torstai 26. helmikuuta 2015

Tilaus toimitettu

Lupasin tammikuun ensimmäisenä päivänä kertoa kuinka kahden kuukauden tavoiteenasetteluni toimi. Kerroin asiasta silloin tekstissäni "Mihin suuntaan kompassisi näyttää?" ja kannustin tekemään oman tavoitekartan.

Omalle kartalleni tuli selkeitä elintapaparannustavoitteita, liikuntaa, painonhallintaa ja hemmotteluakin, mutta kirkkaimmaksi tähdeksi taivaalleni nousi uuden työpaikan löytäminen, jonka myös kaikista tarkemmin speksasin. Seitsemäntoistavuoden kansanterveystyön jälkeen kaipasin uudeksi ammatilliseksi kotipesäkseni järjestöä, jossa voisin työskennellä lapsiperheiden, mielellään myös eroperheiden kanssa. Työn jossa voisin yhdistää kouluttamisen, viestinnän ja ihmisten voimauttavan kohtaamisen. Näiden visioiden jälkeen kirjoitin Valon päivän kohdalle helmikuun alkuun kalenteriini: Duuni. Ajattelin, että se olisi hyvä päivä saada vahvistus tai aloittaa uudessa tehtävässäni.

Olen työskennellyt vuosia tavoitteiden kanssa ja valmentanut muutokseen ihmisiä, monet kerrat olen kannustanut ihmisiä kirjaamaan haaveita, jopa päivämäärälleen itselleen ylös kalenteriin tai olemme kirjoittaneet kirjeitä tulevaisuuteen. Se ei ole magiaa vaan oman sisäisen kompassin käyttämistä. Eikä se toimi, jos ei kulje kompassin osoittamaan suuntaan.

Helmikuun koittaessa olin toiveikas, olinhan saanut jo tammikuun puolella kutsun unelmien työpaikan haastatteluun. Valon päivänä en juuri päästänyt puhelinta silmistäni, ennen kuin illalla jouduin pettymykseni toteamaan ettei odottamaani puhelua tullut, minulle. Se saapui tyttärelleni, joka sai kutsun unelmakevääseen Eurooppaan. Nauratti, työpaikka toimitettiin kyllä oikeaan osoitteeseen mutta eri henkilölle kuin olin ajatellut. Minun vuoroni tuli seuraavana päivänä kun oma tilaukseni saapui perille ja sain tiedon valinnastani uuteen työpaikkaani Nyt saan laajentaa intohimoni myös päivätyön puolelle.Mikä makeinta, vuosien jälkeen saan tehdä työtä myös lasten kanssa, upea asia naiselle, jonka omat lapset ovat juuri aikuistuneet.

Ihmiset, unelmoikaa, visioikaa ja uskaltakaa toivoa. Työ voidaan valita, mutta kutsumus valitsee ihmisen. Jos hurmioidut jostain erityisestä, anna sille sydämesi. Koen, että kaksitoista vuotta sitten alkanut tieni eronneiden ihmisten auttamiseksi oli samalla myös askel kohti ensi maanantaita, ensimmäistä työpäivääni Pienperheyhdistyksessä, järjestössä, jonka Helsingin ensikodissa asuneet äidit perustivat vuonna 1968 edunvalvonnan ja yhdessäolon tueksi.

Ask. Believe.Receive.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Parisuhdeko elämän tarkoitus?

FreeDigitalPictures
Moniarvoistuva maailmamme tarjoaa yhä erilaisempia tapoja elää ja toteuttaa tarkoitustaan. Logoterapiassa ajattelemme, että ihminen tarvitsee tarkoituksen elämälleen voidakseen elää mielekkäästi. Jollekin ihmisille parisuhde tai kumppani voi olla elämän tarkoitus. Mutta kumppanin löytäminen ei ole kaikille se elämän tärkein asia. Väestöliiton aktiivisesti kantaa ottava  parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen varoitteli maraskuussa sinkkuja eristäytymisestä ja lanseerasi samalla nolla-ajan käsitteen. Nolla-ajalla Vaaranen kuvaa sitä aikaa, jolloin sinkulla ei ole edes mahdollisuutta tavata mahdollista kumppania. Tällaisia tilanteita ovat mm mökkilomat vanhempien kanssa tai ajan viettäminen yksinään. Vaaranen kuvailee kuinka suurkaupungeissa elää valtavasti ihmisiä, jotka eivät enää siedä läheisyyttä ja kuinka tärkeää on, ettei ihminen lähde torjumaan sitä tunnetta, että ihminen on sosiaalinen olento, joka haluaa ja kaipaa kuulua yhteisöön.Vaaranen muistuttaa että tavatakseen ihmisiä pitää mennä maailmaan, paikkoihin jossa on mahdollisuus tavata muita.

