maanantai 24. marraskuuta 2014

Eron jälkeen: Kuinka viestiä eksän kanssa riitaantumatta

Parisuhteen päättyminen nostaa pintaan monenlaisia tunteita. Käytännön asioiden selvittäminen ja lapsiin liittyvistä asioista sopiminen voi tuntua alkuun hankalalta. Tärkeää on muistaa, että ainoa asia johon todella voit välillänne vaikuttaa on oma käytöksesi ja ajatuksesi. Tunteet tulevat ja menevät, mutta meidän ei tarvitse olla niiden armoilla. Kuten hyvään avioliittoonkin, niin hyvään eronjälkeiseenkin elämään tarvitaan molempien puolisoiden hyvää tahtoa ja yhteistä yritystä saada arki sujumaan. .Tässä avuksesi lista asioista, jotka voivat olla apunasi taiteillessasi entisen rakastetun kanssa uudenlaisessa elämäntilanteessa eteenpäin.
  1. Kirjatkaa tärkeät asiat sopimuksiin
    Elämäntilanteet vaihtuvat ja suullisesti sovitut asiat helposti unohtuvat. Yhteisen näkemyksen varmistamiseksi on asiat hyvä laittaa paperille, se on molempien etu.
  2. Älä provosoidu
    Jos eksäsi on hankala, pyri olemaan provosoitumatta. Muista myös ettei sinun tarvitse heti vastata vaikeisiin kysymyksiin, ota aikalisä ja lupaa palata asiaan myöhemmin.
  3. Ennakoi tulevat tilanteet
    Tunnet kyllä eksäsi, käy siis läpi mielessäsi kuinka mahdollinen keskustelunne etenee, mieti valmiiksi kuinka voit välttää yhteenotot. Älä ota yhteyttä väsyneenä tai stressaantuneena.
  4. Turvaudu sähköpostiin
    Kun on hankalaa kohdata kasvotusten tai tunteet helposti läikkyvät yli, käytä sähköpostia, jossa käsittelet asiat asioina ilman muita kiemuroita. Jos eksäsi yrittää ujuttaa mukaan manipulointia tai haastamista, tuo selkeästi esille että et lähde siihen mukaan ja haluat käsitellä viesteissänne vain pakollisia asioita. Sinulla ei tarvitse ottaa vastaan toisen hyökkäyksiä tai syyllistämistä.
  5. Muuta itseäsi, älä toista
    Ikuinen ohje toimii tässäkin, paras tapa helpottaa omaa tilannetta on omaan asenteeseen ja käyttäytymiseen vaikuttaminen.
  6. Lopeta veivaaminen
    Asioiden puimisella on aikansa, mutta jossain vaiheessa asiat voivat jäädä junnaamaan paikalleen ja katkeruus pääsee kukoistamaan. Jos sinun on vaikeaa löytää uutta suuntaa tai mitään hyvää uudesta elämäntilanteestasi, hae apua ammattilaiselta tai lähde mukaan eroseminaariin. Kavereiden jaksamisella on rajansa, mutta vertaisryhmästä löydät ihmisiä, jotka jaksavat keskustella asiasta kanssasi.
  7. Ota oma uusi elämä haltuusi
    Paras merkki  siitä että pääset eteenpäin on se, että alat kiinnostua omasta elämästäsi enemmän kuin eksän uudesta elämästä. Teillä molemmilla on oikeus rakentaa omaa uutta tulevaisuuttanne rauhassa tahoillanne. Ero ei ole vain menetys, se on myös uuden elämän mahdollisuus.
  8. Pyydä anteeksi
    Kun mokaat, pyydä anteeksi, sillä voi olla ihmeitä tekevä vaikutus.
  9. Jousta tarvittaessa
    Kun olet valmis joustamaan arjen aikatauluissa ja yllättävissä tilanteissa, saat todennäköisemmin itse myös apua sitä tarvitessasi.
  10. Kun mikään ei auta
    .
    Eron jälkeiseen vihanpitoon ja asioiden hankaloittamiseen riittää se, että vain toinen heittäytyy ilkeäksi, silloin mitkään omat joustot tai yrittäminen eivät auta. Jos sinusta tuntuu että olet keskellä mielivaltaista peliä ja alat uupua arkeesi, hae rohkeasti apua asiantuntijoilta, voit pyytää apua vaikkapa Eroneuvosta

Kuva: Free Digital Picures: Smarnad

Valot päälle ja maailmaan


Ihmissuhteet ovat vuorovaikutuksen tulosta. Yhteys syntyy luottamuksesta, uskalluksesta avautua toiselle. Tämä ei tapahdu hetkessä. Tarvitaan sanoja, kokeilua, arvojen punnitsemista. Mitä enemmän on kipua taustalla, sitä vaikeampaa voi olla luottaa toiseen. Joskus naamio voi olla niin vahva, että tarvitaan paljon aikaa sen riisumiseen, siinä mitataan tahtoa ja uteliaisuutta, kunnioitusta ja ihastumisen vahvuutta, tietenkin.

Ihmiseen tutustuessa on merkitystä sille kuinka valmis on katsomaan toista ilman ennakko-odotuksia ja kuinka valmis on luopumaan niistä kun toinen avaakin odottamattomia maisemia. Ihminen voi menettää hetkessä ulkoisen kauneutensa tölväistessään typeryyksiä. Ja toisinkin päin tapahtuu, joskus ryhmän ulkoisesti huomaamattomin viettelee sinut älykkyydellään, joka taianomaisesti myös pukee henkilön sana sanalta tilan seksikkäimmäksi henkilöksi.  Niinkin voi käydä että arvioit toisen aivan väärin, luotat ja avaudut,  mutta hän vetää maton altasi. Silloin täytyy ottaa aikalisä, etsiä käsiin parhaat kaverit sparraamaan itsetunto kuntoon, oikaista kraka tai lisätä huulipunaa ja hypätä uudelleen kehiin.

Viime aikoina eroryhmissäni on keskusteltu paljon Tinder-treffeistä. Osa pitää sovellusta mainiona keveänä tapana tutustua ihmisiin, osalle naamaplärääminen on aivan liikaa. Monilla on kokemuksia siitä miten on tullut heivatuksi kesken keskustelun kun parempaa seuraa on tullut tarjolle, mutta niinkin on käynyt, että  joku on löytänyt rakkautta. Omalla asenteella on Tinder-mailmassakin merkitystä. Määrittelemme hirveän mielellämme asioita, se auttaa maailman hahmottamisessa: Ravintolasta ei voi löytää ketään, ekoilla treffeillä ei saa mennä sänkyyn, verkosta löytää vain huijareita, Tinderissä on pinnallisia ihmisiä. Kuitenkin, elämä on paljon ihmeellisempää. Vaikka todennäköisyyslaskelmilla voisi piirtää millaisia graafeja vain, se voit olla sinä joka rakastut kaupungin kuumimmassa iskupaikassa. Se voi olla "hän", jonka kuvaa jäät tuijottamaan sohvallasi illalla puhelimesi ruudulta. Tiedän useita onnellisia pareja joiden rakkaustarina on alkanut ravintolasta. Stadin maineikas mummotunneli on ollut monelle tuntemalleni eronneelle aarreaitta.

Tavatakseen ihmisiä pitää mennä ihmisten joukkoon. Olla rohkea, avata keskusteluja. Laittaa valot päälle. Varjoissa kulkevaa kulkijaa ei huomata. Netissä voi huijata aivan samalla tavoin kuin oikeassa elämässä. On aivan mahdollista että seuraava ihastuksesi satuttaa sinua, mutta voi myös käydä niin että löydät jotain arvokasta, ihmisen joka oikeasti haluaa tutustua sinuun ja sinä häneen. Tutkimusmatka toiseen on aika myös löytöretki itseen. Vaikka olisit pettynyt ihmissuhteissasi, älä anna kokemusten riistää sinulta mahdollisuutta uuteen parisuhteeseen, jos sitä toivot.

Kalevan toimittajan Tinder-kokemuksia voit lukea täältä.


torstai 20. marraskuuta 2014

Kuka sinä haluat olla?

 
Mietelauseissa se on sanottu monin eri tavoin, mutta idea on aina sama: Jos haluat olla jotakin, rupea olemaan. Be the light you want to see. Kun haluat uuden ominaisuuden, ala toimia kuin sinulla jo olisi se hallussasi. Aivotutkijat sanovat ettei ihmisen mieli tunnista futuuria, parhaat tulokset syntyvät kun antautuu näkemään unelmansa kuin ne olisivat jo nyt tässä. Älä siis sano itsellesi: Ensi vuonna aion elää haluamallani tavalla. Vaan: Elän haluamallani tavalla.

Muutos edellyttää aina vanhasta toimintatavasta luopumista, vastaamista elämän asettamaan kysymykseen: Voisitko olla oman potentiaalisi arvoinen? Perustelemme muutoshaluttomuuttamme monin tavoin, usein esteenä on toinen ihminen, raha tai elämäntilanne. Syyt itsemme ulkopuolella, ulottumattomissamme, siellä minne emme pysty vaikuttamaan. Kuitenkin tärkein ja vahvin apumme päästäksemme  alkuun on ajattelutavan muutos ja se edellyttää ennen kaikkea pelosta luopumista tai tekemistä toisin pelosta huolimatta. Onko rohkea se joka tekee vaikka pelkää vai se joka ei pelkää?

Pohdi hetki: Kuka sinä olet? Kuka sinä haluaisit olla? Voisitko olla se, jota kaipaat? Voisitko kohdella itseäsi hellästi rakastaen? Tunnistatko haaveitasi? Voisitko alkaa toteuttaa omia toiveitasi?

Itävaltalaisen Viktor Franklin luoman logoterapian ydinajatus on että ihminen tarvitsee tarkoituksen elämälleen. Tarkoitukseton elämä on tyhjää ja ajaa ihmisen mielettömyyteen, maisemaan jossa ihminen on keskellä autiota hedelmätöntä maata ilman merkitystä. Logoterapiassa on puhuttu tarkoituksesta pian sadan vuoden ajan, yhtä pitkään logoterapeutit ovat nähneet tarkoituksen puutteen yhtenä tärkeimmistä syistä masennukselle ja tyhjyyden kokemuksille, jotka johtavat helposti itsetuhoisuuteen ja passiivisuuteen. Turhautuminen, tarkoituksettomuus ei ole aikamme sairaus, se on yksi ihmisen osista, jos emme ota vastuuta omasta ja läheistemme hyvinvoinnista ja se jälleen vaatii sitä että haluamme tutustua itseemme ja muihin paremmin. Aaro Hellakoski on kirjoittanut: "Tutki muita, löydät itsesi. Tutki itseäsi, löydät muut.” Logoterapiassa kehotetaan antamaan maailmalla  parhaintaan, suuntautumaan ulospäin. Antamaan anteeksi, olemaan kiitollinen.  Kohtaamaan muut ja saamaan näin myös merkitystä omaan elämään. Logoterapian mukaan onni ei ole milloinkaan noukittavissa mukaan, vaan se on aina sivutuote joka tulee luoksemme, kun toimimme arvojemme mukaisesti omaan tarkoitustamme toteuttaen.



Inspiraatioksi itsen etsimiseen

Derek Walcot: Love after love

Sama suomeksi:

Tulee aika, jolloin innoissasi tervehdit itseäsi
saapumassa kotiovellesi.

Omassa peilissäsi kumpikin hymyilee toisen tervetulotoivotuksille ja
sanoo, käy istumaan. Syö. Rakastat uudelleen
muukalaista, joka oli oma minäsi.

Tarjoa viiniä. Tarjoa leipää. Tarjoa sydämesi takaisin itselleen,
muukalaiselle, joka on sinua rakastanut koko
elämäsi, jota laiminlöit toisen vuoksi ja joka
tuntee sisimpäsi.

Ota rakkauskirjeet pois
kirjahyllystä, valokuvat ja epätoivoiset viestit,
kuori pois peilistä oma kuvasi. Käy istumaan. Juhli
elämälläsi.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Hyvä jälkihoito takaa parhaat muistot

FreeDigitalPicturesNonicknamephoto
Kun lähtee deittailemaan pitkän tauon jälkeen on hyvä muistaa muutama asia. Ensimmäinen (tai edes kahdeskymmenes) deitti on harvoin se oikea ja varma loppuelämän suhde. (Meillä ei ole itse asiassa milloinkaan varmuutta että kukaan tapaamistamme ihmisistä olisi se loppuelämän suhde). Paras antimme hedelmällistä ja rentoa deittailua varten on hyvä itsetuntemus. Jos aiemmasta treffailusta on jo aikaa, kuten esimerkiksi eron jälkeen on, on aivan mahdollista, että siitäkään ei ole apua alkuun. Tunteet elävät omaa elämäänsä ja todellisuus heittää monenlaisia haasteita. Yhdenlainen deittilista pitkän tauon jälkeen radallelähtijälle voisi olla vaikka seuraava:


1.  Muista että tapaat mielikuvitusolentosi tai sen vastakohdan
Uusi ihminen on aina pitkälti  mielikuvituksesi tuote (erityisesti jos olet rakentanut mielikuvaa kirjoittelemalla netissä ennakkoon) , kehenkään ei pysty tutustumaan sukeltamalla pää edellä täysiä sisään, anna ihmiselle aikaa tulla näkyväksi. Ihmiseen tutustuu ajan kautta ja se ottaa yleensä enemmän kuin yhdet treffit.

2. Käytöstavat pelastavat
Ole kohtelias, käytöstavat pelastavat meidät monista hankalista tilanteista ja alun jähmeydestä. Älä mene liian nopeaan henkilökohtaisiin asioihin.

3. Kunnioita tunnetta
Jos koet toisen läsnäolon hankalaksi, hän kokee todennäköisesti samoin. Älä sopeuta väkisin tilanteesta toimivaa jos tutustuminen ei etene luontevasti.

4.  Ole aito oma itsesi
Tunteet ja kiinnostuksen saa näyttää. Voi olla, että se pelästyttää toisen, mutta no, etsitkö lopulta pelaajaa?

5. Vapaus jäädä tai lähteä
Ihminen saa muuttaa mieltään aina, sinulla on oikeus tehdä muutoksia myös aiemmin tehtyihin lupauksiin .Sinulla on vastuu itsestäsi, kuten deitilläsikin.

6.  Hyväksy tosiasiat
Jos et saa vastakaikua tunteillesi, tai et kykene vastaamaan toisen kiinnostukseen, ei se tarkoita sitä että sinussa tai toisessa olisi jotain vikaa. On vain harvinaista että molemmilla syttyisi yhtä aikaa lamppu palamaan tai että molemmat antaisivat sen näkyä. Treffeistä voi nauttia satunnaisena kohtaamisena, uuden ihmisen ja itsensä ihmettelynä.

7. Muista jälkihoito
Hyvin hoidettu jälkihoito tekee treffeistä ja deittikumppanista  ikimuistoisen. Harmi vain että harva osaa tuon hienon taidon.  Kiteytettynä kyse on siitä, että treffeistä kiitetään treffien jälkeen, mielellään persoonallisella ja lämpimällä otteella, oli se sitten somessa, tekstarilla, puhelulla tai postikortilla. Huom. Myös silloin,  vaikkei jatkoa tulisi. Kohteliasta on myös kertoa jatkotoiveistaan tai siitä ettei niitä ole, eikä vain feidata takavasemmalle nihkeilemään. Se on toisen ihmisen arvostamista. Kokemuksesta voin kertoa, että näistä deittikumppaneista puhutaan kauniiseen sävyyn myös silloin, kun ekat treffit jäivät viimeisiksi.

Lue myös Jevgeni Särjen keskusteluvinkit: 6 vinkkiä ujoille: Kuinka puhua uusille ihmisille?

perjantai 14. marraskuuta 2014

Olisimmeko vähemmän yksinäisiä jos jakaisimme tunteitamme?

Kuuntelen kuinka kaunis nainen itkee ja syyttää itseään. Hänellä on ollut pitkään stressiä, elämä on tuonut monta ikävää yllätystä, jotka hän on joutunut kantamaan yksin. Nyt häntä pelottaa, uudessa ihmissuhteessa on sanottu puolin ja toisin asioita vihan vallassa, eikä niitä saa otettua pois enää. Tarkoitus ei ollut satuttaa, mutta nainen ei jaksa uskoa anteeksiantoon. Kysymys on llmassa: ”Entäpä jos jään nyt kokonaan yksin?” Riidan pilvi varjostaa iltaa.

Nuori nainen on heittäytynyt ja antautunut suhteeseen, jossa mies perääntyykin parin viikon huuman jälkeen. Häpeä iskee. Sanotut sanat haluaisi ottaa takaisin. Itsesyytökset ovat raskaita. ”Miksi uskoin, miksi luotin sanoihin, helinään. Miksi annoin nähdä itseni paljaana? Miksi en lähtenyt ensimmäisenä, miksi jälleen petyin?  Parempi olla yksin.”
Terapeutti on tehnyt elämänsä aika paljon hyvää ja auttanut toisia. Ura on rakentunut omasta kivusta nousevan kutsumuksen varaan. Suurin tyydytys nousee muiden auttamisesta, tarpeellisena olemisesta. Illat ovat yksinäisiä, Facebook sykkii valoa hämärään ja hiljaiseen huoneeseen, keskusteluita tuttujen välillä syntyy ja sammuu. Ennen nukkumaanmenoa hän ottaa lämpimän kylvyn, se on kuin ihmisen syli, mutta turvallisempi.
Make ei saa pillua, naiset ovat hankalia. Niille on vaikea puhua, eikä ilman puhetta pääse eteenpäin. Oikeastaan Make haluaisi tyttöystävän, mutta puheen puutteessa ihmisen läsnäolon kaipaus kohdistuu seksiin. Se on hallittavampaa, helpommin ymmärrettävää ja hän tietää miltä se tuntuu. Se miltä kohtaaminen tuntuu on epämääräisempää. Seksissä voi suoriutua, ihmissuhteessa tehtävät liikkeet ovat  monimutkaisempia.
Pelko satutetuksi tulemisesta estää meitä avautumasta ja kohtaamasta ihmisiä. Ylistämme ja alistamme toisiamme.  Kurkimme aurinkolasien takaa toista ihmistä. Kun toinen lähestyykin meitä, mietimme miksi ihmeessä? Me koristelemme muiden elämät mielikuvituksellamme ja näemme niiden kauniit puolet, lähimmäistemme naamiot, puoleensavetävät puolisot, lahjakkaat lapset. Talon, autotallin ja puutarhan. Yksinäisyy, se koskee vain minua. Mitä minä olen tehnyt väärin jäätyäni ulkopuolelle?
Sananlasku sanoo ”Älä kadehdi toisen onnea, kun et tiedä hänen salaista suruaan.” Jos me todella tietäisimme toistemme salaiset surut, olisimmeko silloin lähempänä toisiamme, olisimmeko vähemmän yksin?
 
Lue myös Suvi Aholan kolumni yksinäisyydestä.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Sinkkutytön paras kaveri on hyvä aviomies

FreeDigitalPicturesGubGib
Erotessani avioliitostani nuorena naisena minulla ei juuri ollut miespuolisia ystäviä.  Muutamat lähemmin tuntemani miehet olivat tulleet elämääni puolisoni kautta ja myös lähtivät samasta ovesta. Silloin, alle kolmikymppisenä minulla oli myös vahvempia mielipiteitä siitä voisivatko mies ja nainen olla ystäviä. Onneksi ikääntyminen, heteronormatiivisen maailmankatsomuksen kariseminen itsestäni sekä elämänkokemus (jolla ei välttämättä ole muuten tekemistä iän kanssa) ovat haalentaneet rajaa mustan ja valkoisen välillä huomaamattomaksi. Samasta syystä myös tämän postauksen otsikkona voisi olla: Sinkun paras kaveri on toisen hyvä puoliso.

Kun rakkaussuhde päättyy tai edes suhteenpoikaset eivät etene halutulla tavalla alkua pitemmälle on usko usein ihmissuhteisiin kortilla. Syytellään sitoutumiskyvyttömiä kumppaneita, huonoa tuuria, omia paskoja valintoja, idioottimagnetismia, läheisriippuvuutta. Olenpa kuullut pitkään jatkuneelle sinkkukaudelle selityksinä myös feronomien puutteen ja perintötekijöiden vaikutuksen. Ihminen kaipaa syitä vaikka autuaaksi tekevää avausta harvoin löytyykään. Olemme monimutkaisia olioita, aina jossain määrin toiselle ja itsellemme tuntemattomia. Harva suhde on alunalkujaan napakymppi, ihminen on altis epäilyyn, vertailuun ja analysointiin. Moni lähtee suhteeseen vaikkei tuntisi palavaa rakkautta, pakottavaa himoa tai vastustamatonta kiintymystä. Tarve olla hyvän ihmisen lähellä tai perustaa perhe voivat olla tarpeeksi ja usein riittävätkin. Rakkaus voi syntyä pikkuhiljaa, halu toiseen löytyä yhteisen elämän kautta.
Vaikeimpia askeleita eronneelle on löytää luottamus takaisin. Mitä pahemmin on siipensä satuttanut päättyneessä suhteessa sitä vaikeampi on katsoa luottavaisena uuteen ihmiseen. Tekeekö tämäkin minulle saman? Onko minulla omaa osuutta asiassa, provosoinko toisen käytöstä, tunnistanko masokistisesti laumasta henkilön, joka astuu elämääni avaamaan haavani uudelleen? Siksi tärkein asia eron jälkeen onkin oman itsetunnon kasvattamisessa, omien vahvuuksien ja kauneuden löytämisessä. Emme nimittäin koskaan saa takeita elämältä siihen, ettei meihin enää sattuisi, mutta kun tärkein ihmissuhteemme, suhde itseemme on kunnossa, on meillä paremmin voimia selvitä haasteistakin.
Tästä pääsemmekin lopulta otsikon väitteeseen. Onko rakkautta ja parisuhdetta etsivälle ihmiselle paras kaveri onnellisessa suhteessa elävä ystävä? Ainakin se antaa mahdollisuuden nähdä läheltä, että rakkautta ja puolisoaan arvostavia kumppaneita on olemassa. Vielä mahtavampaa, jos tällaisen ihmisen tuntee vetovoimaiseksi. Kaveruussuhde tahollaan suhteessa olevaan ihmiseen on paras osoitus satutetulle sinkulle että maailmassa on rakkautta.  Tämä taas vahvistaa hänen omaa uskoa uuden parisuhteen mahdollisuuteen.  Toisen ihmisen läsnäolosta voi nauttia monella tapaa. On sitä paitsi hyvin vapauttavaa ettei elämää sulostuttavan vetovoiman tarvitse johtaa tapahtumiin, joissa useamman ihmisen elämä särkyisi.
 

lauantai 8. marraskuuta 2014

Voiko analysoida liikaa?

FreeDigital Pictures Bplanet
Jokainen tulkitsee asioita itsestään ja omasta menneisyydestään käsin. Siksi tapahtumille annetut leimat ovat aina subjektiivisia. Kun tilanteeseen liittyy ihmisen kohtaaminen  ja sen myötä tulevat monimutkaiset tunteet on tapahtuman analysointi vieläkin haavoittuvampaa. Tavallista on että menneisyyden tapahtuma näyttäytyy muistoissamme helposti hyvin erilaisena kuin saman hetken jakaneelle ihmiselle. Tällainen asetelma on hedelmällinen maaperä myös riidalle.

Kokemus syntyy tunteissa ja mielessä ja asettuu aina elämäntapahtumien jatkumoon. Vertailemme tilannetta omaan menneisyyteemme, muihin ihmisiin ja aiempiin tilanteisiin, etsimme todistusaineistoa ajatuksillemme ja pyrimme selittämään itsellemme tapahtumia. Se on tärkeää, koska pyrimme näin ymmärtämään toisen ihmisen osuutta tapahtumalle sekä omaa vastuutamme asiassa.

Analysointi on sitä intensiivisempää mitä vähemmän toinen ihminen antaa tietoa omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Tämä asetelma taas polarisoi tilannetta, jolloin vähemmän antava helposti syyllistää tulkitsijaa: "Sä analysoit liikaa, pitääkö sun aina tulkita." Tyypillinen tilanne on sellainen jossa varautuneempi ja hiljaisempi (usein myös omille tunteilleen vieraampi) henkilö ihastuu analysoijaan ja hänen tapaansa selittää maailmaa. Kun romantiikan hehku karisee, alkaa sulkeutuneempaa helposti ärsyttää toisen huomiot.

Mutta voiko analysoida liikaa? Aivan varmasti voi, mutta se on mittari myös sille ettei tulkitsija ole saanut välitöntä ja suoraa informaatiota, joka on taas perusta ymmärrykselle ja yhteyden syntymiselle. Avoimuus on kehittyvän ihmissuhteen tärkein ominaisuus eikä sitä ilman synny läheisyyttä. Kun analysoija askartelee omien ajatustensa kanssa yksin ja analysointinyrpistelijä perääntyy omaan nurkkaansa antamatta itsestään irti ajatuksia, ei ole tilaa yhteisten oivallusten syntymiselle.

Analysoinnin ikävin muoto on veivaus, johon erityisesti me naiset syyllistymme. Etsimme selityksiä asialle,  josta meillä on aivan liian vähän dataa ymmärtääksemme sitä. Käymme yhä uudelleen ja uudelleen läpi tapahtumaa tai ihmissuhdetta, vaikkei sen tarkastelu johda mihinkään. Veivaaminen on aikaa vievää touhua ja se satuttaa. Jos sinulla on tällainen taipumus niin ravistele itsesi siitä irti menemällä maailmaan ja kohtaamalla ihmisiä, jotka ovat valmiita jakamaan kanssasi ajatuksiaan niin ettei tulkinnalla jää tilaa. You see what you get.

Pohdittavaa

Jos koet joutuvasi analysoimaan toista, kysy mieluummin suoraan mitä hän ajattelee.

Huomioi, että toisen pidättäytyminen keskustelusta/kohtaamisesta voi olla myös passiivista vastarintaa mahdollista suhdetta kohtaan.

Jos et tunne saavasi yhtä paljon kuin annat, on todennäköistä ettei yhteytenne toimi

Rakastamalla täysiä et pysty muuttamaan toista avoimemmaksi.



Lue myös

Deittailetko saavuttamatonta ihmistä?: http://www.mindbodygreen.com/0-7132/5-signs-youre-dating-an-emotionally-unavailable-person.html



tiistai 4. marraskuuta 2014

Hyvät treffit, pahat treffit?

Ihmiseen tutustuminen on aina samalla itseensä uudelleen tutustumista. On aika, kun huomaat ihmisen, baarissa, kirjastossa, tinderissä tai bileissä. Maaginen hetki, jolloin mielihuvittelet hänet haluamaksesi. Aika kuluu ja haaveolennosta kasvaa ihminen, jolla on ollut myös sinusta omat odotuksesi. Viimeisen näytöksen jälkeen voi käydä niin että lyömme kannet kiinni ja arkistoimme paketin, usein pahoilla mielin ja pettyneenä, muistamatta, että tarinassa oli monta kohtaa ja johtopäätösten ei tarvitse synkentää koko yhteistä matkaa. Viisas ystäväni muistutti tästä minua hakiessani lohdutusta kompuroidessani mielestäni huonosti päättyneiden treffien kanssa: ”Jälkeenpäin voi antaa asioille leimoja, kuten moka tai onnistuminen tai virhe tms. Silloin kun ne oikeasti on kohdalla, niin sehän on ihan vaan tätä elämää.”

Hetkestä hurmioituminen, toiselle ihmiselle avautuminen ja alttiiksi asettuminen on tulemista myös itselleen näkyväksi. Tällainen minä olen, näin minä toimin. Uskallatko katsoa minua? Nähdä myös omien ennakkoluulojesi läpi?  Entä uskallanko minä kohdata sinut pelkoinesi ja arpinesi, tuomitsematta sinua hylkääjäksi, jos olet vain itsellesi rehellinen, niin kuin meidän kaikkien tulisi olla? Onko meillä loppujen lopuksi edes muuta mahdollisuutta kuin olla oma itsemme kohdatessamme toisemme?

Voi tehdä kipeää huomata olevansa tarvitseva. Vielä kipeämpää on kun toinen kääntyykin poispäin sinusta. Silloin on suuri kiusaus rikkoa yhdessä rakennettu hieno vuorovaikutusteos ja mitätöidä yhdessä koetun ajan arvo. Haukkua marjat happamiksi ja juosta luolaan karkuun.  Toisinkin voisi ehkä toimia? Tarkastella yhteistä matkaa, nauttia sen alkumetrien kauneudesta, huomioida itseään ja toista arvostaen väliin tulleet haasteet ja päästää irti. Toinen viisas ystäväni muistutti minua: ” Eivät nämä asiat kenellekään helppoja ole ja sorrumme usein latteisiin selityksiin ja piiloutumiseen totuudenhetkellä. Sen takia aikoinaan hovietikettikin kehittyi monimutkaisine kumartelukuvioineen, epämukavista tilanteista selviytymiseen mahdollisimman ehjin nahoin ja kasvot säilyttäen.”

Ihmiseen tutustuu vain tutustumalla, oikotietä toisen mieleen ei ole. Tärkeät ihmissuhteet vaativat antautumista ja heittäytymistä, aikaa. Nuorena ehkä riitti kauniit silmät ja nätti hymy. Aikuisena etsii muutakin, yhteyttä, jonka varassa on turvallista kasvaa, nauttia ja löytää. Joskus tällainen side puuttuu, se ei ole epäonnistumista, se on sen myöntämistä että se mikä ei toimi, ei toimi. Yleensä toinen vain myöntää tämän hieman toista ennen.