tiistai 8. marraskuuta 2016

Tuliko ero aivan puun takaa?

Yllättäen jätetyksi tullut henkilö kuvaa usein tunteitaan sanomalla, että "se tuli aivan puun takaa" ja jatkaa kertomalla, että "meillähän meni kuitenkin ihan hyvin". Tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että jättäjä on yleensä pohtinut lähtöään keskimäärin kaksi vuotta ennen päätöstään. Kuinka tuon kaksi vuotta olisi voinut käyttää paremmin?

Avoimuus on parisuhteen perusta. Se on sen ymmärtämistä, etten voi tietää mitä sinulle kuuluu, jos en sitä kysy ja jos sinä et sitä kerro. Avoimuudelle on tilaa siellä, missä on läheisyyttä. Ollakseen toiselle läheinen ihmisen pitäisi tuntea ensin itsensä. Mistä pidän? Mistä tulen onnelliseksi? Kuinka haluan arkeni sujuvan? Mitä pelkään? Mitä haluan? Vastuu näiden asioiden kertomisesta on kokijalla. Liian moni oman suhteensa mielekkyyttä pohtija piiloutuu kuitenkin "kaikki on hyvin" -naamion taakse ja pahimmillaan  jättää puolisonsa luuloon, että tästä todella on kysymys. ´Samaan aikaan railo välillä kuitenkin kasvaa. Tyytymätön piileksii tunteidensa kanssa ja puoliso, joka ehkä epäilee jotain, selittää itselleen arjen tullen mukaan kuvioihin ja kyllähän se tästä, kun lapset kasvaa ja elämä helpottuu.

Ihmistä ei voi pakottaa avoimuuteen, osa ei edes osaa puhua tunteistaan, vaikka lopulta siinä on kysymys vain siitä, että kertoo mitä ajattelee ja miltä tuntuu. Olen tavannut monia musertuneita jätettyjä, jotka kysyvät yhä uudelleen itseltään: Miten tähän päädyttiin? Miksi en saanut häntä avautumaan? Mitä tapahtui välillämme? Miksi etäännyimme? Miksi lakkasimme puhumasta? Olisinko voinut tehdä vielä jotain?

Ei yksin pysty tekemään työtä kahden edestä. Vuorovaikutukseen tarvitaan aina kaksi. Tulkinta on nopein tie tuhoon ihmissuhteissa, koska tulkitsemme aina toisiamme oman menneisyytemme kautta. Älä myöskään odota että toinen osaa tulkita sinua. Tulkinta on aina arvailua ja hakuammuntaa, peloista tai  toiveista kumpuavaa haavemaailmaa.Älä eksy siis ajatuksiisi, vaan keskustele, silloinkin kun pelottaa, koska silloin mahdollisesta kahden vuoden salaisesta harkinta-ajasta voikin muodostua matka toisen sisimpään. Toinen ihminen on aina enemmän kuin sinun ajatuksesi hänestä. Puolisoon on täysin mahdollistua rakastua uudelleen.

1 kommentti:

  1. Olen henk.koht. Sitä mieltä, että sulkeutuneisuua toisessa on havaittavissa jo ensimmäisen 1-2 vuoden aikana.
    Jos maltetaan ensin tutustua, eikä rynnätä tekemään ensimmäisenä lapsia.
    En usko että kukaan ns muuttuu, vaan ihmisen todellinen luonne paljastuu ajan kanssa.
    Ensiksi pitäisi jutella jutella ja jutella.
    Niin me teimme meidän uusperheparisuhteen ensimmäisenä vuotena. Vaikkakaan meillä ei ole tarve tehdä yhteisiä lapsia.
    Mieheni aikaisemmassa liitossa oli menty 1 vuodessa perheytymisvaiheeseen.
    Ex vaimon luonne alkoi tulla esiin, kun esikoinen syntyi ja siitä sitten rallatus alkoi.
    Miehen piina! Mies pistettiin maksamaan KAIKKI!
    Mies ein saanut viedä lapsia omille vanhemmilleen.
    Nainen ei voinut sietää miehen sukua.
    Avioliitto kesti n 9 vuotta josta 5 vuotta kului kämppiksinä.
    Silti mies olisi halunnut jatkaa.
    Kysynkin miehiltä, miten sallitte itsellenne tällaisen kohtelun ja ennen kaikkea, miksi pitää tehdä lapsia lisää tällaisen naisen kanssa?

    VastaaPoista