Tavallaan ymmärrän tämän näkökulman.Useimmat ihmiset kaipaavat vierelleen toista henkilöä,  olemme sosiaalisia eläimiä. Läheisyys lämmittää, antaa hyvää oloa, turvaa ja monenlaisia, mukavia kokemuksia Kuitenkin olen tavannut paljon ihmisiä, jotka elävät vallan mainiota sinkkuelämää ilman ensisijaista toivetta parisuhteesta. Sen merkitystä ei kielletä, mutta sitä ei myös priorisoida ykköseksi. Osalle syynä on elämäntilanne, osalla on takana liian monta tapahtunutta pettymystä joiden myötä on löytynyt oivallus siitä että yksin voi olla oikein hyvä, ihan vapaaehtoisesti. Usein erityisherkät ihmiset kuuluvat tähän joukkoon.  On tärkeää että läheisyyspeloista keskustellaan ja pyritään löytämään keinoja joilla parisuhdetta kaipaavat voivat löytää paremmin toistensa luokse, mutta oletus siitä että parisuhde on kaikkien unelma ei saa varauksetonta hyväksyntääni. Osa meistä vain viihtyy mainiosti parisuhteettomuudessaan. Nostankin nyt nolla-ajan rinnalle toisen lanseerauksen: alkulukujen ajan. Alkulukuhan on lukua 1 suurempi luonnollinen luku, joka ei ole jaollinen muilla positiivisilla kokonaisluvuilla kuin yhdellä ja itsellään. Alkulukujen aikaa elävä ihminen ei elä ensisijaisesti parisuhteen toivossa vaan hurmaantuu elämästä itsestään niin kovin että mahdollinen elämäkumppani osuessaan kohdalle on loistava lisäarvo, ei elämän tarkoitus.Jos koet kuitenkin parisuhteettomuutesi ongelmaksi, niin lue Jevgeni Särjen loistavat vinkit kuinka voit olla stressaamatta jos parisuhdetta ei löydy ja samalla rakentaa vetovoimaasi.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Eroryhmä toimii vertaistukena ja tulevan valaisijana


Eroryhmä antaa tukea yksinäisyyteen
Suurin osa ihmisistä kokee elämänsä aikana sydänsuruja. Kaikki eivät kuitenkaan kaipaa niihin erityistä tukea. Jotkut haluavat käsitellä tunteensa yksin, osa vaihtaa lennossa uuteen eikä halua spekuloida menneitä. Suurin osa eronneista käsittelee eroaan ystäviensä kanssa, mutta heidänkin kestävyydellään on rajansa. Monelle eronneelle ovat tuttuja lauseet: Menisit jo eteenpäin. Vieläkö sä suret? Jatkaisit elämääsi ja lopettaisit veivaamisen. Tässä vaiheessa moni löytää parantavan yhteisön eroryhmästä. Vertaistuen ihmeellinen voima yhdistää eikä kukaan väsy eroon liittyvistä asioista keskusteluun.

Fisherin eroseminaari tuli Suomeen parikymmentä vuotta sitten psykologi Kari Kiianmaan tuliaisina. Kiianmaa myös tunsi Fisherin henkilökohtaisesti. Miehiä yhdisti lisäksi se, että molemmat olivat kokeneet avioeron. Kari Kiianmaa on sittemmin vetänyt lukuisia seminaareja ja kouluttanut suuren määrän eroseminaarivetäjiä. Kaksi vuotta sitten Kiianmaan työ eroseminaarin kehittäjänä ja vetäjäkouluttajana siirtyi Marianna Stolbowlle, joka kehitti mallista päivitetyn version Suomalaisen Eroseminaarin.

Kävin vetäjäkoulutuksen vuonna 2003 osallistuttuani sitä ennen omaan eroseminaariin. Tunsin oppimiseen ja tehtäviin perustuvan mallin heti omakseni ja ryhmästä tulikin minulle käänteentekevä kokemus. Ryhmänvetäjäkoulutuksessa näkyni vahvistui, tiesin että tätä haluan tehdä. Ylivastuullinen ja läheisriippuvainen nuori nainen aloitti matkan joka on nyt kestänyt kaksitoista vuotta. Minulta kysytään usein kuinka jaksan vetää vuodesta toiseen ryhmiä. Vastaus on yksinkertainen: Saan niistä itselleni hyvin paljon. Nautin myös sen seuraamisesta kuinka ryhmäläiset voimistuvat viikko viikolta ja antavat siitä koskettavaa palautetta. Moni eroryhmäläinen kertoo terveisiään vielä vuosien jälkeen sähköpostitse tai Facebookissa. Muutama pariskuntakin on ryhmissäni syntynyt. Eroseminaariin hakeutuu ihmisiä jotka haluavat tutkia itseään, ottaa vastuuta ja ymmärtää mitä tapahtui. Jokainen ryhmä luo omin uniikein värein oman tunnelmansa ja dynamiikkansa. Prosessi on kaunis kokemus, useimmat ryhmät jatkavat yhteydenpitoa myös yhdentoista viikon jälkeenkin.

Vertaistuki on vahva menetelmä. Se toimii tavalla, jota ei pysty täysin edes sanoittamaan. Kun ryhmä pysähtyy kerran viikossa kolmeksi tunniksi toistensa ääreen jättäen maailman huoneen ulkopuolelle voi energian tuntea ihollaan. Ryhmässä peilataan tunteita ja ajatuksia, etsitään yhdessä vastauksia, vahvistutaan, itketään ja nauretaan. Moni kokee ryhmän päätyttyä että ero näyttäytyykin mahdollisuutena, jonka kautta saa uuden alun, kestävämmällä pohjalla.

Eroseminaarini pidetään Arabianrannassa. Nyt tarjolla myös hyvin edullinen verkkokurssi omatoimiseen opiskeluun. Otan ryhmiini korkeintaan 12 henkilöä. Lisätietoa www.uudenelamanvarit.fi