keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Järki ja tunteet - tuunattavissa oleva ohjausjärjestelmämme

Selitämme usein järjellä asioita, joita olemme tehneet tunteeseen perustuen.  Vuosia sitten kuuntelin nykyistä Koneen viestintä- ja markkinointijohtajaa Anne Korkiakoskea viestintäseminaarissa, jossa hän antoi samasta asiasta esimerkin kuvaamalla hauskasti kuinka suomalainen ensin tekee pitkän listan niistä järkisyistä, joihin perustuen auto tai asunto ostetaan, mutta kuinka viimekädessä fiilis ratkaisee ja ihminen löytää itsensä aivan muualta kuin oli alun perin tarkoitus. Pöllähtäneenä, mutta tyytyväisenä.

Järki ja tunteet erotetaan toisistaan usein liiankin kauas. Tunteet ovat usein hyvin järjellisiä. Järki puolestaan  tunnetta täynnä. Intuitio: elämänkokemuksista saamamme viisautemme, toimii näiden kumppaneiden välillä hyvänä yhteyttäjänä. Kliinisen psykiatrian professori ja psykoterapeutti Daniel J. Siegel kuvaa kirjassaan Mielitaju –Muutoksen tiede sitä kuinka pystymme vahvistamaan mieltämme. Tunteiden armoilla oleva voi vahvistaa järkipuoltaan ja toisin päin. Vaikka meille on annettu syntymälahjana omat perimään perustuvat  temperamenttimme ja ominaisuutemme, on meillä kuitenkin valta vaikuttaa tunteisiimme ja käytökseemme niin halutessamme. Ensin meidän täytyy kuitenkin tunnistaa tunteemme tai järkemme ääni, joka joskus voi työntää ne syrjään.
Elämää voi varsin vaivattomasti kaahottaa ilman että pysähtyy kuuntelemaan sen kysymyksiä. Voi ohittaa tunteitaan ja kipujaan.  Paeta duuniin, alkoholiin, seksiin tai televisioon. Kun fokus on jatkuvasti muualla tai aivot turrutettu kemikaaleilla ihminen menettää yhteytensä itseensä. Kysymys siitä kuka olen tai mitä haluaisin olla jää piiloon. Samalla myös mahdollisuus tehdä tietoisia muutoksia tai asettaa tavoitteita jää tekemättä ja omat potentiaaliset mahdollisuudet käyttämättä.
Olen saanut nähdä useita kertoja kuinka ihminen salliessaan itsensä kokea kaikki sisältä nousevat tunteet alkaa ikään kuin herätä ja havahtua itseensä. Antautumalla ajatuksilleen ja avaamalla mielensä menneisyydessä tapahtuneille asioille voi vapautua näkemään itsensä uudella lailla. Elämä on pisimmilläänkin lyhyt, mutta siihen voi halutessamme mahtua monta erilaista elämää. Jos et viihdy nyt itsessäsi, voisitko luoda uudenlaisen huomisen?

tiistai 28. tammikuuta 2014

Silmänlumetta vai lumenvaloa?

Ystävä on ihminen jonka seurassa voin olla itseni kokoisena.  Hän antaa minulle tilaa ja on valmis olemaan lähellä kun kompuroin.  Hän tukee minua tavoitteissani ja antaa palautetta kun sitä pyydän.  Välillä myös pyytämättä. Ystävyyssuhde kuten parisuhdekin kehittyy ajan kanssa. Se on molemminpuolista vetovoimaa, joka voi kuten parisuhdekin, päättyä toisen muutosprosessiin.

Kasvaminen omaan mittaansa on kipeä tie. Pienennämme ja suurennamme itseämme sen mukaan kuka vierellämme seisoo ja kenen toivoisimme siihen jäävän. Elämisen myötä saa rohkeutta olla itsensä mittainen.  On vapauttavaa todeta, ettei oman arvon mitta ole siinä miltä näytän tai mitä osaan verrattuna muihin ihmisiin vaan siinä miltä näytän omissa silmissäni ja olenko käyttänyt ne lahjat hyväkseni, jotka elämä on minulle suonut? Olenko ollut uskollinen itselleni? Kuinka olen ollut valmis käsittelemään vaikeuksiani ja haasteitani? Olenko löytänyt oman tapani kukoistaa ja tuottaa hedelmää?

Niin kuin rakkaussuhde, myös ystävyyskin voi  muuttua toisen alkaessa käyttäytyä uudella tavalla. Yleensä uusi tapa ilmaista itseä on seurausta pitkästä prosessista, halusta toteuttaa kutsumustaan. Hintana siitä voi olla ihmissuhteen menettäminen. Voi olla ettei ystävä kestä muutosta, jonka sinussa näkee.  Ette jaa enää entistä tapaa viettää aikaa. Tai hän ei pidä siitä mitä itsessään näkee. Voi myös olla että heijastat hänelle prosessoitavaksi häntä itseään koskevia piilossa olevia asioita.

Kriisin läpikäyneet ihmiset puhuvat usein siitä kuinka oikeat ystävät erottuvat joukosta pahan päivän tultua vastaan.  Vaikka osa ihmisistä ei kykene tai osaa kohdata lähimmäistä hädän hetkellä, tapahtuu myös kriisin kokijan sisällä suuria muutoksia jotka avaavat erilaisen maiseman omaan sosiaaliseen verkostoon. Uuden elämän alussa omat arvot kirjoittuvat usein toisenlaisiksi. Perhe- ja ystävyyssuhteet saavat erilaisia merkityksiä, ajankäyttö kenties muuttuu paljonkin. Entisen elämän tärkeät asiat voivat näyttäytyä silmänlumeena, joka haihtuu nyt pois. Tilalle annetaan kokijalle jotain suurempaa: lumenvaloa: kirkkaudenkirkkautta, joka heijastaa uutta näkyvyyttä etsijän matkalle.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Mitä naamiota sinä käytät?

Parisuhdekriiseillä on vaikutusta sydänsairauksiin ja ennenaikaisen kuoleman riskiin. Erityisesti tunteiden tukahduttaminen on vahingollista. Niiden esilletuominen voi kuitenkin pelottaa. Mitä vähemmän toimivaa viestintää, sitä enemmän pelkoja ja mitä enemmän pelkoja sitä enemmän ihminen käyttää naamioita peittääkseen tunteensa. Tällaisia naamioita ovat mm. ”Kaikki on hyvin –naamio”, ”Tuo ei tuntunut miltään” –naamio, ”Minua ei kiinnosta mitä teet” –naamio”, ”Minä kestän kaiken” –naamio.

Toimiva parisuhde edistää ihmisen terveyttä ja antaa voimia arkeen, joten sitä kannattaa vaalia. Mikään ihmissuhde ei kehity ja vahvistu kuitenkaan itsestään vaan siihen tarvitaan toimivaa viestintää ja yhteistä aikaa. Uskallusta kysyä mitä toinen kaipaa ja avoimuutta kertoa mitä itse haluaa. Vaikka kauhistuttaisi kuinka. Usein kaikista kipeimmistä asioista kertominen tuottaa eniten läheisyyttä. Siellä missä puhuminen lakkaa, tulkinta alkaa ja me arvioimme toista ihmistä aina oman menneisyytemme kokemuksista käsin. Kohtaamiselle pitäisi antaa arjen keskellä yhteistä aikaa, jatkuva toisen ohittaminen kasvattaa helposti välimatkaa, joka voi johtaa yhteyden kadottamiseen. Onnellisia pariskuntia tutkittaessa on todettu että heitä yhdistää yhteiset uudet kokemukset ja jännittävien elämysten yhdessä jakaminen. Voimakkaat tunteet voimistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Eikä siihen tarvita rahaa matkustaa toiselle puolelle maapalloa. Yhteinen uusi makukokemus tai käynti taidenäyttelyssä voi toimia yhtä hyvin.

Vaikka parisuhde on kahden kauppa, voi se todennäköisemmin hyvin kun molemmat pitävät huolta itsestään ja kantavat vastuun omasta onnestaan. Sitä ei voi ulkoistaa toisen tuottamaksi. Itsensä kanssa viihtyvä ja omasta elämästään tykkäävä kumppani on hyvää seuraa.

Kaija Maria Junkkari kirjoittaa uudessa kirjassaan Sielukas nainen: ”Ihmissuhteiden muuttamisessa on tärkeää ymmärtää, että suhteen samana pitämiseen tarvitaan kaksi, sen muuttamiseen riittää yksi. Muutoksen saa aikaan muuttumalla itse, ei odottamalla sitä, että toinen muuttuu ensin.” Onko sinulle jotain, jota haluaisit muuttaa parisuhteessasi tai jossain muussa ihmissuhteessasi? Olisiko tullut aika ottaa ensimmäinen askel?

lauantai 18. tammikuuta 2014

Kuherruskuukausiprofiili ja ihannekumppanin tsekkauslista

Uwe Böschemeyer (s. 1939) on Hampurissa toimiva psykoterapeutti ja teologian tohtori. Böschemeyer korostaa itsetutkiskelua, jonka kautta tulevien oivallusten kautta ihmisen on helpompi liittyä toisiin. Yhteisöllisyydellä on jungilaiselle Böschemeyerille suuri merkitys ja hän nostaa rakkauden tärkeimmäksi arvoksi ihmisen elämässä. Hänen mukaansa ihminen on "Homo viator", alati matkaava, muutoksessa oleva ja tällä matkalla ihminen tarvitsee yhteisöllisyyttä, toisten ihmisten läsnäoloa.

Sanotaan että ihmisestä tulee ihminen vuorovaikutuksessa. Emme valitse perhettä johon synnymme, vaan se on elämän lottoarvonnan tulos. Vauvasta saakka peilaamme itseämme hoitajiin ja opimme käyttämään keinoja, jotka auttavat meitä selviytymään elämässämme. Raivaamme elintilaa alkuun tyydyttämällä perustarpeitamme ja pikku hiljaa meille kehittyy myös monimutkaisempia odotuksia ihmissuhteilta. Primaarit tarpeet kulkevat kuitenkin läpi elämän mukanamme ja nuotittavat matkaamme: nälkä, jano, läheisyyden ja nukkumisen tarve. Sanotaan että myös leikki on meille tärkeää, eikä vain lapsena. Leikkimistä toteutamme aikuisena pelaamisen lisäksi mm. ilmaistessamme seksuaalisuutta, luodessamme taidetta, urheillessamme ja ollessamme vuorovaikutuksessa ystävien ja lemmikkieläinten kanssa.
Kumppania hakiessamme etsimme usein tietoisesti yhteistä arvomaailmapintaa, jotta vuorovaikutus olisi helpompaa. Ihmiseen tutustuu kuitenkin aina vain ajan kanssa. Kuherruskuukausiprofiili voi olla joskus erilainen kuin arjessa paljastuvat kasvot. Silloin voi käydä niin että alamme ”editoida” toisen persoonaa. Häivytämme piirteitä joista emme pidä ja selitämme itsellemme, että asiat kyllä muuttuvat ajan kanssa: "Kunhan tutustumme enemmän.""Kunhan hän oppii tuntemaan minut paremmin." "Kunhan lapsi syntyy." "Kunhan loma alkaa.""Kunhan hän näkee kuinka paljon häntä rakastan." Jos todellisuus kuitenkin todistaa jatkuvasti toista voi olla kivuliasta tunnustaa tosiasia. Toista ei voi rakastaa toisenlaiseksi. Mutta jos toisella on halua muuttua rakkauden varassa voi tilanne olla erilainen.
Valmentaja Katri Manninen kirjoitti kolumnissaan muutama vuosi sitten siitä, kuinka helposti jo yksi yhdessä koettu orgasmi voi saada rakastumaan toiseen ihmiseen. Hän tarjoaakin sinkun turvaksi ns. tsekkauslistaa, johon voi kirjata ylös sellaiset itselle tärkeät asiat, joista ei ole valmis tinkimään. Itse kutsun näitä luovuttamattomiksi arvoiksi. Tällaisia arvoja voivat olla mm. alkoholinkäyttö, uskollisuus, halu saada lapsia, tupakointi, väkivalta tai avoimuus. Listan idea on siinä, että tekee itselleen lupauksen olla menemättä sänkyyn ihmisen kanssa ennen kuin listan kohdat täyttyvät. Jos siis on etsimässä parisuhdetta, eikä yhden yön huumaa. Toki kuherruskuukausiprofiili voi tässäkin kohtaa vääristää todellisuutta, mutta ainakin suhteeseen on lähdetty tietoisemmin.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Itsensä rakastaminen – taitolaji vai sanahelinää?

Eroseminaarin oleellinen asia, taito oppia rakastamaan itseään hämmentää usein osallistujia, joitakin se jopa stressaa. Voisin varmaan ajatella itsekin sen olevan tyhjää lätinää, jos en olisi elänyt sitä niin voimakkaasti todeksi avioeroni jälkeen.

Näen tänä päivänä, viisitoista vuotta oman eroni ja kymmenen vuoden eroryhmävetäjäkokemukseni jälkeen itsensä rakastamisen niin, että se on ystävyyssuhteen rakentamista itsensä kanssa. Siinä suhtaudutaan lähimmäiseen, omaan itseen, armollisesti, ymmärtämällä ja kannustaen. Nukkumaan mennessä voi silittää omaa pehmeää kylkeään. Peilin edessä kehua lantion kaarta. Nauraa lämpimästi kun itsekuri lipeää, antaa anteeksi. Kun onnistut siis seuraavalla kerralla missä tahansa tai pääset edes pienen askeleen eteenpäin, kehu itsesi, kylliksi ja kovaa. Näin kasvat samalla myös enemmän omaksi itseksesi.

Logoterapian viitekehyksestä voisi ehkä tulkita sitä niin, että itsensä rakastaminen on oman henkisen puolensa vahvistamista. Kun vahvistut rakkaudessa, voit liittyä jonakin päivänä toiseen kokonaisempana ihmisenä. Toinen ei ole enää se joka antaa sinulle rakkauden tai elämän merkityksen vaan hän on ihminen, joka rikastaa sinua ja jonka kanssa voit kasvaa, oppia ja kokea rakkautta.

Viktor Franklin mukaan rakkaus ja omatunto ovat ihmisen kykyjä joilla hän kykenee tiedostamaan oman ja toisten ihmisten ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Omantunnon avulla ihminen kykenee tiedostamaan kunkin tilanteen ainutlaatuisen tarkoituksen. Tarkoitus on aina ainutlaatuinen. Jokainen on viime kädessä korvaamaton.


torstai 16. tammikuuta 2014

Vapaus on seurausta vapaasta tahdosta

Emme voi valita asioita joita tapahtuu meille, mutta voimme valita kuinka suhtaudumme niihin. Biologisiin ja psykososiaalisiin asioihin emme pysty vaikuttamaan, mutta voimme vaikuttaa asenteisiimme, myös siihen kuinka suhtaudumme menneisiin asioihin kuten rakkaussuhteen päättymiseen. Tämän takia on tarpeellista tutkia itseään rakkaussuhteen loppuessa ja käydä läpi suhteen tarina. Mikä sai menemään yhteen, mikä vei eroon. Bruce Fisherin mukaan molempiin on usein sama vastaus.

Moni tulee eroseminaariin ns. ”toisen eron” jälkeen. Pitkästä, kenties vuosienkin pituisesta suhteesta hypätään vauhdissa toisiin käsittelemättä ensimmäistä kunnolla loppuun ja kun se päättyy on edessä raivaustyötä tuplasti. Oleellisinta jälleenrakennusseminaarissa on oman itsen tarkastelu peilaten ajatuksia muiden ryhmäläisten kanssa. Vaikka voimmekin käyttäytyä eri suhteissa eri tavoin, on henkilökohtaisesta historiasta syntynyt dynamiikkamme sama. Jokainen meistä etsii vastauksia omiin ikuisuuskysymyksiimme ja joskus käy onni kohdata ihminen, joka voi auttaa niiden löytämisessä. Se kauanko rakkaussuhde kestää ei ole ikinä verrannollinen sen merkityksellisyyteen osana ihmisen henkistä kasvua. Jokaisella tarinalla on aikansa, joka täyttyy jonakin päivänä.

Tärkeimpiä työstettäviä asioita rakkaussuhteen loppuessa ovat suhteen rehellinen tarkasteleminen niin että käsittää siinä molempien roolit, kaikkien tunteiden hyväksyvä läpikäyminen rakentavalla tavalla sekä katkeroitumisen välttäminen, joka voidaan ilmasta myös anteeksi antamisena. Anteeksi on tärkeätä antaa niin toiselle kuin itsellekin.  "Tutkimusten mukaan anteeksi antaminen vähentää vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä sekä johtaa lisääntyneisiin toivon, rauhan, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteisiin. Tärkeätä on kuitenkin muistaa, ettei se tarkoita vääryyden hyväksymistä vaan ihmisen vajavuuden tunnustamista." (Onnentaidot, Mattila, Aarninsalo, Duodecim).

Paras merkki huomata irroittautumisen edenneen on se, etteivät ajatukset täyty enää entisen kumppanin tai suhteen ajattelemisella vaan omalla uudella elämällä. Vaikka suhde entiseen kumppaniin jatkuisikin esimerkiksi jaetun vanhemmuuden myötä, on tärkeää että ero ja siihen liittyneet asiat saadaan käsiteltyä. Tähän tarvitaan aikaa. On aivan mahdollista kasvaa entisen kumppaninsa ystäväksi, mutta se edellyttää molempien tahtoa, aivan kuten toimiva parisuhdekin.

 Ihminen on Logoterapian mukaan henkinen persoona, jolla on psykofyysinen olemus ja vapaa tahto. Tämä on rohkaiseva näkökulma vaikeassa elämäntilanteessa. Emme ole elämäntilanteidemme uhreja vaan voimme vaikuttaa asenteellamme siihen, kuinka suhtaudumme haasteisiin. Henkisyydestä meillä ei ole olemassa tieteellistä todistusta, mutta siitä on olemassa viitteitä. Logoterapian filosofian mukaan henkinen puoli ei ikinä sairastu, vaikka fyysinen tai psyykkinen voisikin sairastua. Henkisyys ei liity logoterapian viitekehyksessä hengellisyyteen, logoterapia ei ota uskontoihin kantaa vaan siinä kunnioitetaan ihmisen omaa elämänkatsomusta. Vaikka henkisyyttä ei ole tieteellisesti todistettu, on se määritelmänä käytössä monella asiantuntija-alalla.  Väestöliiton julkaisussa Unelma paremmasta parisuhteesta, navigointiopas aikuissuhteeseen sanotaan seuraavasti: ”Parisuhdekriisejä ja -ongelmiakaan ei voida pelkistää vain kommunikaatio-ongelmiksi ja arjen askareista sopimiseksi. Parisuhde on ennen kaikkea henkinen prosessi."

 

lauantai 11. tammikuuta 2014

Mihin tarpeeseen sinä tarvitset alkoholia?

Teemu Suomisen Soberismia pääsi Helsingin Sanomien vuoden paras blogi –kymppilistalle. Suominen bloggaa elämästään raitistumisen jälkeen. Teksteissä käsitellään myös masennusta, masennuslääkkeitä ja yhteishuoltajuutta. Aihe vetää puoleensa, tekstejä on luettu tähän mennessä 220 000 kertaa. Sen voisi nähdä toiveikkaasti merkkinä siitä, että ihmiset hakevat vahvistusta omalla elämänmuutokselleen.

Alkoholi aiheuttaa monenlaista murhetta. Eikä vain heille, joilla käyttö on lähtenyt kokonaan hallinnasta. Vuoden 2008 Juomatapatutkimuksen mukaan eniten juova 10 prosenttia väestöstä juo 50 prosenttia kaikesta alkoholista ja eniten juova viidennes juo 68 prosenttia kaikesta alkoholista. Alkoholia käyttävistä henkilöistä vähiten juova puolikas juo alle kymmenen prosenttia kaikesta alkoholista (THL). Vuonna 2012 alkoholikulutus laski Suomessa ja  oli ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen alle 10 litran sataprosenttisena alkoholina asukasta kohden.

Meidän nelikymppisten ja sitä vanhempien ihmisten parissa juomattomuus herättää helposti  negatiivisia tunteita. Valintaa saa selitellä tai sitten seuralainen, joka ei ole valinnut juomattomuutta alkaa selitellä omaa käytöstään. Usein helpommalla pääsee kun ei tee raittiudesta numeroa, vaan nauttii alkoholitonta oluttaan tai drinkkiään muiden seurassa kuin muut omia juomiaan. Onneksi tämä alkaa olla muuttumassa. Kahdeksantoistavuotias tyttäreni kertoi ettei juomattomuutta paheksuta ainakaan hänen kaveripiireissään, vaan sille annetaan jopa arvoa.

Alkoholin suurkulutus ja läheisyysongelmat kulkevat usein käsikädessä. Pariskunta sohvalla tuijottamassa telkkaria viinilaatikon tyhjetessä on surullinen kuva. Molemmille ehkä maistuu, tai toinen juo kaverina, mahdollistaa. Kuilu kahden ihmisen välillä kasvaa sitä mukaan kuin etanoli raivaa tilaa hermostossa. Kavalaa kyllä, huonoa suhdetta voi sietää paremmin pienessä sievässä ja jos ei ole rohkeutta tai voimaa yrittää saada muutosta aikaan voi seurauksena olla jatkuvan etääntymisen lisäksi alkoholin käytön kasvaminen, masennus, paniikkihäiriö tai ahdistus. Myös yksinäisyys voi houkutella juomaan. Nousuhumala on kuin rinnalla kulkeva kaveri tai lämmin peitto. Pullo alkaa ehkä korvata ihmissuhteet, lopulta ei edes halua tavata heitä. Alkoholistiksi päätyy juomalla, siihen ei tarvita traumoja tai vaikeata lapsuutta. Tarve juoda enemmän kuin ennen on jo vakava merkki siitä, että ehdollistuminen on käynnissä.

Vaikeiden tunteiden kuten jännityksen, ylivirittyneisyyden, yksinäisyyden, parisuhdeongelmien, masennuksen ja hylkäämisenpelon suitsimiseen käytetään alkoholijuomia. Niitä on helposti saatavana eivätkä ne maksa mahdottomia. Moni adhd- ja epävakaa personallisuus –diagnoosi on piilossa pullon pohjalla. Myös erityisherkille ihmisille alkoholi tarjoaa petollisen tavan ottaa tilanne haltuun. Medikalisoitumisella on riski vääristää ihmiskuvaa, mutta joskus oikean diagnoosin tai selityksen löytäminen voi avata huikeita näköaloja oman käytöksen ymmärtämiseen. Silloin lääkkeet ovat paljon parempi vaihtoehto kuin alkoholi. Voi myös tapahtua niin, että vaikeiden tunteiden saatua selityksen ei enää kaipaa niiden juomista piiloon tai lääkitsemistä vaan tieto avaa tilaa ymmärrykselle. Itsessään oleminen helpottuu kun löytää vastauksia.

Alkoholi lamaa ja auttaa ottamaan tilanteen haltuun, se nostaa tunnelmaa ja itseluottamusta. Samalla se kuitenkin peittää alleen kehon ja mielen lähettämän tärkeän kysymyksen siitä, miksi tämä tunne tahtoi nousta esille? Jos jatkuvasti ohittaa nämä tärkeät sisäiset viestit lääkitsemällä itseään pullosta, ohittaa myös mahdollisuutensa kasvaa enemmän omaksi itsekseen.

Kiinnostaako lukea lisää?

Teemu Suominen Ylen aamutelevisiossa 7.1.2014
Jari Sarasvuon raitistuminen
Selvästi kännissä -kirjan kirjoittaja Juhani Seppäsen haastattelu
Päihdelinkin testit
Väestöliiton riippuvuus-sivut

perjantai 10. tammikuuta 2014

Kuinka sinä kohtelet elämääsi?

Tapasin kerran naisen juhlissa. Jatkoilla juttelimme lisää. Selvisi että hän harkitsi avioeroa. Kerroin valmistuneeni juuri Fisher-eroseminaarien vetäjäksi ja hän ehdotti uutta tapaamista, joka toteutui jonkin ajan kuluttua kahvilassa. Kuuntelin pitkään hänen elämästään. Sydämellä ja mielen päällä oli paljon asiaa. Koska en usko suorien vastausten antamiseen, pystyin lähinnä myötäelämään ja kertomaan tutkimustietoa ja omaan elämääni liittyviä kokemuksia. Yhden neuvon kuitenkin annoin erotessamme: Muistathan, että myös se että päätät jäädä suhteeseesi on valinta, ei vain päätös lähteä. Kuukausien kuluttua hän oli minuun yhteydessä ja kertoi eronneensa miehestään. Päätöksessä oli auttanut lauseeni, joka oli kirkastanut hänelle oman vastuun tärkeyttä. Nainen olisi voinut päättää myös jäädä, mutta silloin sekin olisi ollut aktiivinen teko, ei vain päättämättä jättäminen.

Eroryhmissä tapaa usein ihmisiä joiden on vaikea antaa itselleen anteeksi sitä, että ovat tuhlanneet liian monta vuotta vaikeaan, tuhoavaan tai mitään antamattomaan ihmissuhteeseen. Heitä on pahoinpidelty, petetty tai laiminlyöty, lopulta ehkä jätetty. Häpeä, suru ja viha vaihtavat paikkaa ja pikku hiljaa kasvaa lohdullinen ymmärrys. Itselleen on usein vaikein antaa anteeksi.  Vain uudet konkreettiset aloitukset ja suuren luokan lopetukset elämässä eivät ole päätöksiä. Teemme joka päivä passiivisia ratkaisuja ainutlaatuisten hetkiemme suhteen, tietämättä paljonko meillä on aikaa jäljellä. Logoterapiassa ajatellaan että kuoleman hetkellä valmistuu elämämme lopullinen merkitys. Siihen vaikuttavat valintamme, arvomme ja se, millaisia tarkoituksia olemme löytäneet elämällemme. Voimme ajatella elämän olevan ainutlaatuinen aarre, johon meillä on suuri mahdollisuus vaikuttaa. Jos ei muuhun, niin ainakin asenteisiimme. Kuinka sinä kohtelet saamaasi lahjaa?

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Aika heittää varjot

Aika on askarruttanut minua aina. Opiskellessani Oriveden Opistossa luovaa kirjoittamista 1987-1988 lopputyöni oli runokokoelma nimeltä Aika heittää varjot. Olin kahdeksantoistavuotias, juuri lähtenyt kotoa ja lapsuus puhui minussa yhä niin voimakkaasti että minun oli vaikea katsoa elämääni eteenpäin. Runojen avulla autoin itseäni ymmärtämään mennyttä. Käsittelin vaikeita asioita, varjoja ja lopulta totesin että on aika heittää ne pois. Voisi ehkä puhua terapeuttisesta kirjoittamisesta, joka nykyään on jo käsite.

Muistan kuinka jossain vaiheessa teininä minulla oli aikaa niin älyttömästi, etten tiennyt mitä sillä tekisin.  Nuorena naisena hetket taas olivat tajuttoman pitkiä odotellessa mielenkiintoisen miehen soittoa. Opiskellessa aika usein tuntui loppuvan kesken.  Jossain vaiheessa kolmeakymppiä taas tuntui että oli auttamattoman myöhässä aloittaa enää mitään uutta, elämähän oli jo melkein ohi. Ruuhkavuosina lasten ollessa pieniä oli vuodet, jolloin tuntui ettei päivää erottunut edellisestä, kunnes lapset menivät kouluun ja vuodet vilisivät jälleen silmissä.
Nyt kun molemmat ovat nuoria aikuisia, tapahtuu ajalle jälleen jotain kummallista. Se ikään kuin kasvaa syvyyttä. Yhä kellon viisarit laukkaavat, mutta hetket tyttären ja pojan kanssa ovat koko ajan avarampia. Aika soi, nautin aikuisten lasteni seurasta ilman hätäilyä ja hälinää. Aivan kuin tämä kohta äitiyttä olisi minulle luontevinta aikaa. Vai johtuuko kaikki vain ikääntymisestä ja kokemuksen antamasta vahvuudesta? Viihdyn omassa seurassani pitkiä aikoja ja inspiroidun yllättävistäkin asioista. Elämä puhuu minulle uusin sävelin ja sillä on paljon kysymyksiä.Olisinko tulossa lähemmäksi omaa itseäni, jota Carl Gustav Jung kuvaa keski-iän suurimmaksi haasteeksi. Siihenkin tarvitaan varjojen tarkastelua. Nainen vuonna nolla –blogissa on tästä aiheesta hyvä kuvaus. Suosittelen myös loistavia Kaija Maria Junkkarin kirjoja kaikille itseään intohimolla etsiville ihmisille.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Eroperhekin voi olla kokonainen

Erosin viisitoista vuotta sitten lasteni isästä. Takana oli viiden vuoden tilastoavioliitto. Vuosi seurustelua, vuosi kihloja, vuosi ensimmäisen lapsen syntymään ja siitä vuosi toisen maailmaan saapumiseen.  Alle kahdessa vuodessa kuopuksen syntymän jälkeen löysin itsesi tuijottamassa pimeää pihamaata makuuhuoneen ikkunasta: ”Kohta se ajaa takaisin, ei tämä voi tähän päättyä”.

Erokuherruskuukaudet menivät molemminpuoleisessa korrektiuden ilmapiirissä. Minä jätettynä käyttäydyin kauniisti ja toivoin yhteenpaluuta, eksä lähtijänä käyttäytyi rauhallisesti koska oli yllättynyt minun hyväkäytöksisyydestäni. Kunnes tuli se päivä että sain kuulla uudesta tyttöystävästä ja revin sillan väliltämme alas rakentaakseni sen muutaman vuoden kuluttua uusista aineksista, ystävyydelle. Onnekseni lasteni isä oli jättänyt minulle ovelle auki.
Hyvään eronjälkeiseen vanhemmuuteen kuuluu molempien tahto onnistua uudessa tehtävässä. Aivan kuten hyvään avioliittoonkin tarvitaan molempien tahtoa. Yksinkin saa riidan tahtoessaan aikaan. Ystävyyteen ei tarvitse edes yltää, mutta sekin voi kasvaa vuosien saatossa entisten puolisoiden välille, jos kunnioitus säilyy osapuolten välillä.
Lähivanhempana olen vastannut arjen pyörittämisestä päävastuullisena. Muistan kuinka päiväkotivuodet tuntuivat pitkiltä, mutta koulun alettua aika rupesi kulkemaan kovempaa, kiihtyen.  Erilaiset kasvunvaiheet pääsivät aina yllättämään ja samalla kasvoi emokin, aina piirun verran pituutta haasteiden mukana. Ainoan vanhemman taloudesta puuttuu se suuri toinen, jonka läsnäolo tuo turvaa vaativissa tilanteissa. Muistan noina vuosinani lukeneeni ohjeen joltain kasvatusammattilaiselta. Hän kehotti suhtautumaan rankassa kasvatuspaikassa lasta kohtaan harjoitusvastustajana, sparraajana, jonka tehtävä on pysyä vahvana, ottaa iskut vastaan ja pysyä turvallisesti pystyssä. Minua se auttoi vaikeiden tilanteiden kanssa. Suurta helpotusta sain siitäkin, että eksältä riitti kannustusta ja tukea. Pahimpina hetkinä myös hoitovuoroista joustettiin ja sain odottamattoman lapsivapaan kun pinna kiristyi liikaa.
Lapsi katsoo vierestä ja oppii vanhemmiltaan sosiaalisia taitoja. Se kuinka vanhemmat kohtelevat toisiaan ja puhuvat toisistaan jättää joka tapauksessa jäljen, ollaan sitten yhdessä tai erottu. Kun pystyy laittamaan omien lasten tarpeet etusijalle elämässä, on helpompi suhtautua eksäänkin neutraalimmin. Tahto toimia rakentavasti entisen puolison kanssa on ennen kaikkea rakkautta yhteisiä lapsia kohtaan. Eroperhekin voi olla kokonainen.

 

 

 

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Masentunut, surullinen vai muutoksessa?

Internetin ja sosiaalisen median suuri lahja on että se auttaa löytämään ihmisiä yhteisen intressin äärelle. Mitä harvinaisempi mielenkiinnonkohde, sairaus tai vaikka harrastus on kyseessä, sitä vaikeampaa  olisi löytää kaltaisiaan kadulla kävelemällä tai lehdessä ilmoittamalla. Suljetuilla keskustelualueilla käydään korvaamattomia vertaistuellisia keskusteluja, jaetaan tietoa ja pelastetaan ihmishenkiä.

Eräs ystäväni sanoi kerran että mielenterveyspotilaasta ei saisi ajatella niin, että häneltä puuttuu jotain, vaan että hänelle on annettu enemmän kuin muille. Joskus sellainen taakka voi kuitenkin olla liian raskas kantaa.  Vaikka ominaisuudesta voi seurata herkkyyttä kokea myös hienoja asioita syvemmin, ei ilo niistä välttämättä jaksa antaa voimia kestää sairaudesta syntynyttä kipua, joka voi tuntua koko kehossa. Mielialalääkkeiden käyttöä kritisoidaan paljon. En kuitenkaan usko, että suurin osa lääkkeiden käyttäjistä syö niitä turhaan tai välinpitämättömästi. Ongelma on usein, ettei muunlaista apua ole saatavilla tai se on liian kallista. Harhaan mennään silloin,  jos lääkkeitä määrätään yksinäisyyteen tai suruun, joka on reagointia elämässä tapahtuneeseen kriisiin. Kokemukseni mukaan masennuksen ja surun erottaa siitä, että siinä kun suru on dynaamista, masennus on kuin seisovaa vettä. Kuolemaan tai avioeroon liittyvä suru voi kestää pitkäänkin, mutta siihen liittyy erilaisia vaiheita, jotka johtavat muutoksen hyväksymiseen. Masentunut makaa halvaantuneena kuilun pohjalla, eikä ylhäällä nouse päivä tai laske ilta.
Joskus haluamme niin kovin ohittaa elämän haasteelliset kasvunpaikat, että mieluummin turruttamme itsemme kuin elämme niiden läpi. Näihinkin tilanteisiin määrätään kyllä lääkkeitä, mutta kannustaisin ainakin ensin yrittämään kohtaamaan omat tunteet ja jakamaan niitä ammattilaisen, ystävän tai ryhmän kanssa. Myös kirjojen lukeminen sekä aerobinen liikunta ovat hyviä välineitä mielenhoitoon. 
Pitkittynyt ns. sisäsyntyinen masennus tai ahdistus, johon ei löydy ulkoista syytä tarvitsee joskus lääkkeistä apua. Aina huonon voinnin selitykseksi ei löydy lapsuuden traumat, voi olla niin, että kannat geneettisesti vanhempiesi traumoja tai välittäjäaineet reagoivat esimerkiksi valon vähenemiseen.  Lääke voi olla silloin silta, joka auttaa yhden vaiheen yli ja vahvistaa mieltä tulevaa elämää varten.

 

perjantai 3. tammikuuta 2014

Misery is easy - Happiness takes work

Tukholman Katarinan seurakunnan kirkkoherra Olle Carlsson kirjoittaa kirjassaan Syvä elämänmuutos, ettei hän usko maanpäällisiin enkeleihin, mutta uskoo siihen, että voimme olla enkeleitä toisillemme. Minun on helppo liittyä hänen kokemukseensa. Upeimmat ihmeet ja koskettavimmat tapahtumat ovat elämässäni aina liittyneet kohtaamisiin, joissa lähimmäinen on ojentanut kätensä, osoittanut rakkautta hetkessä. Kun avautuu maailmalle ja ihmisille, alkaa näitä tosielämänihmeitä ilmestyä enemmän ja enemmän. Omat hyvät teot, välittäminen ja auttaminen palaavat kyllä takaisin. Hyvällä on taipumus kiertää.

Harva asia tapahtuu elämässä täysin itsestään. Hyvän tekemisestä toiselle voi seurata hyvää itselle, mutta myös kauniit teot itseä kohtaan tekevät todennäköiseksi sen, että voimme paremmin elämässämme. Itsensä rakastaminen koetaan yhteiskunnassamme vieraana asiana. Se sekoitetaan itserakkauteen ja narsismiin, joissa on kyse aivan eri asioista. Näen itsensä rakastamisen niin, että se on ystävyyssuhteen rakentamista itsensä kanssa. Logoterapian viitekehyksestä voisi ehkä tulkita sitä niin, että se on oman henkisen puolensa vahvistamista. Kun vahvistut rakkaudessasi, eli ystävyyssuhteessasi itseäsi kohtaan, sinun on helpompi liittyä myös muihin ihmisiin, koska et ole heiltä saamasi rakkautensa varassa, vaan he tuovat elämääsi upeaa lisäarvoa. Näin et myöskään kehitä ihmissuhteista riippuvuuksia. Kun ymmärtää että voi kokea rakkautta itsessään, ei kukaan voi sitä ottaa sinulta pois.
Olemme vastuussa itsellemme siitä että hyödynnämme elämän antamat mahdollisuudet. Odottavatko sinun lahjakkuutesi vielä käyttöönottamista? Voisitko sinä pitää parempaa huolta terveydestäsi? Unelmoitko elämänmuutoksesta? Kurinalaisuuden puolestapuhujat sanovat että onni löytyy säännöistä ja rutiineista sekä niiden kautta syntyvistä tuloksista. He kokevat että on syvästi tyydyttävää toimia tietyn kaavan mukaan, koska maalissa odottaa huomattava palkinto. Kilpaurheilijat tietävät tämän. Mikään haaveilun arvoinen harvoin tulee helpolla, siksi se on päässyt haavelistalle. Haluaisitko antaa tänä vuonna itsellesi lahjan ja kulkea yhtä haavetta kohti konkreettisemmin? Mikä olisi ensimmäinen askel?

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Millaisena sinä olet oppinut tuntemaan itsesi?

Ihminen värittää nykyhetkeä muistojen kautta syntyneellä maailmankuvalla. Ei ole yhtä todellisuutta, yhtä näkyä arkipäivästä.  Se millaisena henkilökohtainen maisema aukeaa riippuu monista asioista. Temperamentista, kasvatuksesta, aivokemiasta ja ihmisistä, jotka ovat tehneet meihin vaikutuksen.  Meille voi syntyä myös valemuistoja ja vaikka jokin hetki ja tapahtuma olisi kiistattomasti tapahtunut, ovat hetket siitä piirtyneet eri kokijoiden mielenmaailmaan eri tavoin.  Tämä kertoo yksilöllisestä tavastamme seuloa tietoa ja huomioida asioita.

Kokemuksemme syntyvät ja elävät meissä, yksilöllisissä, taidokkaissa ja ainutlaatuisissa ihmisissä. Muistan, kuinka muutamia vuosia sitten havahduin ajatukseen, että ehkä monet kipeät tapahtumat elämässäni eivät johtuneetkaan siitä, että olisin joutunut normaalia haastavampien ihmisten tai tilanteiden eteen. Rupesin miettimään, että ehkä mieleni on normaalia herkempi tuntemaan kipua. Kun luin Elaine N. Aronin viime syksynä ilmestyneen kirjan Erityisherkkä ihminen, sain ajatuksilleni tutkimuksellista katetta.  Samalla sain mahdollisuuden sanoittaa ja kuvittaa elämääni uudelleen, tutustua itseeni uudesta näkökulmasta ja kuten vahvasti koin, rikastua itsestäni lisää. Koska nyt ymmärsin, että siinä kuin tuo persoonallisuuspiirre antaa elämääni välillä koviakin haasteita, joiden kanssa selviytyä, antaa se samalla myös suuren määrän hienoja asioita, joita ilman minä en olisi minä.
Logoterapia kannustaa ihmistä etsimään merkitystä elämään, löytämään vapautta valintoihin ja vastuuta tekemisiin. Se kutsuu meitä jokaista itsemme äärelle ottamaan selvää keitä olemme ja mistä tulisimme ehyemmiksi ja kokonaisemmiksi. Koska onni ei ole aineellista hyvää, menestystä tai ikuista juhlaa, vaan tahto löytää sisältään ne elämän synnyttämät kysymykset, jotka etsivät vastauksia ja lähteä sitten niiden perään. Tahto täyttää oma maljansa. Tulla itsensä kokoiseksi, sen koko kauniin potentiaalin, joka on meissä jokaisessa olemassa. Tähän voi mennä aikaa, mutta milloinkaan elämässä ei ole liian myöhäistä alkaa olla itselle hyvä. Psykologi ja psykoterapeutti Mirja Sinkkonen kirjoittaa uudessa Naisen aika  kirjassaan: " Sisäinen ja usein tiedostamaton vastarinta on pelottavissa tilanteissa vahvaa. Silloin löytyy loputtomasti syitä olla heittäytymättä muutokseen. Hyvä, et ole vielä valmis. Jatka matkaasi, ehkä piankin tulee se päivä, jolloin olet jo valmis. Lohdullista, eikö totta? Muutos ottaa aina aikansa, eikä siihen voi pakottaa. Kun aika on kypsä, muutos kyllä käynnistyy."
Vuoden vaihde on lupausten aikaa. Saamme voimaa astuessamme uuden ajan alkuun. Lupauksia ei tarvitse kertoa kenellekään muulle. Se voi olla oma salaisuus, josta ammentaa iloa elämäänsä. Pienelläkin päätöksellä voi olla suuria seurauksia.