perjantai 11. marraskuuta 2016

Lohdutuksen ja toivon sanoittaja

 Leonard Cohen 1934-2016

Kyllä, melankolinen ja surullinenkin, mutta ennen kaikkea vahvistava ja lohduttava. Leonard Cohen on kulkenut elämäni suruissa ja iloissa mukana vuosikymmenten läpi. Lähin levy on yleensä ollut helpommin käden ulottuvilla kuin muu lohtu ja apu. Cohenin ääni ja sävelet ovat silloin kietoneet minut vahvaan syleilyyn, turvaan, josta ei ole ollut kiire pois ja jonka menettämistä ei ole tarvinnut pelätä.

Vuonna 2008 osallistuin hänen konserttiinsa Helsingissä. Vaikka kaihdan isoja konsertteja ja väentungosta, uskaltauduin lähtemään. Istuin takarivissä suuren yleisön keskellä, mutta minusta tuntui, kuin hän olisi laulanut juuri minulle. Kyyneleet valuivat, olin onnellinen hetkestä ja hetkestä. Tuntui käsittämättömältä nähdä omin silmin niin suuresti ihailemani mies. Helsingin Sanomat antoi hienon kritiikin, pidin sitä seinällä usean vuoden ajan.

Äly, henkisyys, huumorintaju ja ääni, mikä koskettava yhdistelmä. Kuinka upea mies!

Marraskuisena aamuna lumen ja auringon valaistessa kotikatuani pysähdyn tämän asian äärelle. Olemme kanavia jollekin suuremmalle, se on mahdollista meille kaikille. Joillekin meille on annettu lahja ilmaista itseämme tavalla, jonka vaikutukset tuntuvat kauas ja kauan. Leonard kuului heihin. Saimme ja saamme kokea rakkautta hänen lahjojensa kautta. Kiitos.

Leonard Cohen ei ollut koskaan naimisissa. Lapsia hänellä on kaksi, Adam ja Lorca.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti