tiistai 16. elokuuta 2016

Voiko eksän kanssa olla ystävä?

Kysymys, johon olen saanut vastata lukemattomia kertoja on, voiko eksän kanssa olla ystävä? Viimeksi tätä kyseli minulta Hesarin toimittaja, juttu ilmestyy tulevan torstain lehdessä. Aihe on minulle tärkeä, koska sen lisäksi, että olen eksäni ystävä, myös eksän eksä on läheinen ystäväni, vaikka aikoinaan hän olikin osa kolmiodraamaamme. En olisi ikinä maailmassa uskonut, että niin voisi käydä.
Näin kuitenkin kävi, olen kirjoittanut tapahtuneesta täällä aiemminkin. Toisen osapuolen, eli lasteni kakkosäidin Tarjan näkemys löytyy HalutOn blogista, jossa sain olla viime viiikon Pinkki pilleri.

Lapset ovat tärkein syy olla edes muodollisissa väleissä eksän kanssa, mutta kyllä jotkut lapsettomatkin pysyvät toistensa elämässä. Tärkeää on kuitenkin ensin ottaa kunnolla irti, Parisuhteesta ei siirrytä ystävävaihteelle käsi kädessä, ensin pitää tehdä tunteiden raivaustyö ja se vesakko on todennäköisesti molemmille eri tavoin haastava. Yleensä se edellyttää reilun pituista jaksoa, jossa ollaan erillään toisesta niin hyvin kuin mahdollista ja hoidetaan pakolliset asiat esimerkiksi sähköpostein tai viestein. Jättäjä ei voi millloinkaan olla jätetyn hoitaja. Tällaisen suhteen käyttövoima kun useimmiten on jättäjän syyllisyydessä ja jätetyn toiveessa, että toinen vielä harkitsee jäämistä. Irrottautuminen pitkittyy ja monimutkaistuu.

Kun lasteni isästä ja minusta tuli noin kolmantena vuonna eromme jälkeen kaverit, sain usein vastata kysymykseen miksi oikein erosimme, kun tulemme niin hyvin toimeen? Vastaukseni oli, etteivät eron syyt olleet mihinkään muuttuneet, ystävyys sopi meille vain paremmin.

Yhteinen ystävyys, edes kaveruus, ei onnistu ilman molempien halua, siinä mielessä tilanne on sama kuin parisuhteessakin.Uusi lähentyminen edellyttää ennen kaikkea sitä, että on työskennellyt oman eronsa läpi. Parisuhteessa ei voi milloinkaan laittaa toista vastuuseen omasta onnellisuudestaan. Ajattelen niin, ettei myöskään eron jälkeen voi asettaa toista yksin vastuuseen omasta onnettomuudestaan. Tunteita ei voi, eikä saa kieltää. Sinulla on oikeus tuntea kaikki tunteet läpi, mutta sinulla on velvollisuus itseäsi kohtaan olla omalla puolellasi, vahvistua ja löytää elämälle uusi merkitys. Siihen tarvitset uskoa ainakin itseesi, toivoa tulevaisuutta kohtaan ja kykyä nähdä, ettei rakkaus elämästä hävinnyt, vaikka suhde päättyi. Ero on aina myös mahdollisuus.

Eron jälkeinen ystävyys ei kuitenkaan ole mikään yleinen tavoitetila, sinulla on toki oikeus päättää, mikä suhteesi on entiseen puolisoosi tai onko sitä ollenkaan välillänne.

Kuinka erosta selviää? Marikan vinkit löydät Hidasta elämää -sivustolta.


sunnuntai 7. elokuuta 2016

Puhuminenko yliarvostettua?

Annoin haastattelun Me Naisille kuluvalla viikolla. Aiheena oli avioero. Toimittaja oli kuunnellut minua tarkasti, en joutunut tekemään muutoksia tekstiin. Ystäväni kommentoi jutun luettuaan, että puhuminen on yliarvostettua. Mieleeni nousi keskustelumme myötä myös toisen ystäväni kommentit minulle aikoinaan hänen neuvoessaan minua eronjälkeisessä deittiviidakossa: "Marika puhut liikaa, miehet pelästyvät puhettasi. Ole hiljaa ja anna asioiden kehittyä." Jotain ehkä opinkin, aikojen kuluessa ainakin sen, että aina oma avautuminen ei tee toisesta avointa. Itse asiassa, vaikka avoimuudella on taipumus synnyttää avoimuutta, ei se toimi ilman tarvittavia tunnetaitoja. Mitä nämä tunnetaidot ovat? Mistä puhumme, kun puhumme läheisyydestä ja voisiko tunteiden ilmaisua harjoitella? Varmasti.

Ihailemani rohkeusvalmentaja Jevgeni Särki rohkaisee ihmisiä puhumaan peloistaan, koska silloin pelko muuttuu käsiteltäväksi, jopa ylitettäväksi asiaksi. Hän kannustaa lähtemään avoimesti kohti uutta kiinnostavaa ihmistä ja pohtii, että vaikeus ei olekaan suhteissamme, vaan siinä, kuinka toimimme niitä aloittaessamme. Jos et tiedä, mitä haluat avioliitoltanne tai ehkä jopa harkitset eroa,  voi sen ääneen sanominen olla suuri askel kohti selkeämpiä vesiä. Kriisi; etääntyminen ja kiristyneet välit eivät häviä mielikuvittelemalla ne näkymättömiin. Ahdistus kasvaa parhaiten maaperässä, jossa sanat eivät viihdy. Sama koskee deittailun alkuvaihetta, pihtaamalla ajatuksiasi pidät toista vallassasi, mutta etäännytät häntä itsestäsi. Ei epävarmuudesta puhuminen ole heikkoutta, se on sen osoittamista että kunnioitat toista ja itseäsi. Voidakseen olla läheinen toiselle, pitää ensin olla läheinen itselleen ja päästäessään toisen lähelle itseään, on mahdollista oppia itsestään lisää.

Dialogin kautta opimme itsestämme tavattoman paljon enemmän kuin oman päämme sisällä harhaillen. Puhuminen ei siis mielestäni ole yliarvostettua, mutta sydänten kohtaamiseen tarvitaan enemmän. Vetovoima on monimutkainen ja kiehtova kudelma kahden ihmisen välillä.Vuorovaikutus elää välillämme silloin sanoista huolimatta, mutta myös niihin perustuen. Kyllä, aion puhua myös tulevaisuudessa ajatuksistani ja tunteistani ja rohkaista siihen myös asiakkaitani, mutta aion kuunnella tarkasti intuitiotani myös silloin, jos tunnen, etten saa toiseen yhteyttä. Avoimuus toimii hyvänä virtana välillämme vain, kun se on molemminpuoleista ja valittua.

Paluu arkeen kesän lämmittämään elokuuhun. Lupaukseni mukaisesti tuunaan tulevia tekstejäni enemmän omakohtaisilla kokemuksilla kuin aiempina vuosina. Tervetuloa mukaan!