Haluatko olla oman elämäsi muutospilotti?

Vuodenvaihteeseen liittyy erilaisia rituaaleja ja lupauksia. Keskustelin ystäväni kanssa siitä, mitä hän aikoo luvata uuden vuoden kunniaksi? Sain kuulla, ettei kuulemma mitään, koska lupaukset ovat ärsyttäviä. Mietin itsekseni että johtuukohan se siitä, että hän osaa jo monet sellaiset asiat hyvin, jotka ovat monelle vaikeita: säännöllisen urheilun, painonhallinnan ja maltillisen alkoholinkäytön? Yleisimmät lupaukset kun tuppaavat liittyä elintapamuutoksiin. Minäkin olen jälleen tiputtamassa painoani ja ottamassa salikortin hyllyltä aktiivikäyttöön. Lisäksi minulla on muutama muu tavoite hihassani, jotka ehkä ovat jopa vaikeampia, mutta todentuessaan saisivat minut kukoistamaan, uskon, paremmin.

Olen vuosien aikana miettinyt usein, missä menee sparraavan kurin ja lämpimän armeliaisuuden raja, molempia olen kovasti tarvinnut erilaisissa tiukoissa muutosprosesseissa itseni ja asiakkaideni kanssa.Vaikeinta on joka kerta liikkeelle lähteminen, tai ehkä päätös on kaikkein vaikein. Sen jälkeen otetaan alkumatkavauhtia, jossa kitka on usein suurimmillaan, mutta liikkeellä ollessa on jo hetki hetkeltä helpompaa.Tavoitteet ovat minulle rakkaita, niiden avulla olen saanut aikaan suurimmat saavutukseni elämässäni ja siksi niitä auliisti tarjoilen myös muille. Tärkeintä ihmisen muutosprosessissa tukena olemiselle onkin tunnustella missä hänen oma motivaationsa lähde on? Toisaalta mikään muutos ei ole mahdollinen, jos ihminen ei ole valmis muuttamaan tapaansa toimia. Halu muutokseen ei riitä.

Elämä on jatkuvaa muutosta, siksi siitä puhuminen voi kuulostaa myös saivartelulta. On kuitenkin tärkeätä huomata. että muutos on meneillään jatkuvasti, vaikutat siihen tai et. Muutosta ei pääse piiloon, mutta voit vaikuttaa siihen mihin suuntaan muutut ja se on tärkeää. Päätös jäädä huonoon parisuhteeseen on päätös siinä kuin siitä lähteminenkin. Itsensä hylkääminen laiminlyömällä fyysinen aktiivisuutensa on samanlainen päätös kuin liikkeelle lähteminenkin. Päätös olla ottamatta vastuu omasta elämästään on päätös siinä kuin itsensä rakkaudellinen huomioiminen.

Mitä opin tänä vuonna?

Takanani on muutosten vuosi, johon on mahtunut monta ”Ekaa kertaa elämässä” –kokemusta. Olen tehnyt asioita, joista en osannut unelmoida, mutta joihin tartuin kun mahdollisuus tuli vastaan.

Muutos on aina elämän kysymys, tässä olen, otatko minut? Se vääntää ja vastuuttaa, houkuttaa ja pelottaa. Muutos ei ole milloinkaan kevyt kulkea, mutta ilman sille suostumista ei ole mahdollista mennnä eteenpäin. Suurimmat saavutukseni ovat liittyneet työhöni ja itsetuntemukseeni, mutta en malta olla antamatta palautetta itselleni myös äitinä olemisesta. Suurin haasteeni kun on ollut sille suostuminen, että lapseni ovat kasvaneet aikuisiksi. Lapseni eivät ole minun lapsiani, vaan elämän lapsia, kuten Gibran on kirjoittanut. Olen nainen keskellä elämää, itsekseni syntymässä. Tilastolliset toiset 46 vuotta siintävät, mutta toivon että oli määrä mikä tahansa, osaan elää ne uskollisena itselleni. Aavistan, että muutosten vuosi 2015 saa parinsa ensi vuodesta, koska jo nyt on näkyvissä monta uutta alkua. Niin että mitä opin? Luottamaan paremmin ja uskaltamaan enemmän.

Kiitos kun olit mukana kanssani tämän vuoden. Blogini täyttää huomenna kaksi vuotta ja hetkellä minä hyvänsä kilahtaa 70 000 klikkausta täyteen. Kiitos kaikesta vuoden aikana saamastani palautteesta teille. Palaan blogin pariin ensi vuoden puolella.  Löydät ensi vuoden kurssitarjonnan sivuiltani www.uudenelamanvarit.fi.

Vuoden kolme luetuinta juttua

Kaikki me rämmimme rakkaudessa

http://suhteellistajasuhteetonta.blogspot.fi/2015/03/kaikki-me-rammimme-rakkaudessa.html

Elämyshakuinen erityisherkkä säihkyy ja vetäytyy 

http://suhteellistajasuhteetonta.blogspot.fi/2015/09/elamyshakuinen-elamysherkka-saihkyy-ja.html

Asiat jotka olisin tehnyt toisin ja ne jotka tein juuri oikein

http://suhteellistajasuhteetonta.blogspot.fi/2015/03/asiat-jotka-olisin-tehnyt-toisin-ja-ne.html

Kun sydän särkyy, ei järjestä ole apua

Eron yhteydessä puhutaan usein jättäjistä ja jätetyistä, vaikka aina asia ei ole niin yksinkertainen. On heitä, jotka kokevat tehneensä aktiivisen lähtöpäätöksen toisen provosoimana ja ihmisiä, jotka päätyvät yhteistuumin eroon ilman suurta draamaa, tällöin eroa on usein pohdittu pitkään ja yhdessä on ehkä oltu lähinnä lasten takia hyvin toimivassa kämppissuhteessa.

Erosuru riipaisee syvältä jätettyä, mutta usein myös jättäjää, vaikka ensin mainittu ei sitä välttämättä näe. Molempien tunneprosessit kulkevat myös eritahtia. Siinä kun jätetty makaa kuilun pohjalla ensimmäiset kuukaudet tai jopa pitempään (erosuru voi helposti kestää vuodenkin), on jättäjä usein energinen ja aikaansaapa, uuden elämänsä innoittamana. Jos eroamisen avulla on haettu selvyyttä omiin kasvukipuihin, tulee jättäjälle se päivä vastaan, jolloin hänen täytyy kohdata, ettei kumppania vaihtamalla saa vaihdettua itseään vaan raivaustyötä pitää tehdä moneen suuntaan elämässä. Tällainen prosessi voi olla kivulias, mutta parhaimmillaan se on hyvin kasvattava kokemus. Joskus käy niin, että kumppanit palaavat sen jäljiltä takaisin yhteen. Se kuitenkin vaatii paljon anteeksiantoa, rakkautta ja kyllä, tahtoa,

Akuutin erokriiisin keskellä ihminen tarvitsee kuulijaa, joka on läsnä. Voit toki antaa neuvoja, mutta järjen ääni ei kulje kirkkaimmin eroajan mielenmaisemassa. Usein vain  kädestä kiinni pitäminen toimii oikein hyvin. Erosuru on sukua muunkinlaiselle surulle. Se on vääjäämättömän hyväksyntää alkukieltämisen jälkeen. Opettelemista näkemään uusin silmin, uuden  tarkoituksen löytämistä. 

Ero järisyttää useimmiten  koko sitä perustaa mille oma elämä on rakennettu, ei ihme että sen käsittelemiseen voi mennä kauan aikaa. Tärkeää on suostua kunkin päivän tunteille. Logoterapeuttinen herätelause "Mitä elämä kysyy sinulta tänään?"  toimii tässäkin kohtaa elämää hyvin. Erosurun keskellä on tärkeää muistaa itsestä huolehtiminen, vaikka se on ehkä viimeinen asia joka tulee mieleen. Jos olet eronneen läheinen, muista pitää huolta omista rajoistasi, on upeaa että autat ja tarjoat tukea, mutta päättymätön veivaaminen ei auta eronnutta prosessissaan eteenpäin.

Voit auttaa eroa läpikäyvää ystävääsi seuraavin keinoin

1. Kuuntele, älä yritä ratkaista tilannetta tai selittää sitä auki.
2. Osoita myötätuntoa auttamalla arjen asioissa.
3. Jos eronneella on lapsia, voit tarjota lastenvahtiapua.
4. Sinun ei tarvitse tuomita jättäjää, jätetty ei välttämättä ole valmis kuulemaan ajatuksiasi.
5. Pidä välillänne olevat asiat luottamuksellisina, ja kerro se myös ystävällesi.
6. Älä kerro ystäväsi eksän tekemisistä vaikka niistä tietäisitkin. 
7. Kannusta erosurua läpikäyvää käymään eroon liittyvät tunteensa läpi selvinpäin.
8. Vahvista ystäväsi itsetuntoa kertomalla hänelle miksi hänestä pidät.
9. Kannusta ystävääsi ottamaan vastaan  hankalatkin tunteet.
10. Akuutein ja rajuin shokkivaihe kestää yleensä korkeintaan puoli vuotta, jos tilanne pitkittyy eikä ystäväsi pääse eteenpäin, ohjaa hänet ammattiavun piiriin tai eroseminaariin, jossa hän saa hoitavaa vertaistukea. Sinun tehtäväsi alkaa olla suoritettu eron suhteen ja voitte toivottavasti keskittyä muihin ystävyyttä ylläpitäviin asioihin.

Ihminen on oman elämänsä käyttöliittymä

Tulin tänään Rakkauden polku -retriitistä Heponiemen kurssikeskuksesta. Mieli ja sydän täynnä tuliaisia. Meidän kirjava joukkomme, ennalta toisillemme pääosin tuntemattomat, jaoimme yhteisen tilan kahden vuorokauden ajan. Sosiologi Kaisa Kuurne ja teologi, yliopistopappi Henri Järvinen veivät meidät vaihtuviin maisemiin, konkreettisesti, mutta myös filosofisesti. Aurinko hyväili järveä sumun läpi, vanhan talon seinissä kuiskivat tarinat. Ruoka oli herkullista, meditaatiot vahvistavia ja palvelu mainiota. Yhteys välillämme löytyi. Lähtiessäni perjantaina viikonlopun viettoon olin stressaantunut ja kiinni, kaipasin rauhaa. Sitä sainkin, mutta paljon muutakin erityistä. Koskettavia tarinoita, kohtaamisia, läsnäoloa, mahdollisuuden katsoa ihmisiä eri puolilta elämää. Kotimatkan torkuin, kotiin palasin levänneenä. Suosittelen lämmöllä retrittejä kaikille, jotka haluavat hiljentyä itsensä ja kysymystensä äärelle. Niitä on monenlaisia, uskoville ja uskonnottomille tarkoitettuja. Meidän retriittimme oli avoin kaikille elämänkatsomuksille, se oli lämmittävää. Hiljaisuus hoitaa ja avaa meidät näkemään kirkkaammin. Mitä sinä voisit löytää hiljaisuudesta?

Mitä sitten toin mukanani viikonlopusta omaan elämääni?

Minun tärkeä tehtäväni on suostua omalle tarinalleni. Jos ohitan tänään nykyhetken hapuillessani tulevaa, menetän mahdollisuuden kasvaa tämän päivän kysymyksessä. Kun olen nyt, osaan myös tehdä päätöksiä tästä hetkestä käsin ja se on ainoa, mikä minulla varmasti on. Pystyäkseni lepäämään itsessäni ja löytämään vahvistavampaa suuntaa, on minun pyrittävä havainnoimaan, ei tulkitsemaan. Pyhä Antonius Suuri on sanonut että hiljaisuuteen paetaan kuuntelemista, puhumista ja näkemistä, jotta voisimme  kuulla vain sydämemme ääntä. Sydän tarvitsee rauhaa ja tilaa. Emme kuitenkaan ole tulkinnasta täysin vapaita kuin hetkittäin, koska, kuten sanoiksi muotoilin tänään hiljaisuuden päättyessä: Olemme oman elämämme käyttöliittymiä. Ilmennämme elämän ja rakkauden lahjaa meille annetun kehomme ja mielemme kautta.

Himo, haikeus vai hapuilu? Ero piirtää uudet ääriviivat seksuaalisuuteen

Kun rakkaussuhde päättyy, voi olla yllättävää, kuinka moni asia ei menekään ihan niin kuin ajatteli. Tilanteet ovat uusia, oma reagointi ihmetyttää. Eroon liittyvien tunteiden käsittelyyn voi mennä kuukausia, jopa vuosia kauemmin kuin oli itselleen budjetoinut.

Eroseminaareissa tapaan usein ihmisiä, jotka ovat tulleet suorittamaan kriisiään pois päiväjärjestyksestä ja jotka viikkojen myötä suostuvat vasta omaan, yksilölliseen rytmiinsä. Ajan järjestys muuttuu erossa. Moni joutuu tutustumaan ensimmäistä kertaa yksinoloon. Tai sitten yllättää vapaus, jota oli kaivannut niin pitkään, mutta joka ei tunnukaan miltään. Tai kutkuttava uusi suhde, johon lennossa vaihdettiin, väljeneekin vaarallisen nopeasti vihjaten ikävän tuttuihin oma-apukirjojen otsikoihin siitä, ettei ero ole vastaus omiin kasvukipuihin. Ja sitten on vielä seksi, ihana, lumoava, itsensä kadotus- ja löytämismaailma, joka antaa mahdollisuuden mitä kauniimpiin ja karuimpiin kohtaamisiin.

"Nyt kun en voi enää vastuuttaa sinua seksittömyydestäni ja yksinäisyydestäni vierelläsi, on tullut aika ottaa mittaa omasta vapaudestani."

Sanotaan että eroajaa mietityttää kolme asiaa erityisesti eron hetkellä. Se, kuinka pärjään taloudellisesti, se, kuinka lapset pärjäävät kaiken keskellä ja mistä saan nyt läheisyyttä ja seksiä? Viimeinen kohta vie hieman tosin sivuraiteelle; yleensä läheisyyttä ei eroajien välissä enää eron koittaessa juurikaan ole, vaikka teknisesti seksiä vielä olisikin jäljellä.

Eron jälkeinen vapaus on toki mahdollisuuksien maailma. Jos lupaa ei tarvitse kysyä eikä menojaan raportoida, on edessä nautintojen buffet-kattaus kaikilla herkuilla, ainakin periaatteessa. Kaikki eivät sinne kuitenkaan syöksy. Kaikki eivät sinne halua. Kertakäyttöseksi edellyttää (toivottavasti) omien rajojensa tuntemista,itseään ei kannata altistaa tilanteihin, joita katuu jälkeenpäin. Toisaalta käytävillä puhutaan, että moni suuri rakkaustarina on alkanut baaritiskiltä ensimmäisen yhteisen yön kautta. Sitä ei vain voi oikeasti koskaan tietää. Eikä kukaan voi sinun puolestasi tehdä rajauksia sille, kuinka sinä ilmennät seksuaalisuuttasi. Kyse ei ole moraalista, vaan vastuullisuudesta itseäsi kohtaan.

"En ikinä uskonut että voisin tavata niin ihanan miehen ravintolassa ja siinä hän kuitenkin oli. Vietin yön hänen kanssaan, se oli luonnollista. Nyt olemme olleet yhdessä jo vuosia."

Jos on joutunut suhteessaan vonkaamaan, voi olla yllättävää ettei vapaus ratkaisekaan saamisen ongelmaa, vaan kyseessä ovat olleet muut läheisyyden esteeksi tulleet asiat, jotka eivät selkenekään sinkkustatuksella. Toisaalta monta vuotta haluttomaksi itsesä kokenut voi suureksi yllätyksekseen eron myötä löytää itsestään ilon ja himon, kun tila ympärillä kasvaa ja pääsee tutustumaan itseensä vapaammin.

Seksi ei milloinkaan ole ainoa syy eroon, sitä ei voi irrottaa ihmissuhteen muista puolista. Seksi ottaa aina jollain lailla kantaa siihen miten me kohtaamme henkisellä tasolla tai olemme kohtaamatta. Seksuaalinen halu ja taito ilmaista itseä sen kautta partnerille on äärimmäisen tärkeä ja herkkäviritteinen systeemi, joka resonoi menneisyytemme, hormonitoimintamme ja ilmaisutaitomme kanssa. Rakkaus on sen kaunein käyttövoima, vaikkakaan ei ainoa.

"Seksi itsen kanssa on varmaa turvaseksiä, ajattelin ja päätin nauttia toistaiseksi vain omasta seurastani."

Jos olet eksynyt päättyneessä suhteessasi oman halusi lähteeltä, älä syöksy etsimään sitä eron jälkeen vaihtuvien suhteiden kautta vaan tutustu ensin kehoosi ja mieleesi. Tutki aistejasi, hoida itseäsi, tutustu kehosi mahdollisuuksiin ja kauneuteen. Tutustu asioihin, jotka miellyttävät sinua, fantasioi ja mene rauhassa eteenpäin. Erosurun aikana harvoin haluttaa armottomasti, mutta laastari saman peiton alla antaa joillekin eronneille turvaa. Puhutaan niin sanotuista kasvattavista suhteista, ihmisistä, joiden kanssa kuljet tässä kohtaa hetken yhdessä kunnes elämä vie teidät erilleen, tai johtaa vahvemmin yhteen.

"Halusin vain nukkua jonkun vieressä, en pystynyt ajattelemaan muuta,  kerroin  sen hänelle ja hän ymmärsi minua."

Älä milloinkaan pönkitä itsetuntoasi suostumalla seksiin vain siksi, että kelpaat jollekin. Seksi väärässä seurassa ei tee hyvää ja voit joutua maksamaan oppirahoja pitkään. Tosin lopputulosta ei välttämättä tiedä ennen kuin kokeilee. Väitetään kuitenkin, että ihminen tietää hyvin nopeasti vaistomaisesti ketä haluaa, joten sparraa intuitiotasi. Kun tunnet olevasi valmis, (tunnet sen kyllä kun olet), niin muista huolehtia myös terveydestäsi, äläkä suostu ilman kondomia seksiin.

Kuva: Unsplash/Kate

Eronneiden joulukalenteri

Ensimmäinen joulu eron jälkeen on usein rankka. Monelle myös yksinäinen. Uuden elämän värit julkaisee päivittäin joulukuun ajan Facebook-sivullaan Eronneiden joulukalenterissa vahvistavan tekstin, kuvan tai linkin rakkaussuhteen päättymistä läpikäyville.

Parisuhde on henkinen prosessi - Niin on myös avioero

Uusin Hidasta elämää -artikkelini on julkaistu.

"Joskus mikään yrittäminen ei enää riitä ja viimeiseksi kortiksi pöydälle jää ero. Kriisi on molemmille samaan aikaan yhteinen ja samalla aivan oma, tuntematon maa, joka täytyy kulkea omassa tahdissa, omin tukivoimin. Varmasti yleisimmät eron yhteydessä kysytyt kysymykset ovat: Miksi erosimme? Kuinka koskaan voisin enää luottaa kehenkään, kun se, johon luotin, petti odotukseni? ja Mitä tein väärin? Ensimmäiseen kysymykseen ei ole milloinkaan vain yhtä vastausta, toisen kysymyksen haasteeseen pystyy vastaamaan ajan kanssa tutustuessaan rakkauteen ja omaan itseensä paremmin. Kolmas kysymys on vaativa ja väkivaltainen. Voit toki pohtia, voisitko tehdä jotain tulevaisuudessa toisin, mutta päättyneessä suhteessanne toimit todennäköisesti niin kuin parhaaksi näit."

Lue koko artikkeli >>

Ottaisitko supervoimasi käyttöön?

Näetkö ruusun aidon olemuksen?

Yksilökeskeinen maailmamme korostaa kovin mielellään omavaltaisuutta ja yhtäläisiä onnistumisen edellytyksiä. Kaikilla ei kuitenkaan ole samoja valmiuksia ottaa elämän tarjoamia mahdollisuuksia vastaan. Tärkeää on muistaa, että voimme kuitenkin auttaa läheisiämme uskomaan itseensä. Toiselle annettu rohkaisu tekee hyvää myös itselle, se on yksi myötätunnon voiman rakkaudellisista ominaisuuksista.

En pidä sanasta menestyjä, vaikka sen sisältö monelle onkin myönteinen. Se tuoksahtaa tunkkaiselta, näyttää itsekeskeisen mahtipontiselta. Sanan ympärillä on kuin liian kirkas keinovalo, joka tarkkaan katsoen on jo alkanut hieman väristä välttämättömän edellä. Toisaalta ymmärrän, että kysymys on lähinnä sanaan liittyvästä mielleyhtymästä. Kukaan ei voi olla menestyjä läpi elämänsä, ihmisestä otetaan isointa mittaa niinä hetkinä, kun suosio hiipuu ja kannattajat nousevat vastaan. Ehkä aidon menestyjän mitta onkin selviytymistaidoissa, niissä aallonharjojen välisissä laaksoissa, jolloin näkyvyys yleisölle katoaa?

Olisinko siis mieluummin selviytyjä? Sana vihjaa tilanteista pakoon pääsemiseen, todistaa liukkaista kintuista, mutta myös jaloilleen putoamisesta tai toisin sanoen takaisin ylös kiipeämisen taidoista kompastelun jälkeen. Selviytyjä viittaa myös selviämiseen, kenties selkeytymiseenkin. Se on valoisa sana, armollinen. Ansaitset selviytyjän tittelin kun pääset eteenpäin kriisistä, mutta se annetaan myös helposti hänelle, joka ei pyydä apua tai turvaa itsensä ulkopuolelta. Onko selviytyjä siis itseriittoinen? Tuskinpa, hän on vain tottunut olemaan se aina reipas ja valmis lähimmäinen, joka kantaa auliisti omat taakkansa ilman muiden apua.

Ainakaan en halua olla epäonnistuja? En ehkä halua, mutta voin joutua taipumaan ja kyllä, se kuuluu elämään. Sanotaan että lapselle tekee hyvää kokea pettymyksiä, se sparraa häntä kasvussaan ja kyllä, meitä aikuisiakin, kun vain osaamme ottaa haasteet uusien alkujen mahdollisuuksina. Voimme auttaa lapsia ja nuoria uskomaan huomiseen ja omiin taitoihinsa, mutta myös näkemään, että elämän tarkoitus ei ole olla jatkuvaa nousukautta, vaan haasteet ja vastoinkäymiset auttavat usein parhaiten itsetuntemuksessa.

Katsomme toisiamme ja maailmaa aina omasta menneisyydestämme käsin. Annamme leimoja ja kuvauksia oman kuplamme vääristäminä. Ja se on hyvä ja ymmärrettävää, koska se on on inhimillistä. Mutta samalla se haastaa meidät katsomaan paremmin.  Anthony de Melloa mukaillen: "Katso tarkkaan ruusua, ettet näkisi vain omaa mielikuvaasi, vaan ruusun aidon olemuksen."

Haluat sitten uskoa menestymiseen, selviytymiseen tai mihin vain sinulle tärkeään, niin muista, että parhaat supervoimat ovat mahdolliset myös sinulle. Ne ovat myötätunto, kiltteys ja vastuullisuus. Muista, että voimien paras käytettävyys on mahdollista vasta, kun olet osoittanut niitä ensin itseäsi kohtaan. Se taas edellyttää pelosta luopumista, tai ainakin toimimista pelosta huolimatta. Jos sinun on vaikea luottaa elämään tai maailmaan, niin ehkäpä saat turvaa Pariisissa perheensä kanssa asuvan ystäväni minulle tällä viikolla lähettämästä rohkaisuviestistä: "Väkilukuun suhteutettuna 1900-luvulla on kuollut väkivaltaisesti ihmisiä vähemmän kuin aiemmin, maailmansodista huolimatta."

Mitä on hyvä erovanhemmuus?

Kuva: www.apuaeroon.fi

Puhuin hyvästä erovanhemmuudesta tänään Mielenterveysmessuilla. Esityksen teko oli samalla matka omaan menneisyyteen, luin yleisölle jopa hyvin henkilökohtaisen tekstin omasta eroprosessistani vuodelta 2001. Katosin hetkeksi menneeseen. Kuinka läsnä kaikki ajat meissä ovatkaan! Oma eroni haastoi minut 17 vuotta sitten tutkimaan itseäni. Jätetyksi tulemisen kipu nosti esiin monenlaisia vahvoja tunteita, vihaa, häpeää ja pettymystä. Tulevaisuuteni oli peruutettu, ympärilläni oli autio maa. Vaikka en pystynyt katsomaan eropäätöksen tehnyttä eksääni silmiin ensimmäisinä erokuukausina, oli päätös suhtautumisestani jaettuun vanhemmuuteen aivan selvä. Tekisin kaikkeni sen eteen, että lastemme mahdollisimman hyvä arki pysyisi ja suhde isään jatkuisi tahollaan hyvänä. Se ei ollut helppoa, kun sydän välillä pehmeni, niin ego potki vastaan. Kaiken kaikkiaan aktiiviseen erotyöskentelyyn omalla kohdallani meni muutamia vuosia ja lopulta, varmaan sen kauttakin, siitä syntyi ammatti.

Mistä puhuin, kun kerroin tänään hyvästä erovanhemmuudesta? Puhuin rakkaudesta ja tunteidenkäsittelystä. Siitä kuinka pitää olla valmis tekemään oma tunnetyöskentelynsä, jotta voi päästää irti ja rakentaa uutta. Kenties uuden, kaveripohjaisen suhteen entiseen puolisoonsa. Ystävyys ei tietenkään voi kuitenkaan olla kaikissa tilanteissa tavoite.Siihen, kuten hyvään parisuhteeseenkin tarvitaan molempien halu toimia yhdessä. Aihe herättää tunteita varsinkin vanhemmissa, jotka kokevat että heidät eristetään lapsistaan, vieraannutetaan. Tällä tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, joilla lapsen vuorovaikutussuhdetta toiseen vanhempaan vaikeutetaan tahallisesti. Aiheesta voi tänään kuulla enemmän Ajankohtaisen kakkosen lähestyksessä kello yhdeksän.

Oleellinen kysymys on, voitko seistä kaikkien tekojesi takana vielä silloin, kun lapsesi on niin iso että hän kysyy sinulta syitä hänen elämäänsä koskeviin päätöksiisi?  Erovanhemman suhde omaan itseensä ja elämään on erolapsen avainkortti maailmaan. Kuinka puhut parisuhteesta, kuinka puhut rakkaudesta? Millä tavalla puhut luottamuksesta ja muista ihmisistä? Vaikka kumppanisi olisi särkenyt sydämesi, hän on yhä lapsesi vanhempi, osa lastasi ja hänen tarinaansa. Myös teillä todennäköisesti oli menneisyydessä jotain hyvää, ainakin se, että yhteinen lapsenne pääsi maailmaan. Jos et pysty sanomaan mitään kaunista eksästäsi, älä sano mitään.

Suomessa tehdään vuosittain 45 000 lasten huoltajuussopimusta. Yhdeksänkymmentä prosenttia näistä pystytään sopimaan ilman oikeudenkäyntiä. 60 prosenttia lapsista on eron tapahtuessa pieniä, korkeintaan alakoululaisia. Jos vanhemmilla on parisuhdeongelmia tai erotilanne on 71 prosentilla lapsista havaittu psyykkistä oireilua. Täytyy muistaa, että oireilu on kuitenkin asiaankuuluvaa.Niin lapsi kuin aikuinen reagoi aina kriisin tai muutokseen psyykkisesti. Tärkeää on, että meillä on tarjota jatkossakin riittävät tukikeinot näihin tilanteisiin. Uuden hallitusohjelman lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa on jotain ilahduttavaa, siinä on huomioitu erikseen eroapu: "Vahvistetaan eropalveluita. Tehdään lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslainsäädännön uudistus." Toivotaan että linjaukset näkyvät myös eroauttamisen arjessa resursseja jaettaessa.

Jos haluat tämän päivän hyvä erovanhemmuus -power-pointtini, voit pyytää sen osoitteella marika.rosenborg@gmail.com.

Rakkaus on merkityksellisyyttä

”Rakkaus ei ole onnellisuutta, vaan merkityksellisyyttä. Rakkaus on sitä, että annat toiselle luvan kasvaa oman mittansa kokoiseksi. Rakkaus on sitä, ettei anna elämän muutosten tulla myötätunnon ja hyvän tahdon esteeksi.”

Olen juuri tullut Rakkauden polku - kurssilta, jonka annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi. Kurssin tuottavat Hiljainen tila ja Kasvutahto. Kyllä, haluan kasvaa ja nyt juuri hiljaisessa tilassa. Se on toinen syntymäpäivälahjani: Viikko Hangossa harmaan meren ja taivaan avarassa sylissä. Käyn siellä läpi välitehtäväämme, reflektiotani rakkaudesta, läsnäolevaa olemista itselle, nykyhetkessä, menneisyyttä katsoen. Tätä kurssia tarvitsin, aloitusilta täytti odotukseni.  Pastori ja hengellinen ohjaaja Henri Järvinen, sosiologi, kouluttuja ja elämäntaidon ohjaaja Kaisa Kuurne ja perheneuvoja, paripsykoterapeutti ja pastori Juha Petterson antoivat enemmän kuin asiantuntijuuttaan, he olivat läsnä ihmisinä. Emme opi kurssilla totuuksia, opimme keskustelun kautta toisiltamme, itsestämme havaintoja tehden.

Tutkimukset osoittavat, että terapeutin suhde asiakkaaseen on ratkaisevampi kuin viitekehys, jota prosessissa käytetään. Jos ajatellaan vertaisryhmiä ja erilaisia itsetuntemuskursseja, on myös selvä että osallistujan pitää tuntea luottamusta vetäjää kohtaan. Itsensä kanssa sinut oleva, herkkävaistoinen ja avoin vetäjä luo ilmapiirin, jossa on tilaa ajatusten ja tunteiden hedelmöittymiselle.

Minua innostaa rakkauden tutkimiselle antautuminen, minua ilahduttaa se, että saan olla osa ryhmää. On valtavan hienoa, että saan oppia tämän moniammatillisen tiimin ohjauksessa. Kenties kuitenkin se järisyttävin asia on, että pystyin antamaan itselleni omaa aikaa. Maailmankaikkeus omalta osaltaan huolehti, että kurssi järjestetään ainoina minulle sopivina päivinä tämän vuoden aikana. Tai sitten se oli sattuma, mutta ehkä se on sama asia?

Tunteellinen mies

"Tulevaisuudessa aion ilmaista tunteitani parisuhteessani." Lause on lainaus mieheltä, joka on eroryhmässäni rakentamassa avioeron jälkeistä elämää. Minua lämmitti ääneen sanottu lupaus ryhmän edessä,  se oli vahva todiste jälleen siitä kuinka ihminen halutessaan voi muuttaa itseään, parantaa suhteitaan, olla läheisempi itselleen ja kumppanilleen.

Osallistuin viime viikolla Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliiton Kohti voimavaroja työssä - seminaariin. Frank Martelan, Markku Ojasen, Mareena Heinosen ja Matti Rimpelän esityksistä kutoutui mielenkiintoinen päivä, jonka parasta (lue: itselleni uusinta) antia tällä kertaa olivat kahden viimeisen esiintyjän ajatukset.

 "Herra suorasuunakin" tunnettu psykologi Rimpelä avasi raikkaasti ajatuksiaan siitä kuinka asiantuntijakäsite pitäisi nähdä laajemmin ja sen pitäisi merkitä muutakin kuin tutkintoperusteista titteliä, eikä ehkä välttämättä sitäkään. Asiantuntijaksi voi pätevöityä myös kokemuksella, eikä siihen aina tarvita välttämättä todistusta. Rimpelän ajatukset naisten ja miesten erilaisesta tavasta ilmasta tunteitaan olivat myös maistuvaa herkkua.  Ehkä me naiset olemme vaihtelevampia tunneskaalassamme ja on tärkeää, että sen biologinen perusta tunnustetaan. Mutta erityisesti minua hehkutti Rimpelän hymyilevä ulostulo oman tunneilmaisunsa parantumisesta eläkepäivillään. Kyllä, koskaan ei ole liian myöhäistä oppia ilmaisemaan paremmin tunteitaan parisuhteessaan.

Kirsikkana tähän noukin teille pari palaa Havaintoja parisuhteessa -blogin viimeisimmästä postauksesta Mies ja tunteet, osa 14, rehellisyys. Tuo ihana mies, Sami Minkkinen avaa parisuhdeviestintää käyttämällä omaa elämäänsä esimerkkinään tavalla, joka lämmittää, herkistää ja riemastuttaa:

"Parisuhde on kahden pääosaesittäjän näytelmä. Siinä on kaksi ihmistä, joilla on kahden ihmisen toiveet, tarpeet ja tunteet. Ne kolahtavat useinkin yhteen, mutta niiden kolahdusten vauriot ovat paljon pienemmät kuin sen kolahduksen, että vuosien itsepetoksen jälkeen näkee itsensä sen umpikujan edessä, jonka läpi ei enää päästä."

Tällaisia Samin kaltaisia kundeja me tarvitaan, miehen maailman sanoittajia, joiden tekstejä ei vaivaa osoitteleva opettaminen. Raatorehellinen itsensä tulkitseminen ja peiliksi muille miehille asettuminen ilman noloa paljastelua on vaikea kirjoittamisen laji, eläkööt siitä hänelle ja hurraa kaikille niille miehille, jotka saavat tästä bloggarista apua itsetuntemusmatkallaan.

"Se lähtee kuin itsestään. Palautuminen. Elämän ottaminen takaisin itselleen. Rehellisyys. Ei se ehkä maata peri, mutta yhden parisuhteen ainakin. Eräänä iltana riisuin itseni alastomaksi vaimoni edessä. Minä en tuntenut häpeää niistä vartaloon jääneistä arvista, joita en ollut ennen uskaltanut näyttää. En tuntenut pelkoa kertoessani hänelle, että mitä minä häneltä tarvitsen. Sillä kaikki mitä minussa on ja mitä minä elämältäni haluan, on täyttä totta ja kukaan ei sitä pysty pois minulta ottamaan. Minä uskallan olla rehellinen ja sanoa, että tämä kaikki tässä hetkessä on se, mitä minä haluan. Minussa on vikoja, joita minun ei tarvitse valheella muuttaa paremmiksi."

Rehellisyys kumppanille vaatii rehellisyyttä itselleen. Vain ihminen, joka on läheinen itselleen voi olla sitä myös toiselle. Avoimuudesta syntyy intiimiyttä ja se tekee tilaa tulla näkyviksi toisillemme. Joskus se voi koskeakin, mutta silloin se on vapauden hinta.Moni on kokenut että suuriin oivalluksiin kuuluu usein kärsimystä. Kysymys kuuluu, haluatko tuntea kumppanisi vai varjella mielikuvaasi hänestä?

Hesarin juttu Sami Minkkisestä.

Erityisherkkä ihminen eroryhmässä

Kuva: Katri Somerjoki

Herkkä ihminen kaipaa tukea ja hyväksyntää elämänsä kriisitilanteissa. Tämä näkyy eroryhmissä, joissa osallistujista keskimäärin noin puolet kuuluu eristyisherkkien joukkoon, kun tilastollisesti väestöstä heitä on noin viidennes. Vertaistuen parantava voima sopii heille siksikin, että suljetussa ryhmässä tutustuminen toisiin on turvallisempaa ja pienryhmissä käytävä keskustelu vähemmän häiriöaltista. Oman haasteensa toki on itsensä asettamisessa alttiiksi ja näkyväksi, mutta se palkitsee pian ja vahvistaa luottamusta osallistujien välillä. Alkujännitykseen liittyvä ylivirittymisen tunne hälveneekin useimmilta jo toiseen tapaamiseen mennessä. Eroryhmät ryhmäytyvät huomattavan nopeasti ja suuri osa ryhmäläisistä pitää yhteyttä toisiinsa vielä vuosia seminaarin loppumisen jälkeen. Tänä syksynä olen saanut iloita kahdenkin eri ryhmäni viiisivuotissynttäreistä.

Herkkä ihminen antaa paljon ja sopeuttaa käytöstään usein liikaakin muiden ihmisten vaatimuksiin. Haasteellisessa ihmissuhteessa herkkä uupuu helposti, eikä aina tunnista rajojaan. Yksin ajatusten kanssa voi joutua kohtuuttomiinkin tilanteisiin itsensä kanssa. Jos parisuhteeseen on liittynyt väkivaltaa, mitätöimistä, pettämistä tai päihteitä, voi herkkä olla niin nujerrettu ja eksyksissä ettei hän koe ansaitsevansa ymmärrystä. Mitä pitempään hankala tilanne on kärjistynyt, sitä vaikeampaa herkän voi olla nähdä oma vastuunsa tai vastuuttomuutensa toimimattomassa suhteessa. Usein silloin paras apu tulee henkilöltä, jolla on ollut kokemusta samasta. Siksikin eroseminaari toimii.

Erityisherkälle ihmisille voi joskus olla huomattavan vaikeaa lähteä mukaan tuntemattomien seuraan, mutta kynnyksen ylittäminen kannattaa. Varsinkin silloin, jos herkkä kaipaa vahvistusta vaikeassa tilanteessa omalle sisäiselle kokemukselleen, jota on ehkä pitkään nujerrettu. Vertaistukiryhmien suuri voima on siinä että ne keräävät yhteen saman kokeneita ihmisiä ja yhteinen kokemus antaa yhteisen kaikupohjan, jonka voimin mennä eteenpäin.

Vertaistukiryhmiin voi liittyä myös ennakkoluuloja. Useimmiten ne liittyvät siihen, että ryhmien kuvitellaan olevan märehtimispaikkoja, joissa kilpaillaan vaikeuksien määrässä tai veivataan tiettyjen haasteiden kanssa. Tällainen näky ei tietenkään ole kovin vahvistava tai inspiroiva. Hyvä vertaistukiryhmä on kasvusuuntautunut ja avautuva. Siellä on mahdollisuus ja tarkoitus oppia omasta itsestä ja mennä eteenpäin turvallisessa seurassa.Taitava ryhmänvetäjä pitää omalta osaltaan huolta ryhmän turvallisuudesta ja on valmis tukemaan osallistujaa myös ryhmän ulkopuolella.

Uusi eroryhmä alkaen 26.11. Arabianrannassa.

Rakkaussuhteen päättyessä voi kärsimyksestä löytyä tarkoitus

Logoterapia korostaa ihmisen omaa vastuuta kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, siinä mielessä se on sukua Fisherin eroseminaarin kehittäneen Bruce Fisherin ajatuksille siitä, että ihmisen tärkein rakkaussuhde on suhde omaan itseensä. Wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl (1905-1997) kehitti logoterapian. Frankl pelastui useilta keskitysleireiltä, eikä tiennyt niiden aikana kuinka hänen rakkaimmilleen oli käynyt. Hän esitti että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä.

 Logoterapia on tarkoituskeskeistä psykologiaa ja filosofiaa. Valon psykologiaksikin nimetty logoterapia perustuu vapauteen, vastuullisuuteen ja toivoon. Se antaa vahvistavia näkökulmia elämään ja ihmissuhteisiin. Rakkaus määritellään logoterapiassa ihmisen korkeimmaksi ja perimmäiseksi päämääräksi. Rakkaussuhteessa ihminen kykenee tiedostamaan oman ja toisten ihmisten ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden. Ihminen ei kuitenkaan näe rakastettuaan vain sellaisena kuin hän on, vaan myös sellaisena, mikä hänestä voisi tulla, eli rakastettunsa koko potentiaalin.

Ihmissuhteen päättyminen aiheuttaa aina kipua. Vastustamme muutosta. Vaikka vallitseva tilanne olisi ollut pitkään vaikea ja haastava, on tuntematon tulevaisuus usein pelottavampi vaihtoehto kuin irrottautuminen tuhoisesta suhteesta. Kun tullaan pisteeseen, jossa ei nähdä enää paluuta entiseen tai mahdollisuutta yhteisestä tulevaisuudesta, voi ainoa mahdollisuus olla päätös erota. Niinkin voi käydä, että toinen tekee päätöksen suhteen lopettamisesta, vaikka sinä et näkisi siihen mitään syytä. Tällainen tilanne aiheuttaa voimakkaita tunteita, vihaa, surua ja häpeää.

Logoterapiassa käytämme herätelausetta: ”Elämä kysyy, mitä vastaat?” Se muistuttaa meitä siitä, että joudumme useita kertoja elämässämme tilanteiden eteen, jossa elämä asettaa meille kysymyksen. Meidän vastuumme itsellemme on kuunnella kysymys ja vastata. Rakkaussuhteen päättyessä kysymyksiä lentelee sakeana ilmassa. On tärkeää, että uskallat kuunnella niitä. Ero ei ole vain yhden aikakauden loppu, se on uuden ajan mahdollisuus. Se on ainutlaatuinen tilaisuus luoda itsesi uudelleen.

Kärsimys on teemana tuttu kaikista uskonnosta ja se liittyy aina jollain tavoin ihmisenä olemiseen, luopumiseen ja kasvuun. Logoterapiassa uskotaan että kärsimyksessäkin voi löytää tarkoituksen elämälleen ja että ihmisen on mahdollista nousta kärsimyksen yläpuolelle.

Logoterapia kutsuu kehittämään henkilökohtaisen elämänfilosofian etsimällä viisautta ja ymmärrystä. Se rohkaisee ihmistä vahvistumaan itsessään, lisäämään valoa sinne missä on pimeää. Näin se toimii lohdullisena sanomana myös rakkaussuhteen päättyessä. Emme valitse asioita, joita joudumme elämässämme kohtaamaan, mutta voimme vaikuttaa siihen kuinka suhtaudumme niihin.7

Kirjoitus on ilmestynyt aiemmin Hidasta elämää -sivuston "Tarinoita kirkkaasta luolasta" -sarjassani.

Happy end?

Kuva Maaret Kallion blogista

Hulvattoman raikas ulkoasu ja oivaltava nimi yhdessä houkuttavat tutustumaan tänään ilmestyneeseen Maaret Kallion ja Osmo Kontulan valloittavaan teokseen, joka kysyy voiko parisuhteella olla onnellinen loppu ja kuinka se on mahdollista saavuttaa? Myös sisältö innostaa, aidot omanääniset tarinat elävästä elämästä vievät mukanaan, ilahduttavaa on, että sitaateissa kerrotaan myös naisten parisuhteen pituus.

Ihminen rakastuu toisessa aina mielikuvaan, jota todellisuus rupeaa päivittämään suhteen edetessä. Se millaiseksi yhteinen tulevaisuus muodostuu, on kiinni luonteen lisäksi myös yhteisestä tahtotilasta ja teoista. Tämä kirja tuo näitä keinoja esille. Happy end -kirjan tärkein lähde on onnellinen, seksuaalisesti vireä parisuhde. Kirjan tarinoille antoivat äänensä yli 200 suomalaisnaista, joiden tarinoita kerättiin lähinnä naisille suunnattujen verkkosivustojen ja blogien kautta. Kirjan naisissa korostuu positiivisuus ja usko siihen, että omaan elämään ja parisuhteeseen voi vaikuttaa. Otos on jonkin verran värittynyt tietenkin siksi, että kirjaan etsittiin varta vasten onnistumistarinoita ja niitähän kirjoittavat ihmiset joilla on siitä kokemusta. Mutta mitä sitten, se olikin tämän teoksen tietojenkeruun tarkoitus. Varmaa on kuitenkin, etteivät naiset yksin saa suhdetta onnistumaan, vaikka tarinat ovatkin heiltä. Kukapa saisi suomalaisilta miehiltä kerättyä vastaavan aineiston?

Kirja todistaa samaa, mitä on saatu tietoon jo aiemmin tehdyistä parisuhdeonnellisuuskyselyistä. Toimivan suhteen  avaintekijät koostuvat hyvästä tiimityöstä, läheisyystaidoista, empatiasta ja seksuaalisesta yhteensopivuudesta. Julkistamistilaisuudessa toimittaja Kristiina Hanhirova kysyi, uskovatko kirjoittajat itse onnelliseen parisuhteen ilman seksiä? Molemmilta tekijöiltä saimme samansuuntaiset vastaukset. Niissä korostui kosketuksen ja kohtaamisen merkitys. Seksuaalisuus on vivahteikasta ja sitä voidaan ilmaista monin eri tavoin. Yhdyntäkeskeisyys kapeuttaa seksuaalisuuden näköalaa. Onnellinen parisuhde tarvitsee läheisyyttä ja nähdyksi tulemista, seksuaalisuus on meissä monella tasolla läsnä. Kontula käytti alustuksessaan useaan kertaan lempiä-sanaa. Se kuvaakin viehättävästi toisen huomioimista nin teoin kuin ajatuksinkin.

Lukemattomia erotarinoita kuulleena tiedän, että pariskunnan tulkinnat yhteisestä elämästä voivat joskus olla hyvinkin poikkeavia. Niinkin voi käydä että toinen herää kesken omaa avio-onnea tietoon, että toinen  ei voikaan hyvin. Se mikä riittää minulle, ei ehkä riitä hänelle. Siksi on ilahduttavaa, että kirjassa korostuu vastuu omasta onnellisuudesta, molempien oikeudesta omaan elämään ja avoimuuden merkitys. Ei voi tulla liki, jos ei välillä käy kauempana. Läheisyyttä ei synny ilman nähdyksi tulemista, eikä nähdyksi tulemista tapahdu ilman näkyväksi antautumista. Maaret Kallio on ennenkin ansiokkaasti huudellut kuran ja kyynelten perään, myös tässä kirjassa tarinoihin mahtuvat kaikki elämän värit.


Helsingin Sanomien artikkeliin  >>

Tie uuteen tarkoitukseen, kuuden viikon verkkokurssi eronneille

Tie uuuteen tarkoitukseen - verkkokurssi eronneille alkaa jälleen 18.10. Keväällä toteutettu pilottikurssi sai hyvää palautetta. Nyt toteutuva kurssi on tämän vuoden viimeinen.

Logoterapia vei sydämeni kolme vuotta sitten kun ymmärsin että elämänfilosofiani olikin jo kirjoitettu lukemattomiin kirjoihin ja enemmän, se oli olemassa oleva tiede. Kiehtovaa oli huomata samalla, että se oli syntynyt Wienissä viime vuosisadan alkupuolella, maassa jota kohtaan minulla on ollut läpi elämäni intuitiivinen kutsumus. Kaikki sankarini vaikuttivat kaupungissa ajallaan, Freud, Klimt ja jopa Jung, vaikka olikin naapurimaasta kotoisin. Olimme kaupungissa häämatkalla vuonna 1994 ja tyttäremme on myöskin Wienin tuliainen.

Viktor Frankl, mm.klassikkokirjan Ihmisyyden rajalla kirjan kirjoittanut neurologi ja psykiatri toi valon monen elämään. Hän myös testasi kehittämänsä logoterapeuttisen ihmiskäsityksen todeksi selviytyessään usealta keskitysleiriltä selväjärkisenä ja kykeni aloittamaan elämänsä monilta osin alusta järkyttävien kokemusten jälkeen.

Eroseminaarin kehittäneellä yhdysvaltalaisella tohtori Bruce Fisherillä ja wieniläisellä Viktor Franklilla oli yllättävän paljon yhteistä. Erityisesti usko rakkauden kantavaan voimaan ja asenteen merkitykseen elämässä. Molemmat myös näkivät että ihminen tarvitsee tarkoituksen elääkseen onnellista elämää.  Kärsimys oli kummallekin miehelle tuttua oman elämän kautta, mutta myös tärkeä oivallus, että vastoinkäymisten kautta on mahdollista löytää lahja nähdä onni tarkoituksen toteuttamisen oheistuotteena ei päämääränä sinä.nsä.

 Tie uuteen tarkoitukseen sisältää vahvistavia näkökulmia ja tehtäviä uutta suuntaa etsiville. Hinta  on mahtavan edullinen, vain 34,90 Ilmoittautumistiedot löytyvät Uuden elämän värit -verkkosivuilta.

Elämyshakuinen erityisherkkä säihkyy ja vetäytyy

Erityisherkkiä ihmisiä on tutkimusten mukaan väestöstä noin viidennes. Osa heistä on elämyshakuisia, ihmisiä, joissa psykologian tohtori, herkkyystutkija  Elaine Aronin mukaan yhdistyvät erityisherkän näkemyksellisyys ja elämyshakuisen into. Optimaalinen vireysaleue on kuitenkin kapea, koska elämyshakuinen virittyy ja kyllästyy helposti. Hän siis haluaa kokea kiihottavia uusia asioita, mutta myös väsyy niihin helposti. Tällainen herkkä ihminen ei yleensä ole riskihakuinen. Voisikin sanoa, että hän on ennemminkin vaihtelunhaluinen ja helposti uusista asioista innostuva. Kiinnostavaa on että myös introvertti erityisherkkä voi olla elämyshakuinen.

Kuulun itse tähän joukkoon. Innostun helposti ja välillä saan ratsastaa näiden upeiden tunteiden kimmeltävällä aallonharjalla. En tarvitse elämyksellisyyteen välttämättä seuraa tai isoja raameja, usein parhaat juttuni koen vain oman pääni sisällä. Koska inspiroidun nopeasti, käy minulle kohtuullisen usein niin että kahmin liikaa uusia asioita. Joudun jatkuvasti muistuttamaankin itseäni siitä, että myös kivoihin asioihin voi väsyä, ei vain tylsiin.Muutaman kerran olen kompuroinut kunnolla ja väsynyt. Koska kyseessä on luonteenominaisuus, joka viettelee mieltä, ei ole mahdollista vain päättää toimia loppuikäänsä toisin, ennakoiden ja lähestyen asioita rauhallisesti. Ainoa mahdollisuus on pyrkiä olemaan läsnä hetkessä mahdollisimman hyvin. Olla itselleen paikalla, mutta myös antaa löysiä ohjia, kun luovuus ja ilo kutsuvat luokseen.

Sosiaalisiin suhteisiin antautuva elämyshakuinen erityisherkkä asettaa itsensä tietenkin alttiiksi myös arvioinnille. Samaan aikaan kun maailma ja ihmiset vetävät puoleensa, voi herkkä olla pelokas saamastaan palautteesta ja kritiikistä. Hän siis tuntee vetovoimaa uusia ihmisiä ja asioita kohtaan samalla kun kavahtaa niitä. Tämä väsyttää elämysherkkää tietenkin lisää. Olisikin tärkeää, että herkkä ihminen oppisi olemaan ottamatta vieraiden ihmisten palautteita liian henkilökohtaisesti. Tämä voi olla vaikeaa, koska erityisherkkä tulkitsee muiden käytöstä omasta maailmankuvastaan ja ihmiskäsityksestään käsin. Opetella sitä kuitenkin voi, hyviä vinkkejä tähän löytyy Janna Satrin hienosta Herkän ihmisen tietokirjasta.

Oletko sinä elämyshaluinen erityisherkkä? Muista ainakin nämä.

 

-Mieltään saa vaihtaa. Jos olet suostunut jälleen kerran uuteen juttuun, etkä millään jaksaisikaan, on sinulla kaikki oikeus perua asia tai tapaaminen.

-Pidä huolta, että saat lepoa tarpeeksi, elämyshakuisen voi olla vaikea tunnistaa  intoilunsa keskellä väsymistä ( ja muitakin tarpeita, kuten nälkää ja janoa)

-Herkän ihmisen voi olla vaikea asettaa rajoja ihmissuhteissa tai työssään. Jos se on sinulle haaste, niin rupea toimeen ja opettele niitä. Kuten tietokirjailija Janna Satri kirjassaan kirjoittaa: Rajat ovat hyviä asioita ihon alla.

- Jos huomaat väsyneesi tai jopa uupuneesi, hoida itseäsi levolla ja sinulle sopivalla liikunnalla. Musiikki, lempeys itseä kohtaan ja esimerkiksi kirjoittaminen toimivat hyvin.Sinun ei tarvitse olla tavattavissa aina. Voit sulkea puhelimen ja ottaa aikalisän.  Ole armollinen ja kiltti itsesi kohtaan.

 

Vieraskynä: Ujo viestintä voi olla parisuhteen tuho

Ystäväni ja kollegani, valmentaja ja rohkeuskouluttaja Jevgeni Särki vierailee blogissani kertomassa puhumisen rohkeudesta ja uudesta Eroon ujoudesta -kirjastaan.

Mikä on yksi huomaamattomimmista ja samalla tuhoisimmista parisuhdetta uhkaavista vaaroista?
Kokemukseni mukaan ne ovat ne asiat, jotka jäävät sanomatta. Autan työkseni ihmisiä vapautumaan peloistaan ja tulemaan toimeen tunteidensa kanssa. Viimeisen kahden vuoden aikana olen perehtynyt erityisesti ujouteen ja sen lieveilmiöihin.

Kun asiakkaani, ystäväni ja tuttavani puhuvat ujoudesta, suurimmaksi ongelmiksi ei suinkaan koeta sitä, ettei osata esimerkiksi olla sosiaalisissa tilanteissa, ettei uskalleta olla huomion keskipisteenä tai ettei osata tutustua uusiin ihmisiin. Suurimmaksi ongelmaksi nousevat useimmiten kommunikaatio-ongelmat läheisten ihmisten kanssa sekä niiden kielteiset seuraamukset.

Kun puhun ujoudesta, tarkoitan sillä yksilöllistä, erilaisista peloista koostuvaa palettia. Näitä pelkoja ovat esimerkiksi torjutuksi tulemisen tai hylätyksi tulemisen pelko, läheisyyden tai yksinäisyyden pelko, arvostelluksi, tuomituksi tai kritisoiduksi tulemisen pelko sekä muut vastaavat pelot. Niiden takana vaikuttaa peloista rajoittavin: Satutetuksi tulemisen pelko.


Kuinka ujo viestintä syö parisuhteen elävältä?

Eräs parisuhde-skenaario, josta kuulen asiakkailtani yhä uudestaan ja uudestaan ja jonka olen valitettavasti läpikäynyt myös omissa suhteissani, menee seuraavasti: Parisuhteen alkuaikoina kaikki sujuu hyvin. Asioista ollaan samaa mieltä ja alkuhuuman sokaisemana ristiriidat on helppo jättää huomiotta ja haudata. Eihän mokomat pikkuasiat suhdetta kaada! Ajan kanssa alkuhuuma laantuu ja suhde arkipäiväistyy. Hyvässäkin suhteessa esiin alkaa nousta pieniä ristiriitoja, jotka huutavat itselleen ratkaisua.

Ratkaisu voi olla ristiriidasta keskusteleminen ja molempia miellyttävän ratkaisun löytäminen keskustelun kautta. Ratkaisu voi olla myös ristiriidan vilpitön hyväksyminen ja päätös jatkaa siitä huolimatta. Valitettavan usein päädytään kuitenkin kolmanteen ratkaisuun: ongelman lakaisemiseen maton alle. Tämä ujouden aikaansaama ratkaisu on helpoin tehdä, sillä siihen sisältyy aluksi vähiten tuskaa. Ihmisolentoina me taas pyrimme jatkuvasti liikkumaan tuskasta poispäin ja kohti mielihyvää. Ristiriidan lakaiseminen maton alle on helppoa, minkä lisäksi on niin kovin ihanaa ja rauhoittavaa uskoa siihen, että ongelma katoaa itsestään.

Selvittämättöminä nämä ristiriidat saattavat kuitenkin päästä kasvamaan, jolloin ne alkavat olla yhä enemmän ja enemmän läsnä parisuhteen arjessa. Lausumattomat asiat ja ratkaisemattomat ongelmat muuttuvat kuin virtahevoksi olohuoneessa. Kaikki tietävät sen läsnäolon, mutta siitä ei haluta puhua. Mitä pidempään virtahepo jätetään huomiotta, sitä enemmän se pääsee pulskistumaan. Pahimmassa tapauksessa olohuoneessa majailee kohta kokonainen virtahepoperhe.

Mitä pulskemmaksi olohuoneen virtahepoperhe pääsee kasvamaan, sitä vaikeammaksi asian esiinottaminen saattaa muuttua. Selvittämättömät ristiriidat synnyttävät uusia ristiriitoja, jotka kasaantuvat jo olemassaolevien päälle. Pian käsillä on hallitsematon ongelmamöykky, jonka selvittäminen vaikeutuu hetki hetkeltä.



Ratkaisu

Tehokkaimmaksi tavaksi estää hippoperheen pesiytymisen olohuoneeseesi olen kokenut varhaisen puuttumisen ristiriitoihin. Varhaisella tarkoitan keskustelun aloittamista heti, kun pienikin ongelma nostaa päätänsä. Näin se päästään ratkaisemaan pienenä ja harmittomana.

Puuttumisella ja keskustelulla tarkoitan tässä tapauksessa avointa, rohkeaa ja rehellistä kommunikaatiota: ”Hei, mua vaivaa yksi juttu, voitaisiinko jutella siitä?”

Juuri tässä vaiheessa kuvaan astuu rohkeus. Ristiriidoista jutteleminen ei ole helppoa, vaan siihen sisältyy suuri riski pahan mielen kokemisesta, torjutuksi tulemisesta, hyväksynnän menettämisestä ja satutetuksi tulemisesta. Käytännössä kamppailu käydään lyhyen ja pitkän aikavälin tuskanpelon välillä: Käydäkö vaikea keskustelu ja kokea mahdollisesti pieni määrä tuskaa nyt, vai lakaistakko asia maton alle ja ottaa se riski, että kokee suurempaa tuskaa tulevaisuudessa?

Varhainen ongelmista keskusteleminen on hyvä, mutta haastava ratkaisu. Sitä soveltaakseen on kyettävä uhmaamaan ihmispsyykkeen keskeisintä ohjelmointia: halua välttää tuskaa. Mikäli uskaltaudut flirttailemaan sen riskin kanssa, että koet hankalien keskustelujen yhteydessä pientä tuskaa, suot itsellesi tulevaisuudessa valtavan määrän mielenrauhaa.

Kun kirjoitan varhaisesta asioihin puuttumisesta, en tietenkään tarkoita sitä, että sinun tulisi pyrkiä lukemaan vaaran signaaleja aina ja kaikkialta, myös sieltä, missä niitä ei ole. Olen menneisyydessä harrastanut sitä, eikä se päätynyt kauniisti. Todelliset ristiriidat kyllä näyttäytyvät ilmankin, että erikseen joudut etsimään niitä.


Lopuksi kysymys sinulle:

Mitkä ovat tällä hetkellä olohuoneessasi kasvavia virtahepoja? Mitkä ovat niitä asioita, joista teidän tulisi puhua, mutta joista puhumista olet vältellyt pelkojesi vuoksi? Miksi olet vältellyt näitä keskusteluja? Millainen riski näihin keskusteluihin sisältyy? Onko riski todellinen, vai oletko tehnyt asiasta mielessäsi suuremman, kuin mitä se oikeasti on? Voisiko tämän riskin ottaminen olla sen arvoista? Voisiko sen ottaminen vähentää tulevaisuudessa koettavaa tuskaa? Voisiko sen ottaminen jopa pelastaa parisuhteesi tulevaisuuden?


“Jevgeni Särki on rohkeusvalmentaja ja Rohkeuskoulun perustaja. Hän pitää auttamistaan elämäntehtävänään ja uskoo, että rohkeuden oppiminen on usein tehokkain keino elämänsä parantamiseen. Hän on juuri julkaissut omiin ja asiakkaidensa kokemuksiin perustuvan ”Eroon ujoudesta”-kirjan, jonka avulla kuka tahansa kykenee kehittämään sosiaalista rohkeuttaan ja ratkaisevasti vähentää ujouden määrää elämässään.”