotta elämästäni tarrautumalla. Lähinnä pelkäsin kaiken menettämistä, petetyksi tulemista, avioeroa, hylkäämistä. Eroni jälkeen luovuin onnen etsimisestä muista ihmisistä tai asioista. Minua auttoivat siinä hyvän ystävän kanssa käydyt keskustelut, Anthony de Mellon kirjat, eroseminaarin käyminen ja omien pelkojen kohtaaminen.  Halusin tutustua itseeni ja olla uskollinen asioille, joita löytäisin.

Aloin ymmärtää vähitellen, ettei mikään ole varmaa, eikä elämää voi hallita. Ymmärsin, että parhain tapa elää  on ”kuin viimeistä päivää”, tarkoittaen sillä kuitenkin jotain ihan muuta kuin kuluneella lauseella yleensä annetaan ymmärtää. Elämän intohimo, jolle antauduin,  koostui hyvin yksinkertaisista, lähellä olevista asioista. Arjen hetkistä, lähimmäisistäni, ajatuksista jotka syntyivät ja kukkivat pääni sisällä. Luovuudesta. Liikunnasta. Veden virtauksesta ihollani suihkussa, viileiden lakanoiden kosketuksesta kääriytyessäni illalla peittoihini. Unelmista, joiden tärkein tarkoitus ei ollut rakentaa kimaltavaa tulevaisuutta, vaan uskoa itseeni, minuun.  Ymmärsin kuinka rikas olin puhtaan veden ja lämpimän kodin turvassa lasteni kanssa. Silloin ei vielä puhuttu tietoisesta läsnäolosta, mutta sitä minä rupesin elämään.
En ole koskaan elänyt leveää elämää. Kasvoin duunariperheessä ja erosin miehestäni juuri kun perheessämme oli ensimmäistä kertaa ollut muutaman kuukauden ajan kaksi palkansaajaa. Sitä ennen olin ollut kotiäiti kolmen vuoden ajan. Naimisiin mennessämme meillä ei ollut vakituista asuntoa eikä minulla vakinaista työtä.  En siis tuntenut jääneeni paitsi erityisen korkeasta elintasosta jäädessäni eroäidiksi. Päätin, etten ottaisi asuntolainaa ja  säästäisi pienistä tuloistani asuntoa jossain kaukana läheisistäni, vaan tein päätöksen siitä, että nautin hyvistä arjen hetkistä lasteni kanssa vuokra-asunnossa mukavalla alueella ja niin olemme eläneet. En ole katunut ratkaisuani.
Muutama vuosi eron ja henkisen jälleenrakennuksen jälkeen aloin tehdä valintoja sydämestäni, kutsumukseni voimalla myös työni suhteen. Uhmaten jopa toimeentuloamme jättämällä järkyttävän tylsiä vakitöitä ottamatta vastaan. Valitsin läsnäolon perheelleni,  uusien taitojen ja tutkintojen opiskelun ja verkostojen luomisen.  Oli aikoja ettei ollut rahaa kuin välttämättömään. Luovuimme hedelmistä ja mehuista, venytin laskujen maksamista,  mietin mistä saisin rahat pitkiin kalsareihin ekaluokkalaiselleni talveksi. Muistan kuinka seisoin Arabian Tarjoustalon koriste-esinehyllyn edessä tuijottamassa kynttilöitä etsien mahdollisimman halpoja joululahjoja lasteni opettajille, jotta rahaa jäisi ruokaankin. Kaikki tämä kantoi kuitenkin hedelmää. Askel askeleelta huomasin rohkeuden sanoa ei ja kyllä oikeisiin aikoihin kantavan minua elämässä eteenpäin. Intohimoni tehdä kutsumusta vastaavaa työtä huomattiin ja sain vastuuta. Toimeentulon lisäksi sain duunistani nautintoa, näin työstäni tuli  myös onnea ja tyydytystä rahantulon lisäksi. Sitä se on yhä. Pian kaksikymmentä vuotta olen tehnyt sydämille hyvää, nauttien, oppien ja saaden iloa. Erityisen paljon nautin ihmisten tukena kulkemisesta, matkan tekemisestä yhdessä,
Kuulun heihin, joita vapaa-ajan ja työn sekoittaminen ei ahdista. Ymmärrän että moni kaipaa rajanvetoa, mutta minut on rakennettu toisin. Minulla on myös tämä upea mahdollisuus tehdä työtä josta nautin ja jossa pääsen  samalla kehittymään ja tutustumaan uusiin ihmisiin.  Voisi sanoa, että minulla on rakkaussuhde työhöni.  Olen kaikesta tästä kiitollinen elämän arpajaisille, mutta samaan aikaan myös kiitän itseäni. Mahdollisuuksiin ja mahdottomuuksiin tarttumisesta. Siitä etten heittänyt toivoa milloinkaan pois ja että uskalsin olla uskollinen itselleni.  Siksi meillä tänä päivänä on mehua jääkaapissa, ja useammat pitkät kalsarit kaikilla kolmella. Itsesi näköisen elämän luomiseen rohkaisen sinuakin, joka tänne asti pääsit. Pelko on vain suunnattomalta näyttävä kynnys, jonka ylitettyäsi edessäsi aukeaa avara mahdollisuuksien maailma. Elämä on lyhyt pisimmilläänkin, luo siitä itsesi arvoinen.
Kaarlo Sarkian "Älä elämää pelkää" -runo.
"Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." Tove Jansson

perjantai 1. elokuuta 2014

Mitä toivoisin?

 
Luin tänään päiväkirjaani vuosilta 1981-1984. Juuri kun olin kirjoittanut muutamia päiviä sitten blogiini kuinka paljon olenkaan muuttunut nuoruusvuosistani, löysin Marikan, joka ei juurikaan ollut muuttunut. Mikä ihmeellisintä,  sain todistaa kuinka suurimmat toiveeni todella ovat toteutuneet tähän päivään mennessä. En haaveillut neljätoistavuotiaana häistä tai ikuisesta rakkaudesta. En ollut kiinnostunut muodista tai kauneudesta. Olin huolissani ihmissuhteistani, ystävistäni, maailmasta. Siitä kuinka vaikeaa ihmisten on ymmärtää toisiaan sanoista huolimatta. Olin myös intohimoisen ihastunut, mutta hetken hurmassa, vailla toivoa huomisesta. Poika ei tainnut koskaan saada tietää tunteistani, vaikka aikuisillle osa niistä näkyikin. Pojan mummo ajoi minut pois. ”Kyllä minä tiedän mitä sinä täällä kyttäät.”  Emme olleet toisiamme edes käsistä pitäneet. Itkin koko kahdeksantuntisen matkan landelta himaan.

Kirjoitin myös eläimistä, siteerasin Odysseiaa (jonka Penelopeen samastuin),  ja kerroin perheestäni ja kissoistani. Paheksuin kavereiden tupakanpolttoa, suunnittelin joululahjojen ostamista, pohdin voimakkaita tunteitani ja ihmissuhteitani . Ihmettelin ihmisten huonoa käytöstä. Eräälle sivulle olin piirtänyt pilakuvan, jonka alla lukee: ”Tyhmä ihminen. Esim. Noora ja Teija”.
Se suurin toive, se kirjoitettiin kirjaan useaan otteeseen ja se oli osoitettu Jumalalle, jota kohtaan tunsin suurta vetoa. Toivoin siinä kahta lasta, tyttöä ja poikaa. En muistanut asiaa enää kun laitoimme lapsemme tilaukseen häämatkallamme vuonna 1994. Sakkea odottaessanikin luulin odottavani toista tyttöä. En tiennyt että toiveeni oli otettu vastaan jo kauan sitten. Siitä kiitän tänään ja uskon yhä  samalla lapsenuskolla maailmankaikkeudelle jättämiini tilauksiin kuin silloin.

 

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Mitä kertoisin 20-vuotiaalle itselleni?


Monet valmentajat ja terapeutit (minäkin), antavat asiakkailleen tehtäväksi miettiä, mitä he kertoisivat nuoremmalle minälleen ja mitä kerrottavaa heidän tulevaisuudessa elävällä itsellään olisi heille nyt?  Harjoitus on hyvä, koska se auttaa samalla oivaltamaan sen, että olemme jatkuvassa nykyhetkessä, ikuisia itsejämme, matkalla omalla radallamme. Se myös vahvistaa meitä intuitiossamme siinä, että meissä on paljon piilossa olevaa viisautta, joka kutsuttaessa on valmis astumaan esiin.  Tällainen kohtaaminen voi olla vaikeaa, koska se edellyttää myös kasvamista. Suostumista kivulle ja muutokselle. Mutta myös kasvulle ja helpotukselle.

Kun tänään pohdin kaksikymmenvuotiasta Marikaa, olen tunnistavani itseni, mutta miettiessäni tarkemmin kuinka reagoin sen aikaisiin ihmissuhteisiin ja tapahtumiin, minun täytyy myöntää että olen muuttunut valtavasti. Niin suhteessani muihin ihmisiin, elämässä tapahtuviin haasteisiin, kuin itseeni. On vaikea sanoa johtuuko muutos eniten terapiassa käydyistä keskusteluista, kirjallisuudesta, opiskeluistani, ihmisistä, joita olen tavannut vai tapahtumista, joita olen kohdannut? Olisinko erilainen lapsettomana kuin nyt, kahden, aikuisen lapsen äitinä? Millainen olisin, jos olisimme yhä naimisissa Jukan kanssa tai entä jos en olisi koskaan vielä seurustellut?  Kun mietin elämäni vaikeimpia asioita: läheisteni sairastumisia, parisuhteideni ja ystävyyssuhteitteni päättymisiä, kipuja joita olen kantanut ystävieni ja omaisteni vaikeuksien takia, omia yksityisiä kasvuuni liittyviä  kipujani, niin huomaan, että vaikeimmat asiat ovat lopulta koituneet suurimmiksi siunauksiksi elämässäni. Useilla niistä on ollut myös henkiselle kasvulleni tärkeä, vaikka monesti vaikeasti vastaanotettava sanoma.

Mitä kertoisin 20-vuotiaalle Marikalle?

  • Elämän onnellisuus ei ole kiinni ihmissuhteistasi, se on kiinni suhteestasi itseesi.
  • Rakkaus on sinussa. Se ei ole riippuvainen ihmissuhteistasi.
  • Usko itseäsi ja vaistoasi. Sydämessä syntyneillä toiveilla on taipumus toteutua.
  • Sinä et ole vastuussa toisen ihmisen selviytymisestä,  voit kuitenkin olla vierellä tukena.
  • Jos et luota ihmiseen, hän ei ole todennäköisesti luottamuksesi arvoinen.
  • Kun tarina päättyy, se on täyttänyt tehtävänsä. Oli sitten kyseessä ystävä tai rakastettu.
  • Kuuntele ihmistä, opit itsestäsi.
  • Olet todennäköisesti  hyvä siinä, minkä tekemiseen tunnet vetoa. Älä emmi vaan tee.
  • Asenne ratkaisee
  • Asioilla on tapana järjestyä.


Mitä 70-vuotias Marika kertoisi 45-vuotiaalle Marikalle?

  • Usko unelmiisi, niin näet niiden toteutuvan.
  • Olet vielä nuori, pidä huolta kehostasi ja mielestäsi.
  • Kyllä, elämälle on sinulle vielä paljon annettavaa.
  • Kaikki se mikä sinulla on nyt, vahvistuu. Anna herkkyyden johdattaa.
  • Asioilla on tapana järjestyä (sic).
  • On hyvä että uskallat nyt, koska siitä ei ole varmuutta kohtaammeko tällä puolen elämää.
 
 

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kaksikymmenvuotishääpäivän ajatuksia

Tasan kaksikymmentä vuotta sitten astuin alttarille Kallion kirkossa lasteni isän Jukan kanssa. Olin kaksikymmentäneljävuotias, hermostunut ja onnellinen. Ilma oli yhtä kaunis kuin tänään. Espoon Gammelgårdissa sijaitseva nuorisoseurantalo oli koristeltu kesäkukin ja ilmapalloin. Seurustelua oli takana kaksi vuotta. Kihloihin olimme menneet Portugalissa vuotta aiemmin. Vieraita oli kutsuttu 130. Hääalbumia selatessani huomasin että suurin osa vieraista on yhä osa elämääni, se lämmitti. Myös Jukka on yhä osa elämääni, vaikka tasan viisi vuotta häitä myöhemmin avioeromme sai lainvoiman, erilleen olimme ehtineet asua puoli vuotta.

Vanhenemisessa on upeaa se, että saa käyttöönsä koko ajan enemmän elämänkokemusta. Oppii nauttimaan elämästä vahvemmin. Näkemään sävyjä, ylistämään hetkeä. Mikä arvokkainta, huomaa että omalla asenteellaan voi vaikuttaa omaan kokemukseensa ja myös siihen mitä elämä tarjoaa. En olisi uskonut erottuamme että meille voisi koskaan enää syntyä ystävyyttä välillemme. Niin kuitenkin tapahtui, se sai kasvaa hiljakseen vuosien ajan molemminpuolisen arvostuksen hengessä ja ajan armahtamana. Tärkein lisäarvo erovanhempien ystävyydelle on se, että lapset saavat kasvaa hyvässä ilmapiirissä ilman että heidän tarvitsee varoa sanojaan tai tunteitaan. Tällainen tilanne toki vaatii molemminpuolista yrittämistä ja välillä myös toisen asemaan asettumista. On ihan mahdollista yksinkin tuhota ihmissuhde. Niin avioliitossa, kuin ystävyydessä. Mahdollista ei myöskään ole jatkaa avioliiton jälkeistä suhdetta jos siihen on liittynyt tuhoavia elementtejä. Ihmisellä on oikeus suojella itseään.


Eilen näpräsin vessapaperihuntua kiinni hiuksiini ja sivelin alkuperäistä häähuulipunaani huulilleni, korvakorut ja kengätkin olivat tallessa. Onnekseni exäni on myös huumorintajuinen ja toteutti pyyntöni. Näin saimme otettua rekonstruktio-kuvat kiitoskorttikuvistamme. Lastemme, nyt jo nuorten aikuisten naureskellessa vieressä. Sen jälkeen söimme pronssihääillallisen yhdessä.


Kuinka rakentaa ystävyyttä avioliiton jälkeen?
  • Käsittele vaikeat tunteesi jonkun muun kuin entisen puolisosi tai lastesi kanssa, esimerkiksi terapeutin kanssa tai eroryhmässä, muista että erosta selviytymiseen menee ainakin vuosi.
  • Muista että kaikilla tunteilla on sinulle tärkeä viesti, älä työnnä niitä kauemmaksi, vaan hyväksy ne, niin ne kyllä työnsä tehtyään poistuvatkin.
  • Erotunteet ovat vaikeita molemmille, toisen kärsimys ei välttämättä näy sinulle. Älä tunkeile ja prässää.
  • Älä puhu pahaa exästäsi lastesi kuullen, entinen puolisosi on heille joka tapauksessa oma vanhempi, johon he myös samaistuvat. Myös tapa jolla puhut ihmissuhteista ja muista ihmisistä jää vaikuttamaan lastesi ajatuksiin.
  • Keskity omaan elämääsi, mieti mitä mahdollisuuksia uusi tilanne sinulle avaa. Varmin merkki irrottautumisesta on kun huomaat olevasi kiinnostuneempi omastasi kuin exäsi tekemisistä.
  • Jousta kun exäsi pyytää apua, näin sinullakin on apua käytössäsi jonakin päivänä.
  • Osoita exällesi sanoin ja teoin että haluat rakentaa siltaa. Ystävyys ei ole parisuhteen jatko vaan uuden ihmissuhteen alku.
  • Muista, että eron jälkeinen ystävyys pääsee kasvamaan vasta kun molemmat ovat käsitelleet eroon liittyvät tunteet tahoillaan.
  • Ystävyys ei tarkoita välttämättä sitä että pitää tiivistä yhteyttä, vaan sitä, että voi luottaa siihen, että toinen on sinua kohtaan hyväntahtoinen ja tarvittaessa apunasi.



maanantai 21. heinäkuuta 2014

Miksi eroseminaari toimii?

www.suomalaineneroseminaari.fi

Olen vetänyt eroryhmiä yhdentoista vuoden ajan. Lähdin vetäjäkoulutukseen käytyäni oman eroseminaarini Niina Vaarasen ryhmässä vuonna 1998 tapahtuneen, elämäni totaalisesti mullistaneen avioeroni jälkeen. Ryhmässä koin vahvasti, että tässä olisi malli, jota haluan levittää myös muille. Oivallus oman itsen suhteen tärkeydestä oli minulle järisyttävä. Sain luvan rakastaa itseäni. Fisherin avulla opin tekemään sen aidosti, ehkä ensi kerran.

Monesti minulta kysytään, kuinka jaksan päätoimeni ohella antaa iltaisin aikaani vuodesta toiseen työlle, joka kaikesta päätellen on raskasta ja vaativaa. Vastaus on, että eroseminaareissa koetut kohtaamiset ja kasvutarinat koskettavat minua joka kerta syvältä ja avaavat maailmaani suuremmaksi. Koen saavani valtavasti hyvää, oivalluksia ja ajatuksia. Lisäksi saan todistaa sitä kauneutta, joka syntyy kun ihmiset kohtaavat toisensa tärkeimpien asioiden äärellä.

Eroseminaarivetäjän rooli on antaa ja antamalla saa valtavan paljon. Bruce Fisherin kehittämä malli on kasvusuuntautunut ja omaan itseen tutustumiseen tähtäävä. Siksi sinne ei hakeudukaan ihmisiä, joille oman elämän vastoinkäymisten syy löytyy aina itsen ulkopuolelta, omien tekojen ja ajatusten tavoittamattomista. Eroryhmät vetävät puoleensa siis henkilöitä, jotka ovat valmiita tutkimaan omaa menneisyyttään, itseään, motiivejaan ja käytöstään. Fokuksessa on oma itse eikä eksän haukkuminen ja yksipuolinen vastuuttaminen erosta. Tarkoitus ei ole etsiä syyllistä, vaan oppia ymmärtämään sitä dynamiikkaa, joka johti parin yhteen ja lopulta eroon toisistaan. Usein vastaus löytyy samasta lähteestä.

On uskomattoman hienoa päästä todistamaan kymmenen viikon ajan eroseminaarin osallistujien kasvua. Jokainen ryhmä on ollut omanlaisensa ja yhteinen henki on syntynyt pian, yleensä jo toisen kerran aikana osallistujien välille. Rakkaussuhteen päättyminen tai sen lopettamisen harkitseminen on niin ravisteleva kokemus että sen jakaminen ennestään tuntemattomien henkilöiden kanssa tekee helpoksi myös muista asioista puhumisen ja usein niistä, aiemmin ehkä merkityksettömistä asioista löytyy vastauksia myös eron syihin. Jos yksittäisten syiden etsiminen yleensäkään on  tärkeää. Ei ihmissuhteen päättymiseen koskaan ole vain yhtä tai kahta syytä, vaan se on monimuotoinen prosessi.

Eroryhmiini on osallistunut ihmisiä jotka vasta pohtivat mahdollista eroaan tai ovat eronneet viikkoa aiemmin. Joidenkin erosta on kulunut jo vuosia. Jokin on jäänyt kalvamaan, seurannut ehkä uusiin suhteisiin. Osa juuri eronneista saa ryhmästä kriisiinsä vahvistusta ja voimaantuu nopeasti, mutta on myös niitä, joille varhainen alku ei sovi, asiaa ei voi kuitenkaan tietää ennalta, siksi eroryhmään voi osallistua uudelleen samaan hintaan, jos ei koe edistystä tunnekäsittelyssään tapahtuneen. Tällaisia henkilöitä ryhmissäni on ollut vuosien aikana neljä. Kun ottaa huomioon että ryhmiini on osallistunut noin 300 henkilöä, on määrä hyvin pieni. Oleellista on kuitenkin se, että hekin ovat olleet palautteiden perusteella tyytyväisiä struktuuriin ja työskentelytapaan. Aika vain on ollut väärä. On myös heitä, jotka ovat osallistuneet eroseminaareihin uudelleen uuden suhteen päättymisen jälkeen omasta halustaan ja aiempien hyvien kokemusten saattelemana, harvinaista se tosin on. Hyvässä ryhmässä on mukana eri-ikäisiä ihmisiä eri elämäntilanteista. Miehet ovat ryhmässä vähemmistönä valitettavasti, mutta yksikään ei ole tietääkseni katunut mukaantuloaan. Pelkissä naisryhmissäkin on voimaa, ehkä enemmän jopa irrotteluakin.
Rakkaus on elämässäni keskiössä, koen vahvana kutsumuksena sen, että haluan jakaa sitä eteenpäin. Rakkaus on minulle hyvän tekemistä ja tahtomista. Ryhmissäni minulle on tärkeää että voin viedä rakkauden viestiä eteenpäin. Sitä, että sitä voi kokea myös yksin. Joskus se on suorastaan tarpeellista oppia ennen uuden suhteen aloittamista.

Erityisherkkänä ihmisenä osaan ottaa myös tämän erityisryhmän tarpeet huomioon ryhmissäni. Kun väestössä on keskimäärin erityisherkkiä noin 20-30%, on heitä eroseminaarilaisista kokemukseni mukaan noin 40-70%.  
Jos rakkaussuhteesi on päättynyt, suosittelen lämpimästi eroseminaaria. Niitä järjestetään ympäri Suomea. Suomalainen eroseminaari on päivitetty muoto Fisherin 70-luvulla lanseeraamasta ryhmämallista. Löydät kaikki malliin koulutetut vetäjät ja uudet alkavat ryhmät osoitteesta www.suomalaineneroseminaari.fi

Uudet ryhmäni löydät Uuden elämän värit -sivultani tai Facebookista.


Niin ja eroryhmissä kyllä itketäänkin, mutta nauru vahvistuu ja kasvaa loppua kohden ja joka kerta sitä on ollut enemmän..

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Se mikä on totta, on olemassa

Free Digital Photos Scotthan
Puhumattomuudella emme pysty kieltämään tosiasioita. Vaikeuksien, laiminlyöntien, sairauksien, persoonallisuushäiriöiden, valehtelun, ilkeilyn, hyväksikäyttämisen, uskottomuuden, satuttamisen, addiktioiden ja muiden häpeää aiheuttavien asioiden ja tapahtumien työntäminen piiloon ei estä niiden olemassaoloa tai saa niitä tekemättömäksi.Tapahtumat jättävät jälkensä, aiheuttavat lisää ongelmia ja kertautuvat jälleen seuraaville sukupolville. Kipu pysyy, ennen kuin se paranee tai saa muulla tavoin rauhan.

Perhesalaisuuksia vaalitaan myös niin, että joku perheenjäsen vannottaa muita tai toista olemaan kertomatta häpeää tuottavasta asiasta kenellekään muulle tai perheen ulkopuolisille ihmisille. Näin lupausta käytetään eräänlaisena kiristyksellä hankittuna panttina, jolla arvotetaan perheenjäsenten solidaarisuutta toisiaan kohtaan. Eniten tällainen surullinen tapa kertoo siitä, kuinka paljon lupauksen vaatija pelkää asian käsittelemistä itsensä kanssa ja samalla haluaa riistää myös läheiseltään mahdollisuuden työstää tunteitaan.
Jokin aika sitten päätin, että aion jättää lapsilleni perinnöksi luurangoista vapaat kaapit. Asia selkeni minulle pohdittuani pitkään sitä kuinka paljon käytämme energiaa peittelyyn ja hämäykseen silloin kun haluamme peitellä totuutta.  Usein haemme sillä myös itsellemme helpotusta, emme halua sanoa ääneen asioita, jotka tuntuvat pahalta. Kuitenkin avoimuuden kaunis puoli on siinä että se vapauttaa. Totuutta ei yksikään ihminen pysty kieltämään. Ääneen lausuttu häpeää synnyttävä tapahtuma tai kauan varjeltu perheen sisäinen tabu menettää maagisen tehonsa tultua julkiseksi ja näkyväksi. Silloin ehkä myös niillä henkilöillä, jota asia eniten koskee, voi tulla mahdollisuus alkaa käsitellä asiaa, joka on varjostanut elämää